Suomi EU:n syrjäisenä maakuntana


Kansanvalta, johon valtiojärjestyksemme ja perustuslakimme aikoinaan nojautui, on nykyisin EU- Suomessa sen raha- ja puoluevallan puristuksessa luisunut Euroopan unionin totalitaariseen syleilyyn. Valtiollisen itsenäisyyden korvaa EU-jäsenyys, eli muut kuin suomalaiset vaikuttajat päättävät useimpien maassamme voimaan tulevien lakien sisällön. Maallamme ei ole enää omaa itsenäistä talous-, maatalous-, raha-, alue-, kauppa- ja elinkeinopolitiikkaa. Itse asiassa lähestulkoon kaikki päätetään Brysselissä ja Suomi on sätkynuken roolissa. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olemme kytkeytyneet EU:n päätöksiin. Käytännöllisesti katsottuna EU on jo liittovaltio, mutta kuitenkaan se ei ole sitä virallisesti. Niinpä Suomi onkin epävirallisesti ”EU-liittovaltion” pohjoinen ja syrjäinen maakunta.

Kuinka ”maatamme” ryöstetään EU:n maakuntana?

Tässä yhteydessä ei keskitytä EU:n toimielimiin, eikä niiden hierarkiaan tai tekniikkaan. Emme myös kertaile kaikkia negatiivisia ilmiöitä, joita Suomen EU-jäsenyys on tuonut mukanaan, vaan kuvaamme niitä tärkeitä ilmiöitä, jotka ovat kurjistaneet nykyisin ”maamme” ja sen kansalaisten elinolosuhteita.

Kuitenkin lyhyesti mainittakoon kuinka Suomen ja suomalaisten velkaantuminen on vain kiihtynyt. Tämä johtuu osittain Suomen poliittisen johdon globaalien talous- ja pankkiirieliittien tukemisesta, Suomen EU:n ja EU:n rahaunionin EMU:n jäsenyydestä. Luonnollisesti kurjuutta on lisätty järjettömällä rahan mättämisellä esimerkiksi kriisimaihin, EVM:lle, IMF:lle jne.. Kaikilla kirjoituksessa mainituilla negatiivisilla ilmiöillä ei ole suoraa yhteyttä Suomen EU:n jäsenyyteen, joka kuitenkin on lisännyt Suomen ”tuskaa” välillisesti.

Onko sisäinen devalvaatio uusliberalistien seuraava kurjistamisen metodi? Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi oli innostunut esittelemään vaatimuksiaan OECD:lle, jolta Sasi peräsi menetelmiä palkkojen pienentämiseen sekä työttömyyden lisäämiseen ilman julkisen velan kasvua, siis sisäisenä devalvaationa. Hänen mukaansa euromaat eivät voi sopeuttaa talouttaan devalvoimalla, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää niin sanottu sisäinen devalvaationa (Talouselämä 2.10.2014).

Ilmeistä on, että Suomen kovanlinjan uusliberalistinen eliitti, joka tahtoo ujuttaa kaiken Suomessa tuotetun hyödyn ylikansallisille verenimijöille, haluaa käyttää ”maassamme” sisäistä devalvaatiota saadakseen palkkoja alennettua ja työttömyyden huimaan kasvuun. Näin olisi orjayhteiskunta valmiina jättiläiskorporaatioiden hyödynnettäväksi. Ei ainoastaan suuryritysten armoilla palkkojen alentamisen vuoksi, vaan työttömyyden takia, sillä tällöin olisi varaa valita orjia palvelukseen.

Edelleen sisäisen devalvaation siivittämä massatyöttömyys voi viedä maan deflaatioprosessiin, joka puolestaan raunioittaa koko valtion talouden, konkurssien vyörynä.

Normaalisti devalvaatiolla tarkoitetaan kotimaan valuutan arvon tarkoituksellista heikentämistä ulkomaiseen valuuttaan nähden. Maan valuutan arvon heiketessä, maan vientituotteet suhteellisesti halpenevat, mutta maahan tuotujen valmisteiden hinnat puolestaan nousevat. Tämä tietysti hyödyntää vientiteollisuutta. Devalvaatiossa on haittana inflaatio.

Suomalaisen luonnonrikkauksien, näiden kansallisten omaisuuksien luovuttaminen ulkomaiseen omistukseen on käynnissä:

Valtio korotti viime keväänä Metsähallituksen tulostavoitetta 20 miljoonalla eurolla, 130 miljoonaan euroon. Tätä käytetään tekosyynä sille, että Metsähallitus on valmistellut myyntiin valtavia, tuhansien hehtaareiden laajuisia metsätiloja. Pahinta tässä on M-hallituksen luulo kotimaisten ostajien korvautumisesta ulkomaisilla sijoittajilla (Yle 29.8.20145).

Metsien myyminen kokonaisina maa-alueina ja vielä ulkomaiseen omistukseen, ei ole järkevää liiketoimintaa. Sitä vastoin tuottoisinta olisi metsämaan hyötykäyttäminen, tietyin määräajoin, jolloin myös maan arvo lisääntyisi vuosittain.

Lisäksi mainittakoon Talvivaaran kaivoksesta. Tämän kaivoksen esiintymien kaivoslainmukaiset oikeudet sekä kohteeseen liittyvät oikeudet hyödyntää tutkimustietoa myytiin yhdellä eurolla. Talvivaaran kaivosyhtiöllä on runsaasti ulkomaisia osakkeen omistajia.

Suomen uusliberalististen politikkojen suosion saanut Talvivaaran kaivostoiminta on tuhonnut peruuttamattomasti luontoa: kaivos on pilannut vesistöjä ja romahduttanut mökkitonttien arvon. Lisäksi sulfaatin, natriumin, mangaanin, nikkelin pitoisuudet olivat Talvivaarassa korkealla jo 2009, työntekijöiden nikkelialtistustapaukset ovat lisääntyneet viimeisinä vuosina jne.. Tässä oli vain osa mainitun kaivoksen aiheuttamista ongelmista.

Silloinen Suomen hallitus uskoi aikoinaan Talvivaaran olevan todellinen rikkauksien sampo. Nyt kaivosyhtiöllä on ilmeisesti konkurssi edessään. Talvivaaraan on uponnut veronmaksajien rahaa tähän mennessä jo 200 miljoonaa euroa. Kaivostoiminnan uudelleen käynnistäminen maksaisi samoin 200 miljoonaa euroa. Tämä kuulostaa siltä, kuin kysyttäisiin, että ”paljonko täytyy maksaa, päästäkseni töihin?”

Tekniikka & Talouden tietojen perusteella kaivosalueen alasajoon liittyvä siivoaminen tulisi maksamaan veronmaksajille minimissään 200–300 miljoonaa euroa.

 

Lisäksi Suomessa käytetään ainakin Huittisten Kaupungissa orjatyövoimaa, joka ei valitettavasti ole mikään metafora. Kaupunki myy kuntouttavassa työtoiminnassa olevien työpanosta yksityisille ja yrityksille. Puuttumatta hinnastoon sanottakoon, että yksityiset ja yritykset saavat orjan palvelun tietyllä rahasummalla hyödykseen. ”Työhön” sisältyy muun muassa autojen pesua, pienkoneiden huoltoa, polkupyörien kumien paikkaamista jne.. Työssähän ei sinänsä mitään vikaa ole mutta tässä tapauksessa ”työntekijät” eivät saa lanttiakaan antamastaan työnpanoksesta osakseen. He ovat kuntouttavassa toiminnassa (Yle 11.11.2014).

Vastaavia tapauksia on EU:n pohjoinen ja syrjäinen maakunta pullollaan. Yhdet työskentelee orjana maatiloilla ja toiset puurtavat puutarhoissa. Haastatteluissa nämä henkilöt eivät aina valita osaansa, mutta mitkä lienevät sisäiset ajatukset? Tällainen palkaton työskentely on käytännössä pakollista, sillä mikäli siitä kieltäydytään, niin silloin lain mukaan menetetään työttömyysturva.

 

Venäjän vastaiset pakotteet ja isäntämaasopimus

USA:n ja EU:n pakotteet Venäjää vastaan taitavat purra negatiivisesti enemmänkin sanktioiden suosijoihin kuin Venäjään. Nimittäin ministeriön laskelmien mukaan Venäjän talous kasvoi koko kolmannen kolmanneksen aikana 0,7 prosenttia ja toisella neljänneksellä kasvua kertyi 0,8 prosenttia (Talouselämä 28.10.2014).

Suomen poliittinen kerma on täysin rinnoin mukana Venäjää vastaan suunnatussa kauppasaarrossa. Tämä on kovin kummallista, sillä Venäjään kohdistuvat sanktiot nakertavat kyllä myös Suomen taloutta. Mutta minkä sille voidaan, jos kumarretaan länsimaista talous- ja pankkiirieliittiä, niin silloin vain mielistellään, vaikka se täyttäisi laittomuuden tunnusmerkit.

Myös Ukrainan konflikti on Israel myötämielisen eliitin, EU:n ja USA:n luomus, jonka tarkoituksena on, että EU ja Yhdysvallat suhtautuisivat vihamielisesti Venäjään. Ukraina halutaan kansainvälisten pankkiirien orjuuteen ja Venäjä Naton puristukseen. Tällä tavoitellaan ilmiselvästi kolmatta maailmansotaa.

Suomi kirjoitti hiljattain alle Naton kanssa isäntämaasopimuksen, joka tulee johtamaan Suomen Naton jäsenyyteen ja samalla toimii avoimen konfliktin luojana Venäjän kanssa.

Isäntämaasopimus velvoittaa Suomen luovuttamaan kaikki satamat, lentokentät ja maa-alueensa Naton käyttöön kansainvälisen selkkauksen yhteydessä.

Isäntämaasopimuksen (Host Nation Support, HNS-sopimus) pyrkimyksenä on turvata tehokas tuki Naton sotilaallisille operaatioille isäntämaan resursseja ja maa-alueita hyödyntäen.

Päätavoitteena ei ole avustaa isäntämaan sotilasvoimaa vaan mahdollistaa Naton sotilaallinen tehokkuus. Suomen kanssa solmittu isäntämaasopimus enentää Naton tehokkuutta valtavasti, sillä Suomen rajat ovat pitkät ja Pietari vain kivenheiton päässä.

Isäntämaasopimuksen uhat Suomelle: Isäntämaasopimuksella Suomi asettaa omat alueensa Naton käyttöön. Jos Venäjä kuuluisi Natoon, tämä ei olisi ongelma. Venäjän ollessa Naton ulkopuolella, muodostuu tästä ulko- ja turvallisuuspoliittinen sudenkuoppa. Tämä on uhka, koska Venäjä on Naton todennäköinen vihollinen.

Vihollisuuksien käynnistyminen Venäjän ja Naton välillä merkitsee, että Suomen alueesta tulee erittäin suuri uhkatekijä. Voidakseen suojata Pietaria ja estää joukkojen kuljetukset tai ilmahyökkäyksen sisämaahan, täytyisi Venäjän pommittaa kaikki rautatiet, maantiet ja lentokentät Suomessa. Venäjällä ei tarvitse olla minkäänlaista pulmaa Suomen kanssa, mutta jos Nato voi käyttää Suomea hyökkäyksen astinlautana, on Suomen alue riskitekijä, joka on tarpeen vaatiessa pakko eliminoida.

Naton ja Venäjän välisessä selkkauksessa ja isäntämaasopimukseen liittyneenä Suomi on siis mukana konfliktissa, vaikka se olisi itse täysin passiivinen ja riidoista osaton.

Isäntämaasopimuksen innokkaita puolustajia olivat ja ovat edelleen muun muassa puolustusministeri Carl Haglund, pääministeri Alexander Stubb ja sitä on myötäillyt myös ulkoministeri Erkki Tuomioja. Innokkuutta sopimuksen hyväksymiseen löytyi nykyinen hallituksen sisältä ja tietysti kokoomuksessa hanke oli hyvin suosittu.

Sopimushanke olisi pitänyt myös tyrmätä Suomen perustuslain tähden. Sopimusprosessi ei edennyt Suomen perustuslain ja valtiojärjestyksen edellyttämällä tavalla1. Perustuslain mukaisesti sopimuksesta olisi pitänyt äänestää eduskunnassa, ja sen kannalla olisi täytynyt olla 5/6 kansanedustajista.

Valtiojärjestyksen laiminlyöminen voidaan tietyissä tapauksessa tulkita Rikoslain 13. luvun mukaisesti törkeäksi valtiorikokseksi2, mikäli rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö.

Yllä esitettyyn nojautuen Suomen poliittista eliittiä voidaan pitää epäiltynä valtiorikokseen, joka vaatisi asiaan sisältyviä oikeudellisia prosesseja.

Kommentit

Välttyäksemme täydelliseltä yhteiskunnalliselta onnettomuudelta ja mahdolliselta kansalais-sodalta on Suomen poliittisen johdon valtakausi lakattava vuoden 2015 vaaleihin. Niinpä onki erittäin suositeltavaa, että emme enää äänestä Suomen nykyisen hallituksen kaltaisia valtapuolueita ja niiden edustajia ehdokkaiksi. Nyt, jos milloinkaan on muistettava sanonta, että ”sinun äänesi ratkaisee”. Ratkaiskaamme äänillämme vuoden 2015 eduskuntavaaleissa sellaisten puolueiden pääsy valta-asemaan, jotka oikeamielisinä asettavat itselleen esimerkiksi seuraavat päämäärät:

  • Euroopan Unionista eroaminen
  • Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU:ta) eli eurosta luopuminen
  • Itsenäinen talouspolitiikka; oma valuutta ja sen paino-oikeus
  • Hyvinvointivaltion uudelleen luominen sekä sen kehittäminen

Muita tavoitteita:

  • Suomea ei saa liittää Pohjois-Atlantin liiton Naton-jäseneksi
  • Suomi ei saa liittyä vapaakauppasopimuksiin

Erikoisesti pyytäisin välttämään äänensä antamista Kokoomukselle, Sosialidemokraateille, Ruotsalainen kansanpuolueelle, keskustalle ja Suomen Kristillisdemokraateille sekä näiden puolueiden edustajille. Älkää siis kuunnelko valtamedioiden valheita, vaan ummistakaa niiltä korvanne. Sopivan äänestyksen kohteen puuttuessa, on parempi jättää äänestämättä.

Markku Juutinen

 

Lähteet

Talouselämä (2.10.2014). Kokoomuspoliitikolta kova viesti: Palkanalennukset jäävät ainoaksi vaihtoehdoksi – maksumiesten joukko ”mahdollisimman laajaksi”. Saatavilla.

Talouselämä (28.10.2014). Ministeriö: Venäjän talous kasvoi syyskuussa – ennusteet ennallaan. Saatavilla.

Tekniikka & Talous

Yle uutiset (29.9.2014). Hyväksytkö sen, että Suomen metsiä myydään ulkomaille – ”pakon edessä”? Saatavilla.

  1. Suomen perustuslaki.

2.      Rikoslaki 13. Luku. Saatavilla.

Yle (11.11.2014). Saatavilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s