Yhteiskunnan jalostumisesta


JK hypn

Yleistä

Suomen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on ällistyttävän mädäntynyttä. Tämä voidaan havaita esimerkiksi siinä, että kansakuntaamme ollaan jakamassa armottomasti kahteen luokkaan, yhtäältä erittäin köyhiin ihmisiin ja toisaalta lähes taloudellisesti riippumattomiin ihmisiin. Myös asenteissa havaitaan julmaa itsekkyyttä, sillä kannattaahan osa esimerkiksi kokoomusnuorista suoranaista ”rotuhygieniaa”, joka tunnetaan myös termillä eugeniikka

Tällä eugeniikka termillä viitataan ihmisten valikoivaan jalostamiseen kannan parantamiseksi sukupolvien myötä. Termin kehitti vuonna 1883 Francis Galton. Myöhemmin Galton jakoi käsitteen positiiviseen ja negatiiviseen osa-alueeseen. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpien yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka huonoimpien yksilöiden lisääntymisen rajoittamista tai estämistä kokonaan. Osalla kokoomusnuorista ja osalla nykyisen hallituksen jäsenistä näyttäisi olevan tavoitteena juuri mainittu negatiivinen eugeniikka. Muistettakoon, että kokoomusnuorista voi tulla vielä myös päättäjiä.

Suomen yhteiskunnallinen asema ihmisoikeuksien toteuttajana on tunnettua ja siten todettakoon, että hyvinvointivaltio tai sen rippeet ovat pian historiaa. Entistä isänmaatamme hallitsee demokratian ulottumattomissa oleva Super-neuvostoliitto alati kasvavine direktiiviviidakkoineen. Lisäksi globaalien talous- ja pankkiirieliittien valta-asema erilaisine vapaakauppasopimuksineen on jättämässä Suomen EU:n syrjäiseksi maakunnaksi. Suomen poliittinen johto hyväksyy kaiken tämän. Kansa myydään ylikansallisille eliiteille, jotka tuhoavat viimeisenkin yksilöllisen ja kansallisen riippumattomuuden sekä luonnonvarat. Olemme pian täydellisiä orjia, jos emme keksi keinoa kahleista vapautumiseen.

Euroopan unioni

Esimerkiksi Suomelle EU:n kritisointi ja sen kehittäminen eivät riitä, vaan EU:sta täytyy erota. Tämä siksi, että ensinnäkin Suomi on menettänyt sen myötä itsenäisyytensä. EU on kehittynyt yllä mainitun kaltaiseksi rahan ja talousjättien totalirismiksi, jota hallitsee tietynlainen eliitti.

Yllä esitettyyn viitaten on mielenkiintoista kuinka EU:n päätöksenteon avoimuutta edistävä kansalaisjärjestö ALTER-EU, Itävallan työasiain liittokamari AK EUROPA ja Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestö ÖGB Europabüro, ovat julkaisseet raportin, jonka mukaan suuryritykset hallitsevat edelleen komission asiantuntijaryhmiä, uudistuslupauksista huolimatta.

 

Euroopan komissio on Euroopan unionin toimielin, joka esimerkiksi valmistelee ja panee täytäntöön Euroopan unionin neuvoston erilaisia säädöksiä ja päätöksiä sekä valvoo niiden noudattamista EU:n jäsenvaltioissa.

Komission tehtävät ovat lyhyesti:

  • valvoa yhteisön sopimusten ja sen toimielinten antamien säännösten ja määräysten noudattamista
  • antaa suosituksia ja lausuntoja asioista, joita yhteisön perustamissopimus koskee
  • käyttää itsenäistä päätösvaltaa ja osallistuu neuvoston ja Euroopan parlamentin päätöksentekoon
  • käyttää neuvoston sille siirtämää toimivaltaa säännösten toteuttamisessa

Komissio voi myös aloittaa uuden lainsäädäntöehdotuksen käsittelemisen EU:n perustamissopimuksen nojalla.

Komission jäsenet muodostuvat aina yhdestä kunkin jäsenvaltion jäsenestä, joita kutsutaan komissaareiksi ja heillä kullakin on vastuualueensa. Komissaarit nauttivat suuresta kansainvälisestä vallasta.

Lisää vihjeitä EU:n orjuuttavasta luonteesta

Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin. EU:n komission valta on suurempi kuin Euroopan parlamentilla. EU:n perussopimukset siirtävät hegemoniaa EU:n toimielimille unionin oikeus menee kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen itsenäisyyden yläpuolelle. Valtaosa päätöksistä tehdään siis ulkomailla.

Euroopan unioni on globaalin pankkiirieliitin ja talousjättien diktatuuri, jossa ei välitetä vähääkään pienten jäsenmaiden hyvinvoinnista. Suurpääoma ja rahanvalta ratkaisevat kaiken.

Mainittakoon myös EU:n ja Amerikan Yhdysvaltojen välille mahdollisesti syntyvä vapaakauppasopimus (TTIP). Toteutuessaan TTIP eliminoi demokratian sekä osaltaan valtioiden itsemääräämisoikeuden. Tästä olen kirjoittanut artikkelin, Trans-Atlantinen uhka demokratialle, lähteineen Tiedonantajan numerossa 19.6.2014.

TTIP:n tavoitteena näyttää olevan jättiläiskorporaatioiden diktaattoriasema, joka jättää yksityisten ihmisten sekä valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa. Kansainvälisten elitistisetn organisaatioiden ja vapaakauppasopimuksien kanssa EU pyrkii tuhoamaan juuri valtioiden ja itsenäisyyttä ja riippumattomuutta niiden omissa sääntelyelimisissä.

TTIP:n ja EU:n liitosta syntyy maailmanhallitusta edustava unioni.

Lisäksi esitettäköön, että bioteknologiafirmojen pyrkimyksenä on säätelyjen yhtenäistäminen sekä GM-tuotteiden pääseminen EU:n markkinoille. Siten biotekniikka-alojen yritykset tallaisivat yksityisten ihmisten ja valtioiden demokratian ja itsemääräämisoikeuden jalkoihinsa. Sitä paitsi GM-tuotteiden käyttäminen voi tuoda tullessaan odottamattoman terveyteen ja ympäristöön liittyvän katastrofin1. Edellä mainitussa keskeistä osaa näyttelee tietysti biotekniikkajätti Monsanto, jonka 90-prosenttisesti omistamia geneettisen mallin soijapapuja viljellään USA:ssa.

 

Suomen on erottava EU:sta

EU-jäsenyyden kirjaamisella Suomen perustuslakiin turvattiin myös Suomen sitoutuminen liittovaltiokehitykseen ja mahdollisesti maan tulevaisuus EU:n syrjäisenä liittovaltion maakuntana. Tätä kirjaamista ei olisi vaatinut edes Euroopan unioni.

Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joka takaa yhtäläiset oikeudet kuin EU. Emme tarvitse EU:n jäsenyyttä.

Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti.  Vuonna 1994 Suomi liitettiin Euroopan unionin jäseneksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä.

Päätös EU-jäsenyydestä saatiin juoniteltua Seppo Tiitisen johtaman komitean välityksellä ja siten se saatiin aikaan eduskunnassa 2/3 enemmistöllä.

Suomi on perikadon tiellä

Länsimaisen, kuten myös suomalaisen yhteiskunnan rappeutuneisuus ei ole vain havaittavissa julkisessa sektorissa, yksityisessä sektorissa ja kansalaisyhteiskunnassa. Se on merkille pantavaa ihmisten jokapäiväisessä elämässä, mutta tuleva vapauden riisto enteilee kauhukuvia ennen muuta ulkopolitiikkaan sisältyvissä ratkaisuissa.

Näistä painajaisista kerromme muutamia esimerkkejä:

Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen kolmannen neuvottelukierroksen kuluessa, Alexander Stubb vakuutteli reippaasti komission äänellä vapaakauppasopimuksen riskittömyyttä2.

Komission viestintästrategia esittää, että median huomio tulisi kohdistaa TTIP:n positiivisiin puoliin, kuten viennin kasvattamiseen ja työpaikkojen lisäämiseen. Strategialla varmistetaan, että jokaisessa EU:n jäsenmaassa tulisi laajasti ymmärtää se mitä TTIP on, ja mitä se puolestaan ei ole. Komission mukaan sopimuksesta ei missään nimessä seuraa negatiivisia vaikutuksia kansalaisten terveyteen tai jäsenmaiden ympäristöön2.

Mutta TTIP vie tuhon tielle: Yllä oleva tarkoittaa itse asiassa manipulointia, jonka välityksellä ihmiset ”käsittäisivät” TTIP:n komission esittämänä vaurauden ja työllisyyden luojana. Tällaisen sinisilmäisen ja samalla vääristellyn positiivisen kuvan Myös Stubb tahtoo TTIP:tä suomalaisten ymmärtävän.

Se ei kylläkään yksityisten ihmisten ja pienyrityksien sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia kohota, jos suuryritykset ja massiiviset pääomien haltijat hyötyvät bruttokansantuotteen kasvusta sekä maailman talouden globaalista joustavuudesta. Korkea BKT ei sinänsä takaa tasavertaista hyvinvointia, jos BKT jaetaan epäoikeudenmukaisesti. Yksityisille valtioille ja ihmisille vapaakauppasopimuksilla voi olla hyvin katastrofaaliset vaikutukset. Mutta Stubb tietysti on talous- ja pankkiirieliitin puolella. Kaunista on olo orjan, kun voimakkaampaa palvelee.

Lyhyesti sanoen: Vapaakauppasopimukset ovat myrkkyä valtioiden itsemääräämisoikeudelle, sillä sopimukset saavat aikaan sen, että esimerkiksi työoikeuteemme, luonnonvaroihimme sekä elintarvikesuojaamme liittyvistä asioista eivät päättäisi parlamentit, vaan suuryritykset. Lisäksi kansainvälisten lakifirmojen oikeudellinen asema jättäisi kansalliset tuomioistuimet varjoonsa. TTIP-sopimus vaikuttaa siis julkiseen säätelyvaltaan erittäin turmiollisesti.

Lisäksi Stubb tahtoisi innokkaasti viedä Suomen Nato-jäsenyyteen. ”Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia turvallisuuspolitiikassa”, hän hehkuttaa3.

Mutta Nato ei ole hyvä juttu

Natoon liittymisen myötä joutuisimme puolustamaan ylikansallisia verenimijöitä, mutta Suomen poliittinen eliitti pystyisi ainakin tietyn aikaa naljailemaan Venäjälle ja harrastamaan muuta kevyttä ulkopoliittista irvailua idän suuntaan.

Lisäksi myös Suomi saisi vihdoin tilaisuuden puolustaa talous- ja pankkiirieliittien globaaleja etuja maailmalla. Saisimme myös tilaisuuden tapattaa itsemme edellä mainittujen kasvottomien eliittien hyvinvoinnin alttarille.

Tämähän kuulostaa hyvältä …Vai eikö sittenkään?

Oleellinen tekijä on myös Suomen ja Venäjän yhteinen – pitkä rajalinja. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaallisesti strategiset järjestelmät synnyttäisivät paineen Venäjälle vahvistaa sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan.

Nato jäsenyydestä Suomelle olisi paljon muitakin negatiivisia seurauksia, joita emme käsittele tässä sen enempää.

Suomen poliittisen johdon valitsema perikadon tie avautuu myös maamme harjoittamassa nykyisessä ulkopolitiikassa. Suomi ärsyttää tahallaan ja epäviisaasti Venäjää, joka voisi olla nykyisen maailman pelastus. Virallinen Suomi ja sen valtamedia on aukottomasti antautunut tukemaan Venäjän vastaisia pakotteita nuollakseen USA:n viitoittamaa linjaa. Tästä tulevat olemaan seurauksena Suomelle taloudelliset ja ulkopoliittiset kurjuudet.

Unkarin pääministeri Viktor Orban arvosteli Venäjään kohdistuvia sanktioita toteamalla EU:n ampuneen niillä itseään nilkkaan. Stubb kuitenkin kiirehti vakuuttelemaan, että pakotteet ovat ennemminkin tuoneet EU-jäsenmaat lähemmäs toisiaan4.

– Jos pakotteet kohtelevat yhtä maata huonosti, muiden jäsenvaltioiden täytyy auttaa kyseistä maata, Stubb totesi haastattelussa4.

Ulko- ja sisäpoliittisen suunnan on muututtava

Eliitin vastustamisen, joka siis tarkoittaa hyvinvointivaltion jälleenrakentamisena ja sen säilyttämisenä sekä irrottautumisena kaikista niistä liittoutumista, jotka ovat Suomelle epäedullisia, kuten myös tulevien, Suomelle onnettomien jäsenyyksien torjumisena, muodostavat ongelmallisen tilanteen.

Vaikeuksia tässä taistelussa syntyy juuri valtamedian kansaa manipuloivan uutisoinnin ansiosta. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyyden vastustamisen. Tietysti olisi hyvä, jos saataisiin vaadittua kansanäänestys Natoon liittymisestä. Ongelmaksi muodostuisi ennen äänestystä se, että massamedia voisi aloittaa hirvittävän rummutuksen Nato-jäsenyyden puolesta kaikilla mahdollisilla psykologisilla metodeillaan.

Kuinka tällöin kamppaillaan? Yritetäänkö muodostaa omaa voimakasta joukkoviestintää valtamedian valheen vastapainoksi? Ehkäpä? Toisaalta jo on olemassa hyviä vaihtoehtomedioita, mutta voimaa tarvitaan niihin lisää. Vai ajaudutaanko vielä radikaalimpaan toimintaan? Missä on päätepiste, kun panokset kovenevat?

Toimenpiteet:

Käynnistetään rekisteröity yhdistystoiminta, joka oikeuttaa muun muassa varojenkeräämisen. Tietysti mitä enemmän tulee jäseniä tiettyyn yhdistykseen, sitä runsaammin on taloudellisia resursseja käytettävissä taistelun yläpitämiseksi. Tällainen yhdistystoiminta parhaimmillaan mahdollistaa luomaan voimakkaan mediakanavan, vastavoimaksi valtamedian uutispimentoa ja väärää propagandaa vastaan.

Jokaiseen suureen Suomen kaupunkiin tulisi perustaa keskusorganisaatiot tiettyä operointia ajatellen.

Teoriassa toiminta mahdollistaisi suuret yleisötilaisuudet, jotka toimisivat mainiona tiedonlevitys ja politikointi väylinä kampanjoidessa eliittiä vastaan.

Ilmeisen tärkein päämäärä tiedonvälityksellä olisi saada ihmiset äänestämään sellaisia ehdokkaita kansanedustajiksi, jotka ehdottomasti tahtovat Suomen irti EU:sta ja eurosta. Lisäksi näiden ehdokkaiden tulisi vakuuttautua, etteivät millään muotoa halua Suomea TTIP:n ja Naton jäseneksi sekä irtisanoutuvat globaalin talous- ja pankkiirieliitin ja kriisimaiden tukemisesta. Valtiolla tulisi olla oma raha ja sen painatusoikeus. Luonnollisesti hyvinvointivaltion rakentaminen ja säilyttäminen olisi tuleville kansanedustajille velvollisuus. Lyhyesti sanoen taloudellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistaminen tulisi olla yhtenä tärkeimmistä sisäpoliittisista tavoitteista. Tällaisia ehdokkaita tulisi ihmisten äänestää ja tämä saavuttamiseksi tulisi yhtenä alueena kehittyneen median ponnistella.

Ulkopoliittisesti Suomen on oltava puolueeton. Mikäli se ei sitä nyt ole, niin sen on tultava jälleen neutraaliksi valtioksi. Kuten sanottu, Venäjässä on maailman pelastuksen airuet, vaikka USA:n ja Israelin myönteisen rintaman edustajat muuta toitottavat.

Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka ovat BRICS-maita, jotka ovat sitoutuneet työskentelemään moninapaisen maailmanjärjestyksen puolesta sekä vaikuttamaan näiden maiden taloudellisen vaikutusvallan kasvuun. Ehkäpä BRICS-maat muodostavat vastavoiman Israel-myönteiselle eliitille ja sen hallitsemalle talous- ja pankkiiriylimystölle. Niinpä Suomen kannattaa, kaiken muun mahdollisen diplomatiansa lisäksi, myös suhtautua positiivisesti BRICS- maihin ja niihin, jotka kuuluvat SCO-liiton maihin.

Mikäli valtamedia manipuloi ihmiset jälleen äänestämään nykyisten valtapuolueiden kaltaisia edustajia, ja siten saamaan vuodelle 2015 aloittavaksi hallitukseksi nykyisen kaltaisen ”kokoomusmaisen” koalition, niin silloin hallitus ja myös eduskunta täytyy lakkauttaa sekä aloittaa kaikki aivan uudelta pohjalta.

P. S.

Kirjoituksessa ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia yhteiskunnan edistämisen menetelmiä esillä, vaan läpileikkaus niistä. Tästä asiantilasta tarvitaan keskustelua ja ideoita.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Baines, Joseph 2014: Food Price Inflation as Redistribution: Towards a New Analysis of Corporate Power in the World Food System. New Political Economy. Vol. 19, No. 1: s. 91, 98
  2. http://yle.fi/uutiset/nakokulma_alexander_stubb_vakuuttaa_komission_aanella_-_vapaakauppasopimus_on_riskiton/6990926
  3. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194893817016/artikkeli/alexander+stubb+aikoo+vieda+suomea+natoon.html
  4. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/stubb-cnn-lla-sanktiorintama-eu-ssa-ei-repeile/4250320#

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s