Kaikki kirjoittajan avustaja2 artikkelit

Pankkikriisi Eurooppaan! Todelliset syyt romahdukselle pankkiholvien kätköissä


Italian pankkikriisi uhkaa Euroopan taloutta. Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin (DB) nettotulos romahti toisella neljänneksellä 20 miljoonaan euroon. Pankkijärjestelmässä on kypsymässä suuren luokan taloudellinen kriisi. Pankkien konkurssit tullaan korvaamaan entistä enemmän veronmaksajien rahoilla.

Jo Esko Seppänen kirjoittaa uudessa kirjassaan Mistä Suomi vaikenee näihin globaaleihin pankkirosvoihin liittyen, että:

Kansainväliset suurpankit eivät ole helvetin enkeleitä. Ne ovat taloudellisen manalan lauttureita, kharoneja, joiden virtuaalinen mafia on vaarallisempi maailman-taloudelle kuin mikään muu rikollisjärjestö. Ne ovat saaneet kuuden vuoden aikana sakkoja yli 230 miljardin dollarin arvosta mm. valuuttakurssien manipuloinnista. Valvonta ei pysty puuttumaan pankkien ottamiin uusiin riskeihin ja johdannaiskauppoihin.

Nykyisen eurooppalaisen tai maailmanlaajuisen pankkijärjestelmän mukaisesti tavalliset veronmaksajat joutuvat korvaamaan pankkien ”konkursseja” valtioiden suorituksina ja niistä koituneet tappiot rapauttavat yrittäjien ja palkansaajien taloutta.

 

Miksi Saksalaisen suurpankki huojuu? Italian pankkikriisi; maksajat?

Saksalaisen suurpankin (DB) kuten muidenkin suurten saksalais- ja ranskalaispankkien kypsyvien talouskriisien syinä ovat niiden valtavien summien sijoitukset Italian valtion velkakirjoihin.

Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin nettotuloksen romahtaminen johtunee siitä, että pankki on sijoittanut Italian valtion velkakirjoihin.
Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin nettotuloksen romahtaminen johtunee siitä, että pankki on sijoittanut Italian valtion velkakirjoihin.

Yllä mainittujen suurpankkien taantuman siivittämänä euroeliitti haluaa pelastaa Italian pankit, joiden käymistilassa olevan pankkikriisin pelätään romuttavan eurooppalaisten pankkien taseet, tappavan pörssikeinottelijoiden luottamuksen markkinoihin, syöksevän koko Euroopan talouden kriisiin ja johtavan Italian eroamaan Euroopan Unionista.

Tässä operaatiossa keskitytään italialaisten pankkien pelastamiseen. Mainittakoon, että JP Morgan, joka kuuluu maailman kymmenen suurimman pankin ryhmään, on sionistien kontrollissaa oleva rahoituslaitos,1 joka on saanut vainun suuresta rahasammosta Italian pankkikriisissä.

____________

  1. JP Morgan on sionistinen rahoituslaitos: Yhtiön kolmesta suurimmasta osakkeenomistajasta kaksi James Crown ja Matthew Zames ovat ”juutalaisia” ja kolmas James Dimon on naimisissa ”juutalaisen” kanssa.

 

Nimittäin JPMorganin johtama konsortio yhdessä Italian hallituksen kanssa on valmis antamaan ongelmapankille, Monte dei Paschille, viime hetken pelastuspaketin, mikäli EKP näyttää vihreää valoa suunnitelmalle.2

Myös muut sionistien investointipankit, kuten Merrill Lynch, Citi ja Goldman Sachs aikovat yhdessä italialaisen Mediobancan ja sveitsiläisen Credit Suissen kanssa pönkittää Monte dei Paschia yhteensä enintään 5 miljardilla eurolla.2

Lisäksi Monte dei Paschin on kaavaillut Italian hallituksen kanssa perustavansa ”roskapankin”, johon se voisi myydä taseeseensa kerääntyneitä tuottamattomia lainoja noin 10 miljardilla eurolla. Roskalainat putsattaisiin JPMorganin tarjoamilla rahoilla. Mutta on huomattava, että lainojen takaajaksi tulisi Italian valtio.2

EKP ja IMF ovat jo kampanjoineet pankkien pelastamista veronmaksajien rahoilla, joten suunnitelma varmasti menee läpi. Lisäksi Monte dei Paschin suunnittelema pelastuspaketti tulisi olemaan yhdistelmä yksityistä ja julkista tukea.2

Ei pidä siis kuvitella, että ”pelastuspaketilla” säästettäisiin italialaisten ja laajemmin EU:n veronmaksajien kukkaron tyhjennykseltä. Lisäksi varmaa on, että roskapankkien rahoitus tulee olemaan kannattavaa bisnestä JP Morganille.

 

Miksi Italian pankit ovat eliitille tärkeitä? EKP:n yhteydet

Italian pankit tahdotaan pelastaa muun muassa siksi, että suuret saksalais- ja ranskalaispankit ovat sijoittaneet huikeita summia Italian valtion velkakirjoihin. Romahdus Italiassa tekisi rumaa jälkeä kaikkien eurooppalaispankkien taseissa. Lisäksi euroeliitti pelkää, että talouskriisi voisi johtaa Italian eroon EU:sta.

Mario Draghi.
Mario Draghi.

On syytä korostaa, että EKP-johtaja Mario Draghi erikoisesti tahtoo,3 että Italian kriminaalit pankkiirit pelastuvat EU:n veronmaksajien rahoilla.3 Draghi on luonut uraansa johtotehtävissä juutalaisessa keinottelu- ja rikollispankissa Goldman Sachsissa.4

Lisäksi Draghi on toiminut pankkimaailman eliittijärjestön Group of Thirty eli Kolmenkymmenen ryhmän jäsenenä vuodesta 2006.4 Group of Thirty on perustettu sionistisen Rockefellerin säätiön alkurahoituksella, jonka jäseninä ovat maailman suurimpien pankkien ja suurimpien keskuspankkien johtajat. G30 on lobbausjärjestö, joka toimii maailmaa köyhdyttävän kansainvälisen pankkitoiminnan eduksi.

Kansainvälinen pankkiirieliitti haluaa maksattaa tulevan Euroopan pankkikriisin veronmaksajien kukkarosta, sillä se tietää, että EU-maiden hallituksissa istuvat globaalien pankkiirien ja pääoma imperiumien lakeijat.

Miksi Taloussanomat puhuvat jenkkipankeista Italian kriisin ”pelastajina”? Ne eivät ole jenkkipankkeja vaan juutalaisia pankkeja.

 

Mikä aiheutti Italian pankkikriisin?

Ensinnäkin IMF on syyttänyt Italian kriisistä kuluneena kesänä tapahtunutta Brexit-kansanäänestystä. Tämä on IMF:ltä tietoista valehtelua. Jopa Taloussanomat toteavat, että Italian pankkien holveissa muhinut taloudellinen alamäki ei johdu Brexitistä.

Myös pankeissa maksukyvyttömyys iskee, kun velat ovat suuremman kuin varat. Tämä on tietysti vain näennäistä ajattelua, sillä pankeillahan ei ole mitään omaa itsensä hankimaa varallisuutta. Pankit ovat vain toisten työn tuloksella eläviä jättiläisilmakuplia.

Taloussanomien mukaan Italian pankkikriisistä voidaan syyttää pankin asiakkaita, jotka eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin.

Taloussanomat kirjoittaa, että valtaosa varoista on lainoja, joita pankki on myöntänyt asiakkailleen eli esimerkiksi yrityksille ja kotitalouksille. Siten myönnetyt lainat lasketaan pankin varoiksi, koska pankki voi odottaa saavansa asiakkailtaan takaisinmaksuja ja korkotuloja. Viime vuoden lopussa Monte dei Paschin 170 miljardin varoista 120 miljardia oli pankin myöntämiä lainoja. Sen ja muiden italialaispankkien ongelmat johtuvat kuulemma siitä, että kaikki pankin asiakkaat eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin.5

Nyt kuitenkin Taloussanomilta unohtuu se, että asiakkaat ovat jo kerinneet maksaa osan lainojen pääomien kuoletuksista ja niiden kenties suurista koroista pankille. Ilmeisesti kaikki lainan ottajat eivät ole olleet maksukyvyttömiä.

Haluaako taloussanomat ja valtamedia yleensä vaientaa Italian pankkikriisin todelliset syyt, sysäten kaiken asiakkaiden ja viimekädessä veronmaksajien tilille.

Yle ei ole toki ainut valtamedia, joka on päättänyt vaieta Italian pankkikriisin syistä sekä siitä, kuinka vastaavilta vitsauksilta voitaisiin tulevaisuudessa säästyä.

Ajatelkaamme sitä, että pankit ovat hyväksyneet satojen miljardien edestä huonoja lainoja, joita on uusittu sekä salattu, jotta julkinen valta ei mahdollisesti puuttuisi petokseen. Italiassa vallitsee näköjään täydellinen korruptio virkakoneistossa, joka ei ole estänyt petollisten lainojen myöntämistä.6

Huonot lainat ovat tuottamattomia, jota lainsäätäjien lienee vaikea ymmärtää. Esimerkiksi Euroopan tuottamattomien lainojen ongelma on kasvanut niin valtavaksi, että EKP tuntee kutsumusta ostaa liikepankkien lainat omaan taseeseensa. Huonot lainat minimoivat liikepankkien kykyä myöntää uutta luottoa, mikä vaikuttaa alentavasti EKP:n rahapolitiikan harjoitukseen. Huonojen lainojen ansiosta pankit eivät uskalla hyödyntää pääomiaan, mikä johtaa välttelemään esimerkiksi lainojen myöntämistä pk-yrityksille.7

Harjoitetaanko huonojen lainojen antamista siksi, että se näyttää tuottavalta toiminnalta lyhyellä aikavälillä, mutta kun lainojen todellinen luonne paljastuu, niin kiertää jo konkurssi nurkissa? Tällöin kysymyksessä on ollut kirjanpitopetos, joka on rikastuttanut pankkiireja, jotka ilmeisesti eivät joudu rikoksistaan vastuuseen.

 

Päätelmiä

Eikö huonoilla lainoilla ole mitätön vakuutusarvo, joka voi puuttua myös kokonaan. Tästä syystä näiden lainojen korko on myös hyvin korkea.

Vakuutusarvo muodostunee lainan kohteen myyntiarvosta. Vakuutusarvon ollessa korkea on lainan korkoprosentti pienempi. Lainan antajan tehtävä on määrittää lainoitettavan kohteen myytävyys ja sen tuotto lainan antajalle, mikäli velallinen ei selviä veloistaan. Näillä korkea korkoisilla lainoilla pankit nylkevät asiakkaitaan.

Juutalaisen eliitin kansainvälinen pankkitoiminta on todellakin verrattavissa pahanlaatuiseen sairauteen ihmisen elimistössä. Tämä pirullinen järjestelmä syö entistä tehokkaammin kansallisten yritysten, palkansaajien ja valtioiden taloudellisen elinvoiman. Mitä ahkerammin kansalaiset tekevät työtä, sitä suuremman kakun kansainväliset verenimijät saavat heidän työnsä hedelmistä. Tämän kaiken varmistaa valtioiden hallituksiin pesiytyneet isänmaansa viholliset, nuo poliittiset broilerit ja heitä tukeva valtamedia.

Toisin sanoen globaalit rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta.8 Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan.

Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Valtiot, pk-yritykset ja yksityiset taloudet eivät pääse koskaan vaurastumaan näiden kansainvälisten pankkiirieliitin ja pääoma imperiumien kuristuksessa.

On syytä vielä tarkentaa, että poliittinen valtakoneisto on valjastanut yritykset, palkansaajat ja kotitaloudet eli reaalitalouden kansainvälisen pankkiirieliitin ja globaalien megayhtiöiden lypsettäväksi. Nämä vaikuttavat kohoavaan energian hintaan kuluttaen kokonaiskysyntää sekä yritysten kilpailukykyä. Yksityistäminen tuo runsaita voittoja, mutta ne liukuvat reaalitaloudesta erilaisille rahoitusmarkkinoille, jossa ne esim. kohottavat osakkeiden arvoa rikastuttaen pientä kansainvälistä suursijoittajien eliittiä.9

Kansainvälisen pankkijärjestelmän orjuudessa oleva valtio pystyy investoimaan velkarahallaan, kuten kotitaloudetkin kykenevät lainarahalla sijoittamaan. Mutta korkoa, korolle velkarahalla investointi ei tuota sitä hyötyä reaalitaloudessa, mikä koituisi, jos esimerkiksi valtiolla olisi oikeus keskuspankkinsa kautta luoda omaa rahaa ja käyttää sitä investointeihin ilman korkoa. Tällainen itsenäinen talouspolitiikka eli talousdemokratia kartuttaisi valtion vaurauden astetta yhteiseksi hyväksi, hyvinvointivaltiossa.

Suomen on ärsytettävä kansainvälisten pankkiirien sisäpiiriä vallankumouksellisella toiminnalla, luomalla oman rahan ja sen luontioikeuden.

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Yahoo Finance: https://finance.yahoo.com/quote/JPM/holders?ltr=1
  2. Taloussanomat (21.7.2016). Monte dei Paschille pelastus yllättävältä suunnalta: http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2016/07/29/monte-dei-paschille-pelastus-yllattavalta-suunnalta-jenkkipankit-odottavat-enaa-ekpn-lupaa/20168003/12
  3. Wolf Street (21.7.2016). Look Who’s Frantically Demanding that Taxpayers Stop Italy’s Bank Meltdown: http://wolfstreet.com/2016/07/21/taxpayer-bailout-to-stop-italian-bank-meltdown/; Naked Capitalim (21.7.2016). http://www.nakedcapitalism.com/2016/07/draghi-supports-bailout-of-italys-banks.html
  4. EKP: https://www.ecb.europa.eu/ecb/orga/decisions/html/cvdraghi.fi.html
  5. Taloussanomat (17.7.2016). Italian pankkikriisi uhkaa koko Eurooppaa – tästä siinä on suomeksi kysymys.
  6. NEP (29.6.2016). The EU’s Failed Neo-Liberal Policies and BREXIT: http://neweconomicperspectives.org/2016/06/eus-failed-neo-liberal-policies-brexit.html

7.      ZH (5.7.2016). A Look Inside Europe’s Next Crisis: Why Everyone Is Finally Panicking About Italian Banks: http://www.zerohedge.com/news/2016-07-05/look-inside-europes-next-crisis-why-everyone-finally-panicking-about-italian-banks

8.      The New York Times (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman.

9.      Positive Money (22.9.2015). Overt Monetary Financing – dangerous drug or miracle medicine? (Lord Adair Turner)

Suomen ryöstön ja pakolaisvyörytyksen sosiaalinen hinta sekä poliittisetsuositukset


Suomi on rauhan ajan pahimmassa talouskriisissä. Julkista taloutta supistetaan ja työn hintaa kavennetaan. Sipilän hallitus muiden muassa vähentää etuuksia eläkeläisiltä, opiskelijoilta, työttömiltä, sairailta ja vanhuksilta. Esimerkiksi korotetut etuudet kansan- ja leskeneläkkeistä sulavat pois. Samanaikaisesti pakolaisvyörytys vaatii jatkuvasti suurempia osuuksia valtion hupenevasta taloudesta. Poliittinen eliitti syöksee Suomen, sen kansallisvarallisuuden ja suomalaisten työntulokset kasvottomien ylikansallisten rahaimperialistien hyödyksi ja syyllistää kansaa talouskriisin aiheuttajaksi.

Fixit: kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä.
Fixit: kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä.

Aluksi on syytä huomauttaa, että Suomen itsenäistyminen ja taloudellinen riippumattomuus hyvinvointivaltion rakentamiseksi saavat ensiaskeleensa eroamalla Euroopan Unionista. Kanna kortesi kekoon kohti itsenäisen Suomen aamun sarastusta ja allekirjoita lakialoite eli Kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä. Lakialoite voidaan allekirjoittaa sähköisesti täällä. Tunnistautuakseen sivuille tarvitaan suomalaisen pankin verkkopankkitunnukset. Vaihtoehtoisesti voidaan myös ladata, tulostaa ja täyttää paperinen kannatuslomake.

Suositellaan myös rinnakkaisjulkaisua: http://novahierosolyma.fi/wp/category/yhteiskunta/

Sananen Suomen hallituksen muutamista innovaatioista

Suomen ja suomalaisten taloudellista asemaa tuskin helpottaa Sipilän hallituksen päätös yhtiöittää maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto. Oikeusoppineet kummastelevat päätöstä ja pitävät sitä vallankumouksellisena muutoksena, mutta ei positiivisessa mielessä. Kriitikoiden mukaan sote-palveluja siirretään nyt markkinavoimien armoille EU-korttia käyttämällä – vaikka siihen ei olisi ensinkään pakkoa.

Hyvinvointivaltion alasajaminen on käynnissä. Suomessa esimerkiksi pääsääntöisesti verovaroin kustannetut julkisten sektorien terveyspalvelut ovat ehkä mahdollisia tulevaisuudessa varallisuudesta riippuen.
Hyvinvointivaltion alasajaminen on käynnissä. Suomessa esimerkiksi pääsääntöisesti verovaroin kustannetut julkisten sektorien terveyspalvelut ovat kohta historiaa. Terveyspalveluita ehkä tulevaisuudessa saadaan varallisuudesta riippuen.

 

Lisäksi kansantaloudelle tuskin on hyötyä, päinvastoin ostovoiman vähentymisen myötä vahinkoa, hallituksen uudesta huippuinnovaatiosta hallituksen uutena työllistämiskeinona: siitä että työtön tekee töitä ilman palkkaa, työajalta ei kerry lomaa ja eläkettä eivätkä työterveyspalvelut ole käytössä. Tämä moderni orjatyön muoto voi johtaa palkattomien koeaikatyöllistettyjen kierrätykseen. Itse asiassa tämä, kuten muutkin Suomen hallituksen suunnitelmat toimivat tulojen siirtäjinä työntekijöiltä ja yrityksiltä globaalille pankkiirieliitille.

 

Kiky

Myöhemmin alkukesällä valmistuneella kilpailukykysopimuksella (kiky)  kumottiin Juha Sipilän uhkailemat pakkolait. Kiky-sopimuksella kyykytetiin palkansaajat ja osittain yritykset kansainvälisten pankkirosvojen eli korkoa, korolle velan, osittain aiheuttaman taantuman maksumieheksi.  Työ- ja virkasuhteessa olevien työehtosopimusten sopimuskausia jatketaan 12 kuukaudella palkkoja korottamatta.

Kiky-sopimuksella sovittiin esimerkiksi, että: Työaikaa pidennetään palkkaa muuttamatta 24 tunnilla vuodessa.

Julkisella sektorilla lomarahoja pienennetään 30 prosentilla kolmen vuoden määräajaksi vuosina 2017–2019 ja työnantajien maksuja siirretään työntekijöiden maksettaviksi.

Kiky-sopimuksen heikentäessä ostovoimaa, kärsivät myös yritykset ja kilpailukyky. Siten sopimus ei johda työllisyyden parantamiseen ja on siten epäuskottavaa luottaa sopimuksen synnyttävän luvatut 35 000 työpaikkaa.

Leikkaukset ja palkanalennukset suuntautuvat sisäiseen devalvaatioon, eli viennin kilpailukyvyn tehostamiseen.  Euron arvo muuttuu muutamassa kuukaudessa noin 3 prosenttia, jonka kyseisellä sopimuksella ajatellaan parantavan viennin kilpailukykyä, joten todellista kilpailukyvyn kasvua ei ole havaittavissa.

Suomen alijäämään ja taloudelliseen taantumaan yleensä eivät ole syyllisiä palkansaajat, yrittäjät, lapsi perheet, työttömät tai muut tavalliset kansalaiset. Nämä ongelmat johtuvat maan poliittisen valtakoneiston ajautumisesta globaalien pääomaimperialistien asiamieheksi Suomessa.

 

Mitkä ovat syynä Suomen taloudelliseen taantumaan?

Suomen valtaeliitillä on nykyisin menossa todellisen Suomen kansallisvarallisuuden ulosmyynti ja suomalaisten hyvinvoinnin tuhoamiskampanja: Suomen luonnonvaroja yhtiöitetään ja taloudelle keskeisiä yhtiöitä myydään ulkomaille. Erikoisesti Metsähallituksen yhtiöittämiseen liittyen olisi muistettava, että TTIP-sopimuksen myötä yhtiöittämisestä voi koitua kohtalokkaita seurauksia. Se mikä on yhtiöitetty, on myös myytävänä. Yhdysvaltalaiset sijoittajat vaanivat silloin Suomen luonnonvaroja.

Suomen kansallisomaisuuden ulkomaisesta omistuksesta olkoon esimerkkinä kansalle surullisen kuuluisa sähköyhtiö Caruna, joka korotti sähkönsiirto hintaa noin 30 prosentilla, eikä osallistu Suomen hyvinvoinnin rakentamiseen, sillä verotettaviin tuloihin ei verokarhun käpälät ylety.1

Megayhtiöt pystyvät velmuilemaan esim. korkojen kautta siten, että verotettavat tulot siirtyvät ulkomaille verottajan ulottumattomiin. Ulkomaiset rahastot omistavat suuria osuuksia sellaisista yhtiöistä, kuten esimerkiksi Metso, Kone, Fortum, Nokia, Nokian Renkaat, Nordea, Sambo, TeliaSonera, UMP-Kymmene ja Wärtsilä.2

Poliittinen valtakoneisto on valjastanut yritykset, palkansaajat ja kotitaloudet eli reaalitalouden kansainvälisen pankkiirieliitin ja globaalien megayhtiöiden lypsettäväksi. Nämä vaikuttavat kohoavaan energian hintaan kuluttaen kokonaiskysyntää sekä yritysten kilpailukykyä. Yksityistäminen tuo runsaita voittoja, mutta ne liukuvat reaalitaloudesta erilaisille rahoitusmarkkinoille, jossa ne esim. kohottavat osakkeiden arvoa rikastuttaen pientä kansainvälistä suursijoittajien eliittiä.3

Saksan kehitysministeri Gerd Müller toteaa Welt am Sonntag -lehden haastattelussa Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista saapuneen vasta 10 prosenttia perille. Eurooppaan olisi tulossa kesän kuumimpaan aikaan ainakin 10 miljoonaa kehitysmaalaista.4 Tietysti Suomi saisi tästä osansa. Pitäisikö laittaa rajat kiinni? Pitäisi.

Mutta nykyisinhän ei saisi enää olla pakolaiskriittinen: Onhan Suomen poliisi on julistanut aloittavansa uhkailla maahanmuuttovastaisia kansalaisia riippumatta siitä, uskotaanko näiden syyllistyneen rikokseen tai ei.5 Tämä ilmoitus on varmaankin eriasteista viranhaltijakoneistoa ja poliittista kermaa myötäilevän valtavirtaisen tiedonvälityksen mieleen.

 

Muutamia suosituksia taloudellisen ja sosiaalisen taantuman eheyttämiseksi

Suomalaisten hyvinvointi ja työllisyys sitoutuu osaltaan eurovaluutan kohtaloon, minkä vuoksi ajaudumme kansainvälisten kriisien armoille. Suomen ollessa riippuvainen kansainvälisestä taloudesta vaikuttavat ylikansalliset uhkatilanteet kohtalokkaasti maamme talouteen. Siksipä Suomen pitää erota sekä EU:sta että eurosta.

Suomen on luovuttava vapauden illuusiosta ja palautettava henkinen ja taloudellinen itsenäisyytensä. Meidän tulee suosia suomalaista tuotantoa ja harjoittaa omavaraisuutta sekä itsenäistä rahapolitiikkaa.

Suomen poliittinen johto on asettunut myös globaalin pankkiiri eliitin lakeijaksi. Kansainväliset rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen pankkitoiminta on ihmiskunnan talouden syöpäkasvain.6 Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan muiden muassa velallisen tekemän työmäärän palkasta.

Kansainvälinen pankkijärjestelmä kiskoo siis kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään. Tästä tulee irrottautua!

Pankkien kansallistaminen olisi enemmänkin kuin suositeltavaa ja rahan synnyttäminen olisi äkkiä poistettava yksityisten tahojen käsistä. Valtiolla tulee olla oma valuutta ja sen paino-oikeus. Valtion omistuksessa oleva keskuspankki voisi luoda tarvittaessa rahaa velattomasti, jota säännösteltäisiin inflaation ja deflaation (rahan arvon nousu) eliminoimiseksi. Pankit olisivat vain asiakkaiden talletusten vastaanottajia ja siten ne lainaisivat osittain asiakkaiden talletuksia. Velattoman rahan jakelu tapahtuisi esimerkiksi valtion kulutuksen mukaan tai perustulon kautta. Velkarahan tulisi olla korotonta. Tällaista rahaa voitaisiin käyttää investointeihin, jotka lisäisivät työllisyyttä ja siten kulutuksen myötä maan vaurautta sekä omavaraisuutta. Luonnollisesti myös vienti tulee saada vetämään kunnolla: uudet innovaatiot ovat lääkkeenä tähän. Miksi Suomessa ei kehitetä omaa autoteollisuutta ja metsäteollisuuden eri alueita?

 

Lopuksi vielä sananen pakolaispolitiikasta

Mikäli sionistisen mafian ja heidän lukuisten kumppaniensa kansainvälinen valtarakennelma saataisiin murskattua, parantuisivat maailman eri tulehduspesäkkeet tyystin. Luonnollisesti tässä tilanteessa, jossa osa pakolaisista todellakin tarvitsee pelastavaa kättä, olisi järjestettävä kansainvälistä avustustoimintaa paikallisella tasolla, eikä kuljetettava ihmisiä ympäri maailmaa.

Kansainvälistä apua voidaan suunnata esimerkiksi Syyrian lapsille, eikä raavaille irakilaisille miehille.
Kansainvälistä apua voidaan suunnata esimerkiksi Syyrian lapsille, eikä raavaille irakilaisille miehille.

Mistä muusta maailman köyhyys juontuisi kuin talous- ja pankkiirieliitin suoranaisesta laillistetusta ryöstöön perustuvasta kansainvälisestä pankkitoiminnasta? Talmudistien käsissä olevat johtavat kansainväliset rahoituslaitokset ovat pakottaneet Itä-Euroopan ja kolmannen maailman ohjeidensa mukaisiin taloudellisesti kurjistaviin muutoksiin, joita IMF lainan saajille sanelee. Eikö tämä ole osaltaan lietsonut etnisiä konflikteja niin kutsutuissa kehitysmaissa ja muuallakin?

Luettavaa:

Näköislehti: VAINOVALKEA

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Uusi Suomi (9.2.2016). Caruna-piina yrityksissä: ”Arvatkaa mitä tapahtuu, jos me lyömme tällaisen hinnankorotuksen”.
  2. Yle (28.2.2013). Nämä ulkomaalaiset omistavat kotimaisia pörssiyrityksiä – selvitys avaa salatut omistukset.
  3. Positive Money (22.9.2015). Overt Monetary Financing – dangerous drug or miracle medicine? (Lord Adair Turner).
  4. Die Welt (10.1.2016). Erst zehn Prozent der Fluchtwelle angekommen.
  5. Kaleva (11.4.2016). Poliisiylijohtaja: Poliisi puuttuu jatkossa tehokkaammin netin vihapuheisiin.
  6. The New York Times (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman.

Yhteiskuntasopimuksen kariutuminen ei tarkoita katastrofia


YHTEISKUNTASOPIMUS on kaatunut. Tämä ei ole vain huono asia. Suomi on kriisissä joka tapauksessa, oli meillä yhteiskuntasopimusta tai ei. Kriisi on sekä taloudellinen että henkinen. Usko tulevaisuuteen on heikentynyt ja valtio velkaantuu edelleen huimaa vauhtia. On selvää, että tarvitsemme uusia sopeutustoimia ja mahdollisesti veronkorotuksia. Mutta ne ovat oireiden hoitamista, ei varsinaisen sairauden poistamista.

Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen on siinä mielessä hyvä asia, että se pakottaa miettimään uudelleen niitä keinoja, joilla Suomi saadaan nousuun. Ennen kuin uutta esitetään, on kirkkaasti analysoitava hallituksen politiikkaa. Hallituksen poliittinen tietoisuus näkyy selvästi niissä odotuksissa, joita yhteiskuntasopimukseen pantiin, joten niitä on nyt käytävä kriittisesti läpi.

 

Yksikkötyökustannukset eivät ole ongelmamme

Sanottakoon heti alkuun, että Suomen perusongelmana eivät ole yksikkötyökustannukset. Yhteiskuntasopimuksellahan pyrittiin alentamaan yksikkötyökustannuksia viisi prosenttia. Tämän ajateltiin toteutuvan mm. lisäämällä palkatonta työtä. Täytyy sanoa, että koko yksikkötyökustannusten käsite on epäselvä ja soveltuu huonosti nykyaikaiseen työelämään.

Yksikkötyökustannus on yhden yksikön tuottamisen hinta työvoimakustannuksissa mitattuna. Miten tällaista käsittä voidaan soveltaa asiantuntijatyöhön, kuten johtamiseen, t&k-toimintaan (eli tutkimus- ja kehitystyöhön), suunnitteluun, tietointensiivisiin palveluihin tai edes teollisuuteen? Mikä on esimerkiksi laivanrakennuksen yksikkötyökustannus? Käsite soveltuu, jos soveltuu ylipäätänsä mihinkään, mekaanisiin suorituksiin, kuten jonkun komponentin kokoamiseen. Nykyaikainen osaamista painottava elinkeinoelämä ei kerta kaikkiaan alistu yksikkötyökustannuksiin.

Kustannustehokkuus on selvästi hyödyllisempi käsite, koska siinä otetaan huomioon kaikki tuotantoon vaikuttavat kustannukset, mukaan lukien työvoimakustannukset, raaka-ainekustannukset, energiakustannukset ja logistiset kustannukset sekä tietysti pääomakulut.

Jos katsotaan vientiteollisuuden kustannusrakennetta ja työkuluja, niin Suomen tilanne ei vaikuta erityisen huonolta. Vuonna 2011 työvoimakustannusten osuus tuotoksesta oli kaikilla toimialoilla 25,6 %, kun se oli Ruotsissa 28,5 % ja Saksassa 26,5 %. Tehdasteollisuudessa vastaavat luvut olivat Suomessa 14,7 %, Ruotsissa 16,5 % ja Saksassa 19,1 %.

Tilastoja on niin monenlaisia, että pitää olla varovainen ennen kuin menee väittämään, että Suomessa työvoimakustannukset ovat jotenkin erityisen korkeita. Tosiasiassa ne ovat eurooppalaista keskitasoa. On hyvin tärkeä huomata, että teollisuuden 5 %:n työvoimakustannusten laskemisen vaikutus lopputuotteiden kustannuksiin on alle prosentin luokkaa. Tästäkö on kiinni Suomen kilpailukyky?

Hallituksen tavoittelemaa tuottavuusloikkaa ei saavuteta ”yksikkötyökustannuksia” alentamalla. Tuottavuus nousee ennen kaikkea soveltamalla teknologiaa, kuten tieto- ja viestintäteknologiaa, tuotantoon. Uuden teknologian kehittäminen ja soveltaminen edellyttävät investointeja, ja juuri niitä teollisuus ei ole tehnyt. Investointiaste on laskenut, ja tämä johtuu hyvin paljon tulevaisuususkon puutteesta ja halusta mitata tuottoja ulos omistajille. Yritysten johtamisessakin on ongelmia.

Kilpailukykymme heikkouden ratkaisevin tekijä on kuitenkin innovaatioiden puuttuminen. Niistä ei yhteiskuntasopimuskeskustelussa puhuttu juuri mitään. Tuottavuus ei mitenkään korvaa innovaatioita. Tuottavuus nousee kun voimavaroja käytetään entistä tehokkaammin. Se ei siis pidä sisällään uudistumista. Innovaatioiden ytimenä on taas uudistuminen ja uusien asioiden tekeminen. Yritykset ovat panostaneet aivan liian vähän innovaatioiden luomiseen ja uusien tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Patenttihakemustenkin määrä on jatkuvasti laskenut Suomessa. Innovaatioiden puutteesta seuraa, että reaalinen kilpailukykymme on heikentynyt.

 

Reaalinen kilpailukyky haasteena

Taloustieto Oy luonnehtii reaalista kilpailukykyä seuraavasti:

”Tuote ei mene kaupaksi halvallakaan, jos maailmalla ei ole kysyntää tuotteelle. Tärkeää on reaalisen kilpailukyvyn kehitys. Reaalisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan yrityksen tai tuotteen ylivertaisuutta, joka mahdollistaa korkeamman myyntihinnan sekä siten myös paremmat palkat.”

Reaalisessa kilpailukyvyssä on kysymys tuotteen kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joka ei perustu (vain) hintaan vaan myös tuotteen ominaisuuksiin. Kun tuote kiinnostaa eli käy kaupaksi, siitä saadaan parempi hinta. Reaalista kilpailukykyä ei paranneta tuotteen hintaa alentamalla, vaan juuri innovaatioilla. Luulisi että globaalin talouden kehitys ja Kiinan nousu olisi opettanut tämän, mutta ei näköjään. Ruotsi on meitä paremmin oivaltanut reaalisen kilpailukyvyn merkityksen ja onnistunut luomaan globaalisti tunnettuja brändejä soveltamalla taitavasti uutta teknologiaa ja kehittämällä käytettävyyttä ja muotoilua. Olennainen osa uutta taloutta on asiakaskeskeinen suunnittelu ja tuotteiden muuttuminen palveluksi. Teollisuutemme on uudistuttava kykeneväksi vastaamaan tähän trendiin.

Suomen tulevaisuus riippuu taloutemme reaalisesta kilpailukyvystä. Sen takia maamme keskeinen haaste on nyt uudistaa elinkeinoelämää ja tuottaa innovaatioita.

 

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostettava

Monet tutkimukset ovat osoittaneet t&k-panosten suuren merkityksen innovaatioille ja talouskasvulle. Vaikka innovaatiot syntyvätkin pääosin yrityksissä, taustalla ovat koulutus ja tutkimus. Erityisesti koska Suomi ei ole halvan työvoiman maa, meidän tulee keskittyä korkean arvonlisäyksen omaavaan tuotantoon. Sellainen perustuu yhä useammin tutkimuksen tuloksiin ja niiden soveltamiseen. Tällöin yliopistot ja korkeakoulut ovat avainasemassa.

Nyt kun yhteiskuntasopimusta ei syntynyt, niin hallituksen ja pääministerin aikaa ja energiaa jää enemmän käytettäväksi todellisten kysymysten ratkaisemiseen. Yhteiskuntasopimusneuvottelut ay-liikkeen kanssa olisivat olleet erittäin raskaat, aikaa vievät ja vesittyvät. Hallituksen fokukseen tulee nyt nostaa elinkeinoelämän uudistaminen, tutkimus- ja kehitystoiminta ja innovaatiolle otollisten ympäristöjen, ns. ekosysteemien luominen.

Monet asiantuntijat, kuten Matti Alahuhta ja Bengt Holmström Helsingin Sanomien haastatteluissa, ovat painottaneet tutkimuksen ja t&k-toiminnan merkitystä kilpailukyvylle. Näiden analyysien valossa näyttää problemaattiselta, että hallitus on leikannut merkittävästi yliopistojen, Suomen Akatemian ja Tekesin määrärahoja. Lienee turha enää toivoa, että nämä leikkaukset peruttaisiin, kun kaikkialta joudutaan leikkaamaan. Sen sijaan pääpaino on pantava hallituksen kärkihankkeisiin.

Reaalisen kilpailukyvyn kannalta erityisen kiinnostava kärkihanke liittyy korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyön vahvistamiseen innovaatioiden kaupallistamiseksi. Kärkihanke sisältää monia merkittäviä tavoitteita ja huomattavia lisäpanoksia Tekesille ja Suomen Akatemialle tämän asian edistämiseen. Kärkihankkeen kantava tausta-ajatus on, että Suomessa on kehitettävä osaamiskeskuksia ja tuettava innovatiivisten ekosysteemien muodostamista.

Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri esittää 11.7. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että leikkauksia on kohdennettava siten että ”tieteen kova ydin säilyy”. Tähän mielipiteeseen on syytä yhtyä, mutta tämän hetken peruskysymys on pikemminkin siinä, miten tämän ”kovan ytimen” vaikutuksia yhteiskuntaan voidaan vahvistaa. Sellaisessa kriittisessä tilassa, jossa nyt olemme, on aivan ensiarvoisen tärkeää hyödyntää täysimääräisesti tutkimuksen tuloksia.

Yliopistojen tehtävä on tutkimus ja koulutus, mutta yliopistojen pitää myös huolehtia tutkimustulosten hyödyntämisestä yhteiskunnassa. Tutkimuksen hyödyntäminen kuuluu myös Suomen Akatemian lakisääteisiin tehtäviin.

Tutkimuksen hyödyntäminen on jäänyt pahasti valtion tuen maksimoinnin jalkoihin. Yliopistojen rahoitusmalli painottaa julkaisuja ja tutkintoja. Tutkijan ura on myöskin sidottu julkaisuihin. Tästä on seurannut, että yliopistojen ja tutkijoiden kannusteet ja motiivit suuntautuvat lähes yksinomaan akateemisten julkaisujen tuottamiseen. Esimerkiksi yliopistoissa esiintyy nihkeyttä Tekes-hankkeita kohtaan, koska niissä tähdätään sovelluksiin ja niiden puitteissa ei ole riittävästi mahdollisuuksia akateemisiin julkaisuihin.

Yliopistojen rahoitusmallia on pikaisesti muutettava ja etsittävä uusia tapoja tutkia asioita ongelmalähtöisesti. Erityisesti tarvitaan uusia tapoja toimia yhteistyössä yritysten kanssa. Tämä ei tarkoita tinkimistä ilmiöiden tieteellisestä käsittelystä, vaan yhteiskunnalle tärkeiden asioiden — ml. ilkeiden ongelmien kuten ilmaston muutoksen — ottamista vakavasti niin tieteessä kuin liiketoiminnassa.

 

Suomella on kiistattomia vahvuuksia

Vaikka yhteiskuntasopimus kaatuikin, Suomella on silti runsaasti vahvuuksia, joiden varaan tulevaisuus voidaan rakentaa. Hyvinvointiyhteiskuntamme perusteet ovat kunnossa, ihmisten koulutus- ja osaamistaso ovat korkealla ja olemme kokeilunhaluisia ja kekseliäitä. Erityisen positiivista on nuorten kiinnostus yrittämiseen. Myös nuorten muotoilijoiden luovuus on saanut kansainvälistä tunnustusta.

On selvää, että pitkään jatkunut taantuma ja korkea työttömyys ovat vetäneet mielialoja alaspäin. Edellinen hallitus ei pystynyt luomaan uskottavaa tulevaisuuskuvaa eikä tekemään tarvittavia päätöksiä.

Uusi hallitus aloitti päättäväisesti, mutta herätti heti ristiriitaisia tunteita. Leikkauslistat kauhistuttivat ja perussuomalaiset epäilyttivät monia. Hallituksella on nyt totuuden hetki: kykeneekö se esittämään positiivisen vision kriisin voittamiseksi ja Suomen nostamiseksi ylös kuopasta? Uskon, että kestämme leikkauksetkin, jos tiedämme, että asiat saadaan kuntoon ja reaalinen kilpailukykymme nousee tasolle, jolla meidän oikeasti pitäisi olla ottaen huomioon vahvuutemme.


Antti Hautamäki on filosofian tohtori ja emeritusprofessori, joka on toiminut Jyväskylän yliopiston Agora-keskuksen johtajana ja tutkimusprofessorina sekä Sitran tutkimus- ja innovaatiojohtajana. Hän työskentelee konsulttina yrityksessään Konsultointi Kestävä Innovaatio.

Vaalit 2015: Cannabiksesta tehtävä kansanäänestys


Me allekirjoittaneet ajamme cannabiksen laillistamisesta päättävää kansanäänestystä järjestettäväksi tulevalla vaalikaudella.

Perustelemme kantaamme sillä, että nykyinen kieltolaki ei estä tai vähennä käyttäjien määrää. Nuoret jotka hankkivat cannabista, joutuvat usein hankkimaan sitä alamaailmasta rikollisilta ja heidän on mahdollisuus joutua sitä kautta huonoon seuraan ja vahvempien huumeiden käyttäjiksi kaikkine lieveilmiöineen.

Cannabiksen aiheuttamia psykooseja ei ole osoitettu vedenpitävästi johtuneen nimenomaan cannabiksesta, vaan henkilöillä on saattanut olla muutenkin taipumuksia joutua psykoosiin. Neuropsykiatri ja Kalifornian yliopiston lääkekannabiksen tutkimuslaitoksen johtaja Igor Grant Yhdysvaltain tiedeviikolla San Josessa sanoi: ”Kaikenlaisten huumeiden suurkäyttäjillä voi olla muita ongelmia, kuten masennusta, ahdistusta ja psykiatrisia häiriöitä. Nämä pitäisi ottaa myös huomioon, sillä ne itsessään voivat aiheuttaa neurokognitiivisia ongelmia”. Cannabiksen yliannostukseen ei ole tiettävästi kuollut ketään. Se on todettu toimivaksi kivun lievittäjäksi. Ei myöskään aiheuta alkoholin käytön yhteyteen liittyviä ongelmia ja väkivaltaa.

Emme kannata ns. lääkecannabista siitä syystä, että sitä kontrolloi silloin sama taho joka kontrolloi kaikkea lääkintää muutenkin. Lääketehtaiden tarkoitus on kasvattaa osakkeenomistajien rahavaroja ja cannabis on osoittautunut lähes ilmaiseksi kivunhoidossa. Lisäksi siihen ei kotikasvatuksella tai luomutilalla lisätä riippuvuustekijöitä, kuten esim tupakkateollisuudessa lisätään. Vapaa kotikasvatus ja sovitun määrän hallussapito tulisi sallia samaan tyyliin kuin alkoholinkin kanssa. USA:ssa Coloradon osavaltio vapautti USA:ssa ensimmäisenä osavaltiona cannabiksen ja keräsi lailliseksi tehdyllä myynnillä ensimmäisenä vuonna 44 miljoonan dollarin verotulot. Myynti pitää tehdä valtiolle veronalaiseksi tuloksi ja tuotanto normaaliksi liiketoiminnaksi.

Koska lainsäädäntö vaatii asiassa muutoksen ja EU-direktiivit estävät cannabiksen vapauttamisen on selvää, että vain itsenäinen valtio sen voi tehdä ja asia etenee vasta kun Suomi saadaan irroitettua Euroopan Unionista. Cannabiksen tuotannosta tulisi Suomelle helposti uusi Nokia kunhan globaalit korporaatiot pidetään ulkona, eikä päästetä niitä sotkemaan maan talouden mahdollista uutta vientiveturia. Suomen vain pitää olla pari askelta edellä muita. Ei juosta muiden käskytettävänä, kuten nyt tapahtuu.

 

Minna Paananen, Arto Hämäläinen ja Antero Kangas

Itsenäisyyspuolueen Oulun piirin eduskuntavaaliehdokkaat