Aihearkisto: YHTEISKUNTA

Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin?


Tiivistetty esitys Robert Wiltonin kirjasta “ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT, kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin”. Venäjän vallankumous ei ollut bolsevikkien aikaansaannos, vaan se oli sionistisen eliitin suorittama vallankaappaus Venäjän tsaarilta.

Ennen kuin aloitamme Wiltonin teoksen tarkastelun, on syytä mainita hiukan ”juutalaisten” juurista. Juutalaisten alkuperään tulee kiinnittää huomiota siksi, että nykyajan juutalaiset eivät ole Palestiinassa asuneiden heprealaisten jälkeläisiä, jotka joutuivat roomalaisten pakkosiirtämiksi ympäri Rooman valtakuntaa vuosien 66–70 ja 132–135 juutalaissotien jälkeen. Aikamme juutalaiset ovat enimmäkseen juutalaisuuteen kääntyneiden Lähi-idän, Euroopan ja Pohjois-Afrikan asukkaiden jälkeläisiä, kasaareja ja berberejä. Ei ole mielekästä puhua geneettisestä perimästä vaan paremminkin kansasta, joka jakautuu kielen perusteella tiettyihin kansoihin. Kuten muinaiset heprealaiset olivat seemiläisiä kansoja, samoin ovat nykyiset arabit seemiläisiä kieliä puhuvia kansanryhmiä.

 

Sen sijaan ItäEuroopan juutalaiset eli kasaarit, olivat aškenasijuutalaisten esivanhempia. Kasaari- tai aškenasijuutalaiset eivät lukeudu seemiläisiä kieliä puhuvien kansojen joukkoon. Itä-Euroopan kasaarit muodostuivat jiddisiä puhuvasta juutalaisväestöstä, jonka uskonto pohjautui Talmudiin. Jiddisillä ei ole mitään sukulaisuutta seemiläisten kielien kanssa heprealaisia lainasanoja lukuun ottamatta (Lewis 2009).

 

Nykytutkimusten mukaan suurin osa nykyisistä ”juutalaisista” on turkkilaismongolidisen kansan, kasaarien jälkeläisiä (Elhaik 2012). Joten käytännöllisesti katsoen aikamme juutalaiset ovat enimmäkseen kasaareja, joilla on uskontona juutalaisuus.

Tekstissä käytetty termi sionistinen eliitti on synonyymi kasaarieliitille.

Robert Wilton, joka oli toiminut 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana, oli nähnyt vuoden 1917 bolsevikkikumouksen verisyyden tapahtumapaikalla Pietarissa. Hän ryhtyi itse tutkimaan tsaariperheen murhaa yhdessä virallisen tutkintatuomarin Nikolai Sokolovin kanssa. Hän sai tässä tutkimuksessaan selville asioita, joista virallinen historiankirjoitus on vaiennut. Wiltonin kirja “The Last Days of the Romanovs” ilmestyi Lontoossa ja New Yorkissa 1920. Sen ranskankielinen versio “Les Derniers Jours des Romanoffs” oli ilmestynyt Pariisissa 1921.
Kirjan ranskankielisessä versiossa Wilton esittää bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsentenluettelot, joissa hän kirjoittaa jäsenten nimet ja kansallisuuden. Kyseiset luettelot hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä. Luetteloista paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Ylivoimainen enemmistö muodostui ”juutalaisista”, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli ollut tietyn organisaation kasaarieliitin suorittama vallankaappaus Venäjällä.

Paljastaessaan Venäjän vallankumouksen sekä tsaarinperheen murhan kansainvälisten juutalaisten operaatioksi Wilton joutui itse tämän tehokkaan organisaation vainon kohteeksi. Niinpä hänen kirjansa vedettiin pois kirjakaupoista, ja hän menetti työpaikkansa Times-lehdessä. Melkein samoin on käynyt nykyisinkin, sillä tämän teoksen suomentaja ja sen suomalaisen esipuheen laatija Jakim Boor joutui Vantaalla käräjille syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, jossa syyttäjänä oli valtionsyyttäjä Jorma Äijälä. Helsingin juutalainen seurakunta oli tehnyt Wiltonin kirjasta tutkintapyynnön oikeusministeriölle. Tässäkin tapauksessa Wiltonin suomennettu teos on vedetty pois kirjastoista ja kirjakauppoihin ei enää tilata uusia painoksia kyseistä teosta. Teos sai ankaran hälyn organisoitujen sionistisen eliitin keskuudessa osittain siksi, että siinä paljastuu heidän rikoksensa: esim. tsaariperheen murha, Venäjän sivistyneistön murhat ja sionistisen mafian luoman Neuvostoliiton suorittamat hirmuteot noin. 30 milj. kuollutta ihmistä. Nämä neuvostovaltion kansanmurhat mainitaan jo suomennoksen esipuheessa.

Sionistinen ylimystö ei myös hyväksy esipuheen julkaisemia totuuksia juutalaisten kasaarien alkuperästä ja heidän luonteestaan, joka juontaa juurensa Talmud-ideologiasta sekä paljastuksista siitä kuinka kasaarieliitti muodostaa vaaran koko ihmiskunnalle. Heidän osuutensa kautta historian kansainvälisissä selkkauksissa ja politiikassa – ei vain Venäjän vallankumouksessa – on kiistaton. Esipuheen mukaan sionistien seuraava päämäärä on kolmas maailmansota. Näiden totuuksia julkistamista tämä eliitti ei hyväksynyt, siksi Jakim Boor joutui käräjille.

Näin sionistien rikokset ja hirmuteot paljastava kirja saatiin pois yleisön ulottuvilta.

Wiltonin teos:

Jo ensimmäisessä osassa pureudutaan häkellyttäviin totuuksiin:

Lopultakin voidaan kertoa totuus Nikolai II:n, Venäjän tsaarin, sekä hänen vaimonsa ja perheensä marttyyrikohtalosta. Se perustuu todisteisiin, jotka on saatu asiaan kuuluvasti suoritetusta ja lainmukaisesta tutkimuksesta. Silminnäkijöiden allekirjoittamat valaehtoiset todistajanlausunnot ovat tämän kirjoittajan hallussa, mutta hän ei paljasta lausunnonantajien henkilöllisyyttä, sillä he ovat yhä neuvostoviranomaisten – murhaajien – vallassa. Tulee aika, jolloin rangaistuspäivä sarastaa. Kirjoittaja on pyrkinyt esittämään oikeudenkäynnin avauksen täysin tietoisena siitä, että todisteiden lopullinen käsittely tuomioistuimessa osoittaa hänen väitteensä oikeaksi ja saa aikaan syyllisyystuomion (Wilton 2000).


Valitettavasti tuo “rangaistuspäivä” ei ole vieläkään koittanut, vaikka järkyttävästä rikoksesta on jo kulunut 97 vuotta. Toivottavasti mafiaryhmän rikokset tullaan selvittämään tulevaisuudessa. Sionistisen aristokratian kansainvälinen valta on nykyisin niin voimakasta, että yleensä ottaen heidän rikoksiensa selvittäminen julkisesti ja vielä siten, että selvitykset johtaisivat syytteisiin, on lähes mahdotonta. Kansakuntien tulisi riisua hartioiltaan kasaarieliitin valtarakenteet: vasta sen jälkeen koittaisi tämän voimakkaan ryhmän tekemien rikoksien tutkimisen, arvioinnin ja tuomitsemisen aika. Mutta se aika tulee vääjäämättömästi, sille ei mahda kieroimmatkaan eliitin juonittelut yhtään mitään, sillä pahuus kantaa aina mukanaan rangaistuksen.

Tuo järkyttävä tapahtuma, tsaariperheen murha, tapahtui heinäkuun 16. päivän jälkeisenä yönä vuonna 1918 Jekaterinburgissa. Keisarin perhe ja sen uskolliset seuralaiset – kaikkiaan yksitoista henkeä – vietiin pieneen huoneeseen, joka sijaitsi samassa talossa, johon heidät oli tuotu vangeiksi. Siellä heidät ammuttiin kuoliaaksi revolvereilla. Oikeudenkäyntiä ei pidetty. Ennen kuin kuolema vapautti heidät kärsimyksistään, he olivat joutuneet kokemaan pahoinpitelyä, joka merkitsi hirvittävää henkistä ja ruumiillista kidutusta. Kun uhrit olivat hengettömiä, ruumiit vietiin metsään ja yritettiin hävittää mahdollisimman täydellisesti. Selvää on, että nämä teot olivat harkittuja ja murhat huolellisesti valmisteltuja.

Miksi tsaariperhe murhattiin? Eihän esimerkiksi tämän perheen lapsilla ollut mitään tekemistä politiikan kanssa. Kyseessä oli kasaariperinne, joka sai vallankumouksessa hirvittävän laajuuden. Syynä oli myös se, että tsaari edusti Venäjän kansan sieluun syvälle juurtunutta tsaarinvallan rakenteita, ja ne haluttiin pyyhkiä pois. Murhiin syynä oli vielä sekin, että tsaari ei suostunut allekirjoittamaan ns. Brest-Litovskin sopimusta, joka olisi mahdollistanut sen, että sionistinen eliitti olisi voinut hallita Saksan avulla Venäjää. Tsaari ei siis suostunut pettämään Venäjää. Murhien varsinaiset järjestelyt olivat alkaneet jo useita viikkoja ennen bolsevikkien vastaisten joukkojen saapumista. Tämän teurastuksen, kuten Wilton sitä kuvaa, puolusteluksi ei riitä pelko siitä, että valkoisten joukot olisivat yrittäneet pelastaa tsaarinperheen eikä siitä, että jokin salaliitto olisi koettanut vapauttaa vangit. Sellaisen salaliiton olemassaolo oli kyseenlaista.

Myös paljon perättömiä tietoja kyseisestä tapahtumasta levitettiin. Esimerkiksi Moskovan hallitus oli heinäkuun 20. päivänä, jolloin oli kulunut neljä päivää murhatyöstä, julkaisut virallisen lausunnon tapahtuneesta. Siinä sanottiin Nikolain ampumista välttämättömäksi teoksi, ja kuitenkin vakuutettiin, että tsaaritar ja lapset oli kuljetettu pois kaupungista. Valehtelu tsaarittaren ja lapsien turvallisesta pois kuljetuksesta esitettiin siksi, että ne estäisivät rikoksen kaikenlaiset tutkimukset jo alussa. Oli nimittäin syyllisten kannalta tärkeää salata murhaan liittyvät tiedot. Mikäli niitä olisi päästy jo tuoreeltaan tutkimaan, olisi sieltä paljastunut julkiseen tietoon syyllisten eli kasaarieliitin kannalta vaarallisia yksityiskohtia.

Muut murhatut Romanovit olivat tsaarin tavoin haitaksi sekä saksalaisten että internationalistien suunnitelmille. Wilton kirjoittaa, että tsaari oli joutunut lojaalisuuden uhriksi. Hän oli kieltäytynyt Venäjän liittolaisten vihollisten tekemistä tarjouksesta, että hän allekirjoittaisi niin sanotun Brest-Litovskin sopimuksen. Sen tarkoituksena oli saada Venäjälle sellainen hallitus, jonka kanssa saksalaiset olisivat päässeet mahdollisesti kompromissiin Brestin rauhasta.
Jekaterinburgin hallituksen päämies Aleksandr Koltshak nimitti tutkintatuomarin Nikolai Aleksejevitsh Sokolovin erityisesti tutkimaan tsaarin tapausta. Tsaarin tapaus vaati käyttämään kaikkea sitä taitoa, mitä tuomareista nerokkaimmalla ja rohkeimmalla oli. Sokolov ei epäröinyt ensinkään. Hänen ansiostaan onkin koottuna valtavasti todistusmateriaalia rakennelmaksi, jota ei voida kumota, ja joka kasvaa edelleen. Näistä tutkimuksista suora lainaus Wiltonin teoksesta (sivut 22–26), jossa hän kertoo seuraavaa:

”Kaikissa tutkimuksen kannalta mielenkiintoisissa paikoissa – Jekaterinburgissa, Permissä, Omskissa, pelloilla ja metsissä sekä käytöstä pois jääneissä rautakaivoksissa, joihin liittyi niin monta karmeata tarinaa bolsevikkien ’oikeudesta’ – olin monta kuukautta pysyvästi tekemisissä tutkimuksen kanssa, ja osallistuin henkilökohtaisesti uhrien maallisten jäännösten etsintään. Sokolovin ja Diteriksin lisäksi vain kaksi henkeä allekirjoitti tärkeimmät pöytäkirjat – minä olin toinen näistä kahdesta.

Kun Omskin luhistuminen näytti olevan lähellä, Sokolov lähti itään päin ja vei mukanaan kaikki asiapaperit, kaiken konkreettisen, mikä ei oikeastaan voinutkaan olla kenenkään muun kuin hänen hallussaan. Minä seurasin häntä myöhemmin kenraali Diteriksin kanssa hänen luovuttuaan päällikkyydestä. Tunsin epätoivoa siksi, että Koltshak oli tehnyt tuhoon johtavan päätöksen lykätä kaupungin evakuointia – päätöksen, joka merkitsi lukemattomien ihmishenkien menetystä ja hallituksen päämiehen kuolemaa. Löysimme Sokolovin Tshitasta, jossa häntä ahdistelivat pelottavien kasakkapäälliköiden apurit, koska he halusivat henkilökohtaisesti, että Romanovit olisivat hengissä hämäräperäisten tavoitteiden vuoksi. Siksi he halusivat päästä eroon Sokolovista todistaakseen aivan päinvastaista. Monien hankaluuksien ja seikkailujen jälkeen hän pääsi Harbiniin, jonne minäkin suuntasin kulkuni, ja seuraan liittyi kenraali Diteriks.

Harbinissa olevan asiakirjanipun lopullinen kohtalo oli ratkaistava. Joka puolella oli vihamielisiä ja epäilyttäviä organisaatioita. Oli vähintäänkin uskallettua jättää jälkeensä alkuperäiskappaleet, ja viedä mukanaan vain kaksoiskappaleet. Koska Sokolovin henki oli vaarassa, hän piilotti asiakirjanipun minun autooni, jota suojeli Englannin lippu. Kenraali Lohvitski antoi arvokasta apua päätöksenteossa. Minun on ilmaistava kiitollisuuden tunteeni ja henkilökohtainen kunnioitukseni tätä urheaa sotilasta ja herrasmiestä kohtaan, joka todellisen sekasorron keskellä säilytti tyynen kohteliaisuutensa ja rauhallisuutensa aivan samoin kuin taistelun tuoksinassa Ranskassa ja katastrofin sekamelskassa Siperiassa.

Edellä mainitut kolme huomattavaa miestä – jotka edustivat sitä Venäjää, joka oli ja toivottavasti on uudelleen olemassa – tiesivät ja hyväksyivät, että minä otin haltuuni yhden asiakirjanipun. Kaikki olivat sitä mieltä, että saisin tietyn varauksin käyttää sitä oman harkintani mukaan kokonaan tai osittain. Varaukset ovat poissa, ja minä olen vapaa. Mutta ei siinä kaikki. Mielestäni nykyolot ovat sellaiset, että minun ehdoton velvollisuuteni on kertoa totuus liittoutuneille ja venäläisille. Liian monien vihamielisesti suhtautuvien etuja palvelee se, että harkitusti kyhätään kokoon valheita ja taruja Romanovien kohtalosta. On aika päästää päivänvalo tähän traagiseen ja kammottavaan historian vaiheeseen.

Kun minä ensimmäisen kerran jouduin henkilökohtaisesti tutustumaan tsaarin tapaukseen, monet kohdat olivat vielä hämärän peitossa. Viittaan ainoastaan murhan todellisiin olosuhteisiin, en ulkonaisiin näkökohtiin, poliittisiin ja kansainvälisiin, joihin viitattiin vain epämääräisesti ja jotka ovat sittemmin saavuttaneet epätavalliset mittasuhteet. Silloinen sekaannus johtui kahdesta syystä: ensiksikin silloisten tutkimusta johtaneiden virkailijoiden kokemattomuudesta ja toiseksi sellaisten Bolsevikkiagenttien aktiivisuudesta, jotka jäivät kaupunkiin tai piileskelivät valkoisen hallituksen riveissä.

Virallinen versio heinäkuun 16. ja 17. päivän välisen yön tapahtumista – sen julkaisivat punaiset ennen pakoaan Jekaterinburgista – oli, että Nikolai Romanov teloitettiin ’oikeudenkäynnin jälkeen’, ja että perhe siirrettiin

turvalliseen paikkaan’. Tämä taru syöpyi hyvin monen ihmisen mieleen, ja se vetää yhä puoleensa houkuttelevasti. Kaikki Neuvostoliiton kannattajat olivat sitä mieltä, että heidän oli pakostakin suosittava tätä versiota, sillä kukaan venäläinen, kuinka vihamielisesti hän suhtautuikin entisiin hallitsijoihin, ei voinut löytää pienintäkään puolustelua tai veruketta ’teloittaakseen’ kokonaisen viisilapsisen perheen, joka ei ollut koskaan osallistunut tai pystynyt osallistumaan pienimmässäkään määrin politiikkaan. Ne venäläiset, jotka olivat yhä saksalaismielisiä, olivat myös – kumma kyllä – taipuvaisia hyväksymään kaikki tarinat ihmepelastumisesta. He tuntuivat ajattelevan, että monarkian palauttamista – mikä muodosti heidän poliittisen uskonsa perustan – edistäisi ’ihmeteoria’. Joillakin heistä oli käytännöllisemmät tavoitteet, niin kuin myöhemmin osoitetaan.

  1. A. Sokolovia ei pystytty pettämään mitenkään. Jos otaksumme, että perhe olisi siirretty pois, sen jäsenten kuolema oli hänestä silti moraalisesti varmaa. Hänelle oli täsmälliset tiedot siitä, että kaikki muut Neuvostoliitossa olleista Romanoveista oli murhattu, vaikka he suhtautuivat politiikkaan yhä välinpitämättömästi kuin Aleksei ja hänen sisarensa. Mutta silminnäkijöiden todistukset, joiden merkitystä lisäsivät ja vahvistivat lukemattomat konkreettiset todisteet, eivät jättäneet epäilystäkään siitä, että Jekaterinburgissa oli tapahtunut suurimittainen murha. Järjestäjien ponnistelut ja aikaisempien tutkijoiden saamattomuus eivät voineet sotkea pasmoja täysin. Mutta vaikeampi tehtävä oli koota todisteet, joiden perusteella syylliset voitaisiin tuomita oikeusistuimessa.

Kävin talossa, jossa uhrit olivat asuneet. Se kuului eräälle Ipatjeville, kauppiaalle, joka oli sotilasarvoltaan pioneerijoukkojen kapteeni. Oli kohtalon ivaa, että hänen nimensä oli sama kuin luostarin, josta ensimmäinen Romanov oli lähtenyt liikkeelle ottaakseen itselleen koko Venäjän kruunun. Jekaterinburgin Ipatjev oli kuitenkin syntyjään juutalainen.

Siperian armeijan pioneeriosasto oli sijoittunut yläkertaan. Heti sen jälkeen, kun tsekit olivat miehittäneet kaupungin, kenraali Gaida otti väkivalloin haltuunsa talon ja sen alueen piittaamatta oikeusviranomaisten rajuista vastaväitteistä, nämä kun olivat huolissaan siitä, että mahdollisia todisteita joutuisi hukkaan. Huoneissa suoritettiin laajoja muutoksia. Tämä oli tietenkin rikostutkimuksen alkeellisimpienkin periaatteiden räikeää loukkaamista.

Alakerrassa asui Ipatjev itse. Asuminen edellytti, ettei ketään vierasta päästettäisi sisälle. Pieni kellarihuone – murhien tapahtumapaikka – oli juljettu sinetillä. Näin sen muutamia päiviä myöhemmin. Sokolev kuljetti minua koko alueella ja selitti vaihe vaiheelta koko murhenäytelmän kulun. Me seisoimme pienessä huoneessa ja kiinnitimme huomiomme siihen, miten luodit olivat kulkeneet, ja mihin suuntaan pistimillä oli isketty, sekä panimme merkille seinissä olevat veriläiskät. Huone oli ollut yhtenä sekamelskana, eikä kaikki peseminen ja hankaaminen, joka oli todistajien mukaan seurannut murhia, poistanut paljonpuhuvia jälkiä. Me tiesimme todistajien valaehtoisista lausunnoista ja kuolinhuoneen sanattomasta ja kaameasta viestistä, missä kukin uhri istui tai seisoi, kun murhaajat laukaisivat revolverinsa. Seinissä ja lattialla olleet luodinreiät oli hävitetty huolellisesti. Ihmisverta oli löytynyt puusta ja luodeista.

Rivot piirrokset ja kirjoitukset peittivät seinien yläosaa. Ne olivat ilmeisesti sivistymättömien talonpoikien työtä. Niiden luonne osoitti liiankin selvästi, miten syvää vastenmielisyyttä Rasputinin skandaali oli synnyttänyt kansassa. Siinä oli muitakin kirjoituksia – hepreaksi, saksaksi ja unkariksi. Niiden sanoman minä sain tietää paljon myöhemmin.

Pian tämän jälkeen kävin metsässä 15 km:n päässä kaupungin pohjoispuolella, missä talonpojat olivat löytäneet murhatun perheen koruja ja muita jäännöksiä. Näin raskaiden kuorma-autojen vieläkin selvät jäljet, jotka olivat syntyneet niiden kulkiessa rytisten metsikössä käytöstä pois jääneiden malmikaivosten luo. Jäljet johtivat yhteen suuntaan ja pysähtyivät lähelle kaivoskuilua, jonka ympäriltä oli löydetty laaja kokoelma todisteita: jalokiviä, helmiä, kauniita kulta- ja platinakehyksiä, sekä metallisolkia, hakasia, nappeja, korsetteja, hiiltyneitä nahka- ja kangaspalasia, vahingoittumaton ihmissormi ja tekohampaat. Näiden eri tavaroiden laatu, kunto ja lukumäärä riitti sellaisenaan osoittamaan uhrien sukupuolen ja iän sekä tavan, jolla heidän ruumiinsa oli hävitetty.

Ensiksi tapahtumapaikalla olivat olleet talonpojat. Kolme vuorokautta heidät eristi kaupungista metsän ympärille sijoitetun punakaartin vartioketju. Koska talonpojat tiesivät, että valkoiset olivat lähistöllä, he luulivat, että punaiset hautasivat aseita. Epämääräisiä huhuja oli tullut heidän korviinsa Nikolai II:n kuolemasta. Heti kun vartioketju poistettiin, he kiirehtivät paikalle. Metsien tuntemus ja paikallinen neuvokkuus saivat pian heidän silmänsä avautumaan. ’Tsaarin he ovat täällä polttaneet’, he selittivät. Juuri tästä paikasta löysin vuotta myöhemmin topaasihelmiä, sellaisia, joita nuoret ruhtinattaret käyttivät, ja muita jalokiviä, kun raaputin rautakaivoskuilua ympäröivän kovettuneen saven pintaa.

Väärää johtolankaa seurannut aikaisempi tutkija ei ollut välittänyt talonpoikien pettämättömästä tarkkanäköisyydestä, eikä ollut tutkinut heti metsää ja kaivoskuiluja – ehkäpä peläten poistua kaupungista, sillä lähiseudulla oli ilmoitettu olevan punaisten joukkoja. Hän seurasi neuvostoagenttien jälkeensä jättämää harhatietoa, nimittäin sitä että perhe oli paennut tai siirretty muualle. Nämä agentit eivät itsekään tienneet totuutta. He kertoivat pelkästään sitä, mitä heitä oli neuvottu kertomaan. Paikallinen neuvosto ei ollut tiennyt tosiasioita. Oikeudenkäyntiä ei ollut pidetty. Murhat olivat olleet erillisen järjestön työtä, ja järjestö oli ohjaillut kaikkea etäältä. Tutkija, jota johtivat harhaan näin levitetyt tarinan muunnelmat, oli eksynyt Jekaterinburgissa kuulemiensa ristiriitaisten huhujen sokkeloon.

Kun Sokolov otti tapauksen tutkittavakseen – vuoden 1919 alkukuukausina – tutkimukset polkivat melkein paikallaan tutkijan alussa tekemien virheiden ja hänen kyvyttömyytensä vuoksi. Mutta eräältä toiselta taholta oli tullut todisteita, joiden olisi pitänyt pakottaa hänet oikealle tielle. Eräältä tsaarin palvelijalta, joka oli päässyt pakoon punaisten teloituspartiolta, saatiin tietää, että muutamia suuriruhtinaita ja suuriruhtinatar Elisabet oli murhattu heti Jekaterinburgin surmatyön jälkeen ja että joitakin näistä ruumiista oli löydetty käytöstä pois jääneistä rautakaivoksista. Yhdessäkään tapauksessa ei ollut mitään oikeudenkäyntiin viittaavaa. Oli ilmeistä, että ohjenuorana oli ollut kaikkien Romanovien tuhoaminen, ja että kaikki teoriat lasten ihmeellisestä henkiin jäämisestä olisi hylättävä.

Heinäkuun 14. päivänä 1919 bolsevikit tulivat Jekaterinburgiin, ja ovat siitä lähtien pitäneet hallussaan Uralin aluetta. He huomasivat, että huolimatta heidän pyrkimyksistään johtaa oikeutta harhaan, tsaarin ja hänen perheensä murha tulisi tietoon, ja synnyttäisi kansassa suuttumusta. Silloin he päättivät menettelytavasta, joka vastasi täysin heidän hallitusmenetelmiään, vaikka se saattaa meistä tuntua miltei uskomattomalta, kun otamme huomioon omat käsityksemme totuudesta ja oikeudesta. Niinpä pantiin pystyyn niin sanottujen murhaajien valeoikeudenkäynti, jotta paheksuttavan rikoksen syyllisyys siirtyisi toisten harteille.

Röyhkeät bolsevikit eivät piitanneet siitä, että he olivat itse virallisesti ”tuominneet” tsaarin heinäkuussa 1918, ja Jekaterinburgin neuvosto oli rekisteröinyt hänen kuolemansa. He ilmoittivat tsaarin ”murhaajien” oikeudenkäynnistä syyskuussa 1919. Kaksikymmentäkahdeksan henkeä, saamme lukea, joutuu syytteeseen tsaarin ja hänen koko perheensä murhaamisesta, jotta murhan häpeä ei tulisi bolsevikkien tiliin. Jotkut heistä jopa tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Bolsevikkien äänenkannattaja Pravda kertoo tästä oikeusfarssista, jota ehkä on, ehkä ei ole, todellisuudessa esitetty. Minulla on tilaisuus palata tähän myöhemmin (Wilton 2000).”
___________

Tiivistettynä voidaan sanoa, että tsaarinperheen ja heidän palvelusväkensä, sekä muiden Romanovien surmaamiseen syyllistyi etäältä ohjattu hyvin organisoitunut ryhmä.

Punaiset kertoivat virallisessa versiossa heinäkuun 16. ja 17. päivän välisen yön tapahtumat siten, että Nikolai Romanov oli teloitettu “oikeudenkäynnin jälkeen”, ja että perhe olisi muka siirretty “turvalliseen paikkaan”. Tämä “turvalliseen paikkaan” siirto oli täysin valetta, ja sen tarkoituksena oli hämätä venäläisiä, jotta kansassa ei syntyisi liikehdintää. Tsaarinperheestä, joka oli viisilapsinen perhe ei löytynyt pienintäkään syytä siihen, että heidät olisi pitänyt “teloittaa”. He eivät olleet laisinkaan tekemisissä politiikan kanssa. Sen tiesivät kaikki: juuri siksi venäläisille uskoteltiin, että muu perhe oli turvassa. Myös Nikolai II:sen “teloitus” oli pelkästään raaka murha. (Aiheesta enemmän luvussa “luvussa 5”).

Minkään kaltaista oikeudenkäyntiä ei ollut tapahtunut, vaan kyseessä oli erittäin raaka ja kylmäverinen joukkomurha.

Murhaajat paloittelivat ruumiit, ja hävittivät ne mahdollisimman hyvin käyttäen apuna tulta, bensiiniä ja rikkihappoa. Raakalaiset viskasivat jäännökset käytöstä poistettuun rautakaivokuiluun.

Murhat olivat erillisen järjestön aikaansaannos. Järjestö ohjaili tämän kaiken etäältä. Tämä järjestö muodostui “juutalaisista”, toisin sanoen kasaarieliitistä.

Luvussa 2. Wilton toteaa muun muassa, että tsaarin ja hänen perheensä murhaa ei ehkä pidetä edes hallitsijan luovuttuaan kruunusta yksinkertaisena kostotoimena tai satunnaisena varokeinona. ”Juutalaisen” organisaation pimeyden voimat olivat pyrkineet tekemään tsaarista petturin: hän ja hänen vaimonsa olisivat olleet muka salaisessa yhteydessä saksalaisiin. Tämä valhe oli varmaan mennyt osittain kansaan, ja varmaankin moni venäläinen kuvitteli tsaarin ansainneen ”tuomionsa”. Tällä tarkoitetaan, että kun saksalaisten hanke palauttaa Nikolai vasallihallitsijaksi oli epäonnistunut, saattoi juutalainen kokous Moskovassa toteuttaa kostonhimoisen tavoitteensa tuon kyseisen murhatyön suorittamiseksi. Lisäksi voidaan sanoa, että tsaariperheen murha oli kasaaritradition lisäksi osa sitä Venäjän valloitusta, jossa vuosisatoja vanhat tsaarin perinteet tuhottiin ja korvattiin valheellisella sosialismilla. Siten tähän tuhoamiseen myös kuului, ei vain tsaariperheen murha, vaan muidenkin Romanovien tuhoaminen.

Wilton kirjoittaa (sivu 27):

Vuonna 1917 saksalaiset olivat lähettäneet Leninin ja hänen mukanaan joukon juutalaisia kumouksellisia ottamaan valtaansa Venäjän. Punainen hallitus, jonka jäsenet oli valittu Berliinissä, oli nyt vallassa, mutta se oli vasallihallitus. Kreivi Mirbach, joka edusti valtiota, esiintyi nähtävästi Moskovassa todellisena hallitsijana, jonka edessä Karl Marxin apostolit kumarsivat. Käsiteltävänä olevana ajankohtana punaiset eivät olleet osoittaneet avoimesti alttiuttaan heittää saksalaisten ies menemään. He mukautuivat Brest-Litovskin sopimuksen kaikkiin nöyryyttäviin lausekkeisiin, ja lähettivät kuuliaisina Berliiniin kullan, jota oli vaadittu ’sotakorvauksena’. Näin he ryöstivät valtion kassan ja varat saksalaisten isäntiensä käskystä. Ilmeisestikin saksalaisten ’rauhanomaista’ valloitusta koskeva suunnitelma eteni hyvin, mitä tahansa punaisten johtajat sitten salaisesti toivoivatkin. Sen sijaan että Venäjä olisi ollut pelätty vihollinen, se olikin nyt halukas apuvälinen (Wilton 2000).

 

Miksi Venäjä oli halukas apuväline? Edellä olevasta voi päätellä, että myös Saksa oli ainakin osittain Sionistisen eliitin hallinnassa. Saksan avulla yritettiin nujertaa Venäjän laajaa valtakuntaa. Tästä syystä myös tsaari Nikolai II:n yritettiin painostaa allekirjoittamaan niin sanotun Brest-Litovskin sopimus, joka olisi mahdollistanut sen, että kyseinen eliitti olisi saksalaisten avulla nujertanut Venäjän. Venäjän kansa ei olisi itse noussut kapinaan tsaarin Venäjää vastaan.

Saksalaiset olivat kylläkin perillä tekemisistään lähettäessään Leninin kasaarijoukon Venäjälle. He valitsivat heidät hävitysagenteiksi. Näin meneteltiin siksi, että juutalaiset eivät olleet venäläisiä ja heille Venäjän tuhoaminen oli liikeasiana kumouksellista tai taloudellista. Wilton kirjoittaa, että koko Venäjän bolsevismia koskevaan tarinaan on lyöty vieraan maahanhyökkäyksen lähtemätön leima. Tsaarin murhan, jonka harkitusti suunnitteli juutalainen Sverdlov (joka tuli venäjälle Saksan palkka-agenttina) ja toteutti juutalaiset Goloshtshokin, Syromolotov, Safarov, Voikov ja Jurovski, ei ole Venäjän kansan vaan tämän vihamielisen maahanhyökkääjän työtä.

Selvyydeksi mainittakoon, että tuon kyseisen vallankumouksen takana ei tietenkään ollut Saksa, vaan kansainväliset sionistit, mutta Saksa toimi eliitin työvälineenä.
Neuvostoissa oli kolme pääelintä, jotka esitetään Wiltonin kirjasta sivulta 30 suorana lainauksena:

Sovnarkom, Tsik ja Tshrezvytshaika. Nimet olivat lyhenteitä seuraavista sanoista: Soviet narodnykh komisarov (kansankomissaarien neuvosto), Tsentralny ispolnitelny komitet (toimeenpaneva keskuskomitea) ja Tshrezvytshainaja komisja dlja borby z kontrrevoljutsjei (vastavallankumousta vastaan taisteleva erikoiskomissio). Vanhassa hallinnossa duumalla, ministerineuvostolla ja ohranalla oli ollut vastaava asema. Entisten titteleiden tilalla olivat komissaarit, jotka kaikki muka valittiin vaaleilla, mutta todellisuudessa heidät nimitti sisäpiirien salainen elin. Edustajien neuvostot (Sovdeps) ja köyhien komissiot (Komitety bednoty) korvasivat vanhojen zemstvojen ja kunnanhallitusten tehtävät. Nämä oli ryhmitelty erillisten alueiden (oblasti) mukaan. Neuvostovalta ei ollut keksinyt uusia järjestelmiä. Se oli vielä punaisen ohranan eli inkvisition lujassa otteessa.

Wilton jatkaa: ”Koska kenelläkään eikä millään ollut selvää määräysvaltaa, paikalliset hallintoelimet toimivat usein itsenäisesti. Oikeastaan Lenin suosi tätä pyrkimystä. “Vlast na mestah” (jokainen paikka on oma herransa) oli hänen mottonsa. Lenin ei hallinnut. Neuvostojärjestelmää hallitsivat muut: matkustajat, jotka tulivat hänen mukanaan saksalaisten suojeluksessa. Hän piti kiihkeitä mahtipontisia puheita Sovnarkomissa ja otti vastaan pikku neuvostojen lähetystöjä; todellinen valta oli muualla: Tsikissä ja Tshrezvytshaikassa. Aivan kuin vanhalla Venäjällä viimeisen sanan sanoi aina poliisi: ohrana.

Mirbach sai joka päivä raporttinsa Tshrezvytshaikalta. Hänet murhasi kaksi miestä, jotka sanoivat olevansa tuosta virastosta. Lenin oli yhtä lailla osallisena hänen kuolemassaan kuin hän oli viikkoa myöhemmin tsaarin ja hänen perheensä murhassa. Punaisten ohrana ja Tsikin sisäpiiri olivat Jekaterinburgin rikoksen ja luultavasti myös Mirbachin murhan todelliset tekijät (Wilton 2000).

Merkittävintä osaa näyttelivät Jekaterinburgin draamassa seuraavat juutalaiset henkilöt: Sverdlov, Safarov, Voikov, Goloshtshokin sekä päämurhamies Jurovski.

Safarovin ja Voikovin nimet esiintyivät Leninin matkakumppaneiden luettelossa. Näillä molemmilla oli hyvin keskeiset roolit toimeenpanoelimissä ja poliisityössä, joten he olivat erittäin tehokkaita bolsevikkeja. Sverdlovia voidaan pitää silloisen Neuvostoliiton kruunaamattomana tsaarina. Wilton toteaa sivulla 31, että Sverdlovin valta oli yli vuoden ajan todellakin suurempi kuin Leninin tai jopa Trotskin. Hän hallitsi Tsikiä, ja hänen käskyläisensä olivat vallassa Tshrezvytshaikassa. Sverdlovin nimi esiintyy bolsevikkihallituksessa Saksan hyväksymänä (Sverdlov oli – ja pysyi kauan siinä tehtävässä – Saksan palkkaama agentti). Sverdlovin ja Jekaterinburgin murhien välinen yhteys on näytetty kiistattomasti toteen.

Goloshtshokin oli edustajana Uralin alueneuvoston kokouksessa pitäen tuon uppiniskaiseksi hallintoelimeksi nimetyn organisaation johtajiensa salaisessa valvonnassa. Uralin punaisia kuvataan erikoisen jääräpäiseksi ja kateellisiksi Moskovalle, koska väestö (Uralin) koostui lähes täysin kaivos- ja metallityöläisistä. He olivat hyvin edistyneet ja itsenäinen yhteiskuntaluokka, ja heillä tuskin oli mitään yhteistä talonpoikien kanssa, joita he myös halveksivat. Goloshtshokin noudatti kaikessa Sverdlovin tahtoa.

Jurovskilla ei ollut niin vaativa tehtävä kuin edellä mainituilla. Jurovski sijoitettiin jo tuhon omana olevan perheen päävartijaksi ja samalla kiusanhengeksi. Venäläiset komendantit sekä venäläiset vartijat korvattiin ”juutalaisen” komentajan johdossa olevalla unkarilais-saksalaisten sotilaiden muodostamalla joukolla. Näin he saattoivat kaikessa rauhassa rosvota vankeinaan pitämiä raukkoja, joita heidän piti suojella. Syy siihen miksi venäläiset erotettiin, oli tietenkin se, että todistajia ei tsaariperheen murhalle olisi saatavilla, sillä venäläisten katsottiin kuitenkin kaikesta huolimatta tuntevan myötätuntoa tsaariperhettä kohtaan.

Vielä Jurovskista:

Jurovskin lähtökohdat on tutkittu perusteellisesti. Hänen vanhempansa ja sukulaisensa – kaikki köyhiä juutalaisia – jäivät Siperiaan sen jälkeen, kun murhaaja ja hänen päällikkönsä ja rikostoverinsa olivat paenneet Jekaterinburgista. Hän oli ollut Tomskissa kelloseppänä, joka nipin napin sai rahansa riittämään. Luonteeltaan kunnianhimoisena hän halveksi ympärillään olevia ihmisiä. Hän odotti sopivaa tilaisuutta. Se tuli yht´äkkiä ja salaperäisesti. Jurovski katosi. Tämä tapahtui ennen sotaa. Seuraavaksi hänen kuultiin olevan Jekaterinburgissa valokuvausvälineiden kauppiaana. Julkisuuteen vuoti tieto, että hän oli käynyt Berliinissä, ja saanut haltuunsa jonkin verran pääomaa. Sodan tultua hän vältti juoksuhaudat ryhtymällä Punaisen ristin avustajaksi ja jäi Jekaterinburgiin. Kun bolsevikit kaappasivat hallitusvallan, Jurovskista tuli yksi uusien vallanpitäjien paikallisagenteista.

Sinä aikana kun Jurovskin odotteli jonkinlaista ylenemistä, hänet oli kastettu luterilaiseen uskoon. Hänellä oli tapana käydä rukoustilaisuuksissa Ipatjevin luona. Hän jopa jutteli ystävällisesti sairaan Aleksei-pojan kanssa, jonka hän muutamia päiviä myöhemmin ampui omakätisesti (Wilton 2000).

Kansainvälistä taustaa ja yhteyksiä ”Venäjän vallankumoukseen”

Sionistinen eliitti käytti valtakuntien valloituksissaan instrumenttinaan ennen muuta vapaamuurarijärjestöjä. He pystyivät edelleen tehokkaasti hyödyntämään sekä ei-juutalaisten vapamuurarijärjestöä, että juutalaista vastaavaa järjestöä, joka on nimeltään B’nai B’rith. Heidän liikkumisessaan näiden järjestöjen välillä on se merkillinen piirre, että “juutalainen” voi olla jäsenenä ei-juutalaisessa vapaamuurarijärjestössä, mutta ei-juutalaista ei hyväksytä jäseneksi juutalaiseen vapaamuurarijärjestöön. Tämän ansiosta sionistien hyödyksi lankeaa yksisuuntaisten viestien ja erilaisten käskyjen välitys juutalaisesta vapaamuurarijärjestöltä ei-juutalaisille vapaamuurarijärjestöille. Tämä järjestely mahdollistaa myös salaisuuksien säilymisen. Siten salaisuudet sionistisen eliitin tarkoitusperistä eivät voineet vuotaa ainakaan liian aikaisin sionistiryhmän ulkopuolelle. Viestinnällä ja epäsuorilla käskyillä eri vapaamuurarijärjestöjen välillä nimittäin ei tarvitse paljastua asian todellinen luonne, vaan ne voivat olla salaviestejä ja liittyä peiteoperaatioihin.

Vapaamuurarijärjestöä käytettiin hyödyksi myös Venäjän valloituksessa. Tästä löytyy mainio kuvaus Dr Karl Steinhauserin teoksessa EU, huomispäivän super-Neuvostoliitto. Hän kirjoittaa, että Venäjän tärkeimmillä vallankumouksellisilla oli etunaan se, että loosipaikan lisäksi myös heidän asuinpaikkansa oli turvallisesti ulkomailla. Ulkomailta käsin he pystyivät kaikessa rauhassa suunnittelemaan ja toteuttamaan Venäjän ratkaisevan vallankumouksen strategiaa.

Tämä pätee ennen muuta Venäjän vallankaappauksen näkyvimpiin agitaattoreihin: vapaamuurari Vladimir Iljitsh Leniniin, joka tuli salaiseen veljeskuntaan ranskalaisen Art et Travail -loosin välityksellä, sekä Lev Trotskiin, joka sen lisäksi kuului myös B’nai B’rith -loosiin.

Molemmat olivat olleet vuosikausia maanpaossa, ennen kuin käynnistivät kuolettavan iskunsa tsaarinhallintoa vastaan, iskun joka johti täydelliseen vallan vaihtoon Venäjällä.

Lenin ja Trotski eivät tietenkään olleet yksin ulkomailla. Siellä oli kaikki ne sionistiseen eliittiin kuuluvat, jotka olivat vapaamuurareita tai sen toimihenkilöitä, jotka olivat osallistuneet vuosien 1904–1906 vallankumoukseen. Tämä vallankumous yritys oli epäonnistunut. Lähes kaikkien siihen osallistuneiden oli ollut pakko jättää kotimaansa ja paeta ulkomaille.

Tärkeänä tekijänä mainittakoon myös se, että Lenin ja Trotski saivat kaiken mahdollisen avun myös eräältä toiselta ja ennen muuta vertaamattoman vahvalta taholta: vapaamuurareiden salapuolueen ylimmältä johdolta. Salapuolueen päämajassa ei tuohon aikaan oltu mistään muusta niin kiinnostuneita kuin Venäjän vallankumouksen onnistumisesta, sillä salaisen veljeskunnan strategiat (siis tarkoittaa kasaarieliitin strategiat) olivat tuolloin seuraavanlaisen tilanteen edessä: Amerikan Yhdysvaltojen presidenttinä oli vapaamuurari Woodrow Wilson, ranskan pääministerinä vapaamuurari Georges Clemenceau ja Englannin pääministerinä vapaamuurari George Lloyd.

Suuret valtakeskukset Washington, Pariisi ja Lontoo olivat siis jo vapaamuurareiden (siis kasaari- eli sionistieliitin) käsissä. Vapaamuurareiden salapuolueen suurvaltioiden kokoelmasta puuttui näin ollen enää kolme maailmanpoliittisesti tärkeää valtakuntaa, jotka eivät olleet vielä täysin sionistien hallussa: Saksan valtakunta, Habsburgien monarkia Itävalta-Unkari sekä valtava tsaarin valtakunta Venäjä. Jotta he olisivat pystyneet alistamaan yhdenkin näistä vahvoista mahdeista täydellisesti hallintaansa, tuli heidän ehdottomasti saada ainakin yhden maan hallitsijasta luotettava liittokumppani.

Wienin vanha keisari Franz Joosef I ja Saksan keisari Wilhelm II eivät soveltuneet liittolaiseksi jo yksistään siksi, että molemmat tunsivat viimeistään ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden tapahtumien johdosta suurta epäluuloa ennen muuta maailmanlaajuista vapaamuurariutta kohtaan, jota siis sionistinen eliitti hallitsi ja käytti instrumenttinaan salaisissa poliittisissa valloitussuunnitelmissaan sekä niiden toteuttamisessa.

Täten liittolaisen osaan kelpasi vain Venäjän hallitsija. Venäjän Pietarissa oleva hallitsija, joka oli liittynyt salaliittoon, ei ollut koskaan toiminut aidon loosiveljen tavoin, eikä hän siten osoittanut ehdotonta kuuliaisuutta vapaamuurareille. Tämä hallitsija oli tsaari Nikolai II.

Tämä Venäjän yksinvaltias ei ollut halukas – kuten eivät olleet aikaisemmatkaan useimmat Venäjän hallitsijat – pettämään maataan ja siten olemaan hyödyksi vapaamuurareille, joita sionistien organisaatio valvoi ja hallitsi.

Niinpä Nikolai II vaali esimerkiksi tsaarinhuoneelle kuuluvaa Venäjän setelipankkia kuin omaa silmäteräänsä. Tämä setelipankki, jolla oli koko maassa yli tuhat haaraliikettä, turvasi kotimaan eteenpäin pyrkivälle teollisuudelle rahan saannin ilman inflaatiota. Tsaari ei lähtenyt mukaan siihen, mihin sionistisen eliitin valvomat maat suostuivat, joissa tultiin valuutta- ja rahapolitiikan osalta täysin riippuvaisiksi laillistetusta setelienväärentäjäkoplasta. Se otti käyttöön 1913 USA:ssa vapaamuurareiden avulla sionistisen ylimystön Federal Reserve System -rahajärjestelmän.

Vaikka tsaari Nikolai II oli vapaamuurari nimellisesti, ei hän siitä huolimatta ollut halukas uhraamaan pienintäkään osaa muillakaan politiikan alueilla vapaamuurareiden kautta kasaarieliitille.

Voidaan sanoa, että ainoastaan isänmaalliset syyt olivat motiiveina siinä, että tsaari teki vain kerran myönnytyksen salaiselle veljeskunnalle vetäessään kasaarieliitin hallinnassa olevat Englannin ja Ranskan mukaan sotaan kristittyä Saksaa ja Itävaltaa vastaan. Tsaari arvioi nimittäin, että hänen hallitsemansa Venäjä saisi huomattavammin suuremmat aluevoitot asettumalla sotaan Saksaa ja Itävaltaa vastaan.

Vapaamuurareita apuvälineenään käyttävä sionistinen eliitti ei missään tapauksessa halunnut, että Venäjä ja sen hallitsija voimistuisivat. Päinvastoin heidän pyrintönään oli syöstä maan hallitsija sekä sivistyneistö pois vallasta voidakseen ottaa vallan itselleen. Mutta valloittajilla oli jo kokemusta tsaareista. Se osoitti heidän olevan vain kasaarijuutalaisen eturyhmän pyrintöjen esteenä. Sen tähden tälle voimakkaalle kansainväliselle eliitille oli kristallinkirkasta, että tsaari Nikolai II:n tuhoaminen ei yksistään riittäisi. Koko tsaarinvaltaan perustuva hallintojärjestelmä oli tuhottava perinpohjaisesti.

Järjestelmän tuhoaminen yksin ei riittänyt: vuosisatojen aikana kehittyneiden ja Venäjän kansan sieluun syvälle painuneiden tsaarinvallan autoritaaristen rakenteiden täydellinen tuhoaminen edellytti paitsi valtasuhteiden totaalista muuttamista myös perin konservatiivisen Venäjän valtion muuttamista täysin sosialistiseksi yhteiskunnaksi. Huomautettakoon, että Neuvostovaltion sosialismi ei ollut aitoa sosialismia, vaan ainoastaan apuväline, jolla vallankaappaus verhottiin.

Kyseessä oli siis valtava sionistisen eliitin hanke, jonka toteuttamiseen käytännössä ilmestyivät kuin tilauksesta kasaarijuutalaiset emigrantit Vladimir Iljish Lenin ja Lev Trotski. Nämä miehet olivat sitoutuneet koko sielustaan sionistisen ylimystön helvetilliseen ideologiaan, ja saattoivat siten ilman tunnontuskia harppoa miljoonien ihmisten ruumiiden yli. He saivat sionistiselta mafialta salaiset ohjeet laittaa kaikki voimat liikkeelle maanpaossa elävien venäläisten jättiläismäisen yrityksen tueksi. Tämän jättiläismäisen poliittisen operaation valmisteluja varten perustettiin myös oma toimisto, joka sijaitsi Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa. Vallankumoustoimiston johtoon oli määrätty akateemisesti koulutettu ja kumouksellisessa toiminnassa kokenut Alexander Helphand, joka käytti salanimeä Parvus. Hän ei ollut ainoastaan linkki vapaamuurari-huippupoliitikoihin kuten USA:n presidentti Woodrow Wilsoniin, vaan hän hoiti yhteydenpidon myös vapaamuurarien rahaylimystöön, johon kuului esim. Max Warburg. Tästä johtuen Parvus pystyi järjestämään niin, ettei vallankumous kaatunut rahanpuutteeseen; se olisi ollut mahdotonta, sillä tähän tarkoitukseen käytettiin valtavia rahamääriä. Lenin sai – Dr Karl Steinhauser kirjoittaa – jo yksinomaan Helphandin kautta kuusi miljoonaa dollaria kullassa. Tuo kyseinen rahasumma ei kuitenkaan muodostanut koko budjettia, joka oli käytössä tsaarin hallintojärjestelmän tuhoamiseksi ja kasaariylimystön luoman neuvostovaltion perustamiseksi.

Venäjän vallankaappauksen suurimmat rahoittajat olivat kasaariylimystöön kuuluvat suurpankkiiri Jakob Schiff ja Rothschildien pankkidynastia.

 

Benjamin Freedmanin puhe tukee Robert Wiltonin teosta Romanovien viimeiset päivät. Se vahvistaa Wiltonin teoksen sanomaa siinä mielessä, että Freedman julkaisee luotettavasti ”juutalaisten” eliitillä olevan suunnattoman kansainvälisen vallan, ja että he pyrkivät maailmanvaltiuteen keinoja kaihtamatta. Tämä tulee esille myös Wiltonin teoksessa. Puhe käsittelee myös ”Venäjän vallankumousta” ja että ”juutalaiset” ovat salanneet kasaarialkuperänsä, jota aihetta käsitellään myös Wiltonin teoksen suomalaisessa esipuheessa.

Sionistinen eliitti on vastuullinen ensimmäisen ja toisen maailmansodan syttymiseen. Täältä löytyy kirjoitukseni aiheesta lähteineen, kuten Freedmanin tiedostot.

  1. LUKUTässä luvussa Robert Wilton tuo esille sen tosiasian, että tsaari oli syytön. Valheelliset mustamaalaamisen syytökset olivat kohdistuneet jo ennen vallankumousta keisarinnaan. Tätä asiantilaa olivat edesauttaneet keisarinnan uskominen Rasputiniin, joka oli mitä ilmeisimmin sionistisen eliitin lakeija. Vallankumousosasto valvoi Rasputinia samalla, kuin heidän saksalaiset apurinsa “suojelivat” Aleksandraa. Tuolloin Nikolai jätettiin suhteellisen usein rauhaan. Mutta vallankumouksen jälkeen tilannetta hoitava sionistinen eliitti hyökkäsi koko tarmollaan hänen kimppuunsa. Ei siis riittänyt, että hän oli vapaehtoisesti luopunut kruunusta; häneltä riistettiin kaikki vaikutusvalta, jotta kansaan syvään juurtunut kiintymys ja uskollisuus, jota voidaan pitää Venäjän olemassaolon perustana, tuli totaalisesti hävitetyksi. Keksittiin valhe, jonka mukaan “tsaari oli petturi; hän ja hänen vaimonsa olivat olleet salaisessa yhteydessä saksalaisiin”. Niinpä tämä turmiollinen valhe levisi kaupunkeihin, kyliin ja sotilasleireihin.

Väliaikainen hallitus ei ymmärtämättömyydessään tehnyt mitään tämän perättömän huhun leviämisen estämiseksi. Esitettäköön seuraavaksi suora lainaus armeijan päiväkäskystä, jossa Nikolai sanoi jäähyväiset sotilailleen, ja samalla ilmaisi horjumattoman uskollisuutensa Venäjän pyhälle asialle ja pyysi, etteivät he milloinkaan laskisi aseitaan Saksan edessä. Mutta tämä päiväkäsky jätettiin levittämättä Pietarin sotaministeriöstä tulleen sähkeen johdosta. Sen levittäminen estettiin siis sionistien toimesta.

Tässä on sen asiakirjan teksti (sivut 48-50), jonka levittäminen estettiin:
“Rakkaat joukkoni, puhuttelen teitä viimeisen kerran. Luovuttuani omasta ja poikani puolesta Venäjän valtaistuimesta valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle, joka syntyi duuman aloitteesta. Jumala auttakoon sitä johtamaan Venäjää kunniaan ja menestykseen. Jumala auttakoon myös Teitä, urhoolliset sotilaat, pitämään horjumatta isänmaamme hallussanne pahaa vihollista vastaan.

Kaksi ja puoli vuotta Te olette kestäneet joka päivä aktiivipalveluksen vastoinkäymisiä. Paljon verta on vuodatettu, paljon on ponnisteltu, ja se hetki on lähellä, jolloin Venäjä yhdessä urheiden liittolaistensa kanssa yhtenä yleistavoitteenaan voitto murtaa vastustajan viimeiset yritykset.

Tämä uudentyyppinen sota täytyy saattaa täydelliseen voittoon. Se joka nyt ajattelee rauhaa, joka toivoo sitä, on isänmaansa kavaltaja, petturi. Tiedän jokaisen rehellisen sotilaan ajattelevan näin. Täyttäkää siis velvollisuutenne, puolustakaa kotimaatamme urhoollisesti, olkaa kuuliaisia väliaikaiselle hallitukselle, totelkaa komentajianne, muistakaa, että kaikenlainen kurin heikkeneminen armeijassa on eduksi vain viholliselle.

Minä uskon lujasti, että Teidän rajaton rakkautenne isänmaatamme kohtaan ei ole kuollut sydämestänne. Jumala siunatkoon Teitä, ja opastakoon Teitä pyhä Yrjö, suuri Voittaja ja Marttyyri.

Nikolai.”

“Käskyn oli varmentanut nimikirjoituksellaan kenraali Aleksejev, esikuntapäällikkö. Ihmiset, jotka tahrasivat tsaarin mainetta miellyttääkseen vallankumouksellisia, saivat itse rangaistuksen. Kokonaisen kansan uskoa ei voi jäytää menettämättä kaikkea arvovaltaa.

Kun keisarinna ja hänen sairaat lapsensa julistettiin valtion vangeiksi, ja Nikolai saapui muutamia päiviä myöhemmin vankina Tsarskojeen, heitä uhkasi inhottava petossyyte, ja heidän elämänsä pilasi tätä seurannut henkinen ja ruumiillinen kidutus. Tämän viheliäisen valheen vuoksi entistä hallitsijaparia kohdeltiin ensiksi kuin tavallisia pahantekijöitä, pidettiin eri huoneissa ja kiellettiin tapaamasta toisiaan tai vaihtamasta ajatuksia keskenään. Vartiosotilaat ja -upseerit katsoivat oikeudekseen ahdistella ja solvata heitä, jopa heidän kannattajansa hylkäsivät heidät. Sen jälkeen kun kaikki heidän yksityiset paperinsa oli tarkistanut erityinen tutkintaoikeus, joka oli perustettu vallankumouspäällikkö Kirbiss-Kerenskin käskystä, tämäkin joutui kohentamaan käytöstään. ’Tsar tshist’ (Tsaari on tahraton), hän ilmoitti. Tämä venäjän sanonta merkitsee enemmän kuin ’syytön’. Oikeastaan se tarkoittaa ’moitteeton’. Mutta ei juutalainen lehdistö eikä neuvostoliittolainenkaan peruuttanut ilkeää panetteluaan. Minkäänlaista oikeutta ei voitu osoittaa niiden vihaamalle miehelle. Vankeus menetti pahimpia ilmenemismuotojaan sen jälkeen, kun tsaarin syyttömyys oli näytetty toteen. Mutta Tsarskoje-Selo oli alkusoittoa pahemmalle marttyyrivaiheelle (Wilton 2000)”.

On syytä mainita, että tsaarin mainetta oli pilannut eräs onneton tapaus, johon tsaari ei ollut syyllinen: naisten ja lasten hirveä murha Talvipalatsin edessä verisenä sunnuntaina. Tämän rikoksen oli valmistellut ohrana, ja se luettiin tsaarin syyksi.

Huomattakoon, että Sverdlov oli ilmoittanut, että kaikki uhreille kuuluvat paperit julkaistaisiin. Niitä papereita ei kuitenkaan julkaistu. Syy siihen miksi niitä ei paljastettu on se, että Nikolain ja Aleksandran päiväkirjoissa ja kirjeenvaihdossa ei ollut minkäänlaista viitettä petoksesta. Päinvastoin ne näyttivät toteen suunnattoman uskollisuuden Venäjälle ja liittolaisille. Hallitsijapariskunta oli syytön. Syytökset petoksesta olivat tietyn voimakkaan ryhmän aikaansaamaa mustamaalausta.

Keisarinna ei ollut ensinkään saksalaismielinen, vaikka niin väärin väitettiin venäjällä ja liittoutuneiden kansojen parissa. Tätä tukee hyvin kohta:

Yksi hänen (keisarinnan) inhonsa erityiskohteita oli Preussin Wilhelm, ensiksikin siksi, että Hohenzollernit olivat vahvistuneet hänen oman sukunsa kustannuksella, toiseksi siksi, että Wilhelm ei ollut ottanut häntä huomioon. Wilhelmin hallitsema Saksa oli aina Aleksandran hallitseman Venäjän vihollinen. Hän ei voinut myöntyä kompromissiin tai aselepoon Wilhelmin Saksan kanssa (Wilton 2000).

Aleksandra oli kuvaillut Wilhelmiä “alhaiseksi koomikoksi” ja “petolliseksi mieheksi”, joka oli “alentunut tekemään liiton bolsevikkien kanssa”.

On huomattava, että yleisöön oli vaikuttanut syvästi Rasputinpropaganda. Sen vaikutuksesta väärin luultiin Rasputinin olleen Saksan lähettämä agentti. Tosiasiassa oli todennäköistä, että Rasputin oli kasaarieliitin asettama asiamies Aleksandran maineen pilaamiseksi kansalaisten silmissä. Haluttiin, että kansalaiset olisivat luulleet Aleksandran vehkeilevän salajuonia Saksan kanssa Rasputinin välityksellä. Tässä mustamaalaamisessa onnistuttiin, mutta siitä huolimatta keisarinna oli syytön.

  1. LukuIlman jälkeäkäänTässä luvussa selvitetään sitä kuinka salakavalan pirullisia metkuja murhaajat olivat käyttäneet Romanovien murhajutussa. Siteerattakoon tästä luvusta, joitakin kohtia.
    Wilton kirjoittaa (sivu 85):

Murhaajat toteuttivat seuraavan laajan ohjelman:

1) He julkistivat perättömiä ilmoituksia ’teloituksesta’

2) He hävittivät ruumiit. (Yrittivät siis hävittää mahdollisimman hyvin. Kirjoittajan huomautus!

3) He keksivät valehautajaiset.

4) He panivat pystyyn valeoikeudenkäynnin”.

Mutta rikokset eivät jääneet salaisuudeksi, kuten Wilton kirjoittaa (sivut 85–87):

“Rikollinen paljastaa aina itsensä. Juuri Neuvostoliiton ’varotoimien’ monimutkaisuus osoittautui niiden tuhoksi.

Turhaan murhaajat lahjoivat vääriä todistajia esittämään harhaan johtavia tietoja ruumiiden olinpaikasta ilmoittamalla virallisesti, että perhe oli siirretty ’turvalliseen paikkaan’, jne. Sokolov on paljastanut heidät.

Kun murhat oli tehty, kaikki ruumiit kannettiin pihalle ja asetettiin odottavaan kuorma-autoon. Ruumiit eivät joutuneet perinpohjaiseen tarkastukseen, niin kuin saamme nähdä, siksi, että Jurovski oli halukas pääsemään pois kaupungista ennen päivän valkenemista. Ne käärittiin rullalle vanhoihin takkeihin ja peitettiin matoilla, jotta ’lasti’ pysyisi salassa urkkivilta silmiltä. Jakov Jurovski, Jermakov ja Vaganov menivät niiden mukana.

Heti kun kuorma-auto oli lähtenyt, Medvedev kutsui venäläiset ’suorittamaan pesun. Heille ei ollut uskottu muuta työtä, ja Jakov oli jopa vienyt heiltä revolverit – latvialaisilla oli omansa – kenties siksi, että hän ei ollut aivan varma siitä, miten he käyttäytyisivät murhan aikana. Nytkin hänen kannattajansa Medvedev kutsui paikalle Sissertin työmiehet – omat ystävänsä – poistamaan paljastavat rikoksen jäljet. He pesivät ja luutusivat lattian ja seinät kuolinhuoneessa ja muissa huoneissa, joiden läpi ruumiit oli kannettu. (Oli virrannut niin paljon verta, että punatahraisessa lattiarievussa jäljet olivat selvästi näkyvissä vuotta myöhemmin, kun kävin Ipatjevin talossa, ja asiantuntijat löysivät siitä selviä todisteita, että se oli ihmisverta.) Pihamaan kivet puhdistettiin myös.

Kuorma-auto ja sen traaginen lasti suuntasi kulkunsa määrättyyn paikkaan metsään joidenkin käytöstä pois jääneiden rautakaivosten etäiseen nurkkaan. Ne olivat kerran olleet kreivitär Nadezhda Aleksejevna Stenbok-Fermorin ja nyt Verkh-Isestskin tehtaan omaisuutta. Paikka sijaitsee Permin ja Uralin rautatielinjojen koillispuolella, noin 17,5 km:n päässä kaupungista lähellä Koptjakin kylään vievää metsätietä.

Alueen sotilaskomissaari Jermakov sijoitti punavartijaketjun koko metsän ympärille. Sinä ja kahtena seuraavana päivänä ja yönä kaikki kulku metsän läpi lopetettiin. Niin kuin myöhemmin nähdään, tämä ’varotoimi’ teki tyhjäksi tarkoituksensa.

Palatkaamme Jekaterinburgiin muutamaksi päiväksi. Jakov Jurovski oli taas ilmaantunut kuolintaloon heinäkuun 17. päivän aamuna. Kukaan venäläisistä vartijoista ei tiennyt, missä hän oli ollut. Medvedev oli kuullut epäselvästi, että hän oli ’mennyt metsään’. Samaan aikaan sinne ilmestyivät tuomionsa siirretyksi saanut varas Beloborodov ja hänen isäntänsä Isai Goloshtshokin.

Murhatulle perheelle kuulunut irtain omaisuus tyydytti miesten saaliinhimoa. Jotkut todistajat kuvailivat pöytiä, jotka olivat täynnä jalokiviä, koruja ja kaikenlaisia muita tavaroita. Niitä oli myös hajallaan ympäri komendantin huonetta. Kaikkea oli pengottu; se mitä ei todettu pitämisen arvoiseksi, heitettiin menemään tai hävitettiin tulisijassa, jossa loimusi valkea kesän lämmöstä huolimatta.

Jurovski ja Goloshtshokin matkustivat autolla metsään 17., 18. ja 19. päivänä ja viipyivät tuntikausia – oikeastaan kokonaisia päiviä – rautakaivoksilla. Mutta koko tämän ajan miehet olivat vartiossa kuolintalon ulkopuolella, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, jotta ihmiset eivät aavistaisi mitään. Heidät poistettiin vasta neljäntenä päivänä, jolloin myös metsän ympärillä ollut vartijaketju poistettiin.

Vasta heinäkuun 20. päivänä punaisten kokouksissa ja virallisissa julistuksissa ilmoitettiin, että ’Nikolai Verinen’ oli teloitettu. Uutinen lähetettiin samanaikaisesti Bolsevikkihallituksen radioasemien kautta, ja se ilmestyi heinäkuun 22. päivän Times-lehdessä seuraavanlaisena:

Neuvostojen viidennen kongressin valitseman toimeenpanevan keskuskomitean ensimmäisessä istunnossa julkistettiin sanoma, joka oli saatu suoraan sähkeitse Uralin alueneuvostolta ja joka koski entisen tsaarin, Nikolain Romanovin, ampumista.

Jekaterinburgia, punaisen Uralin pääkaupunkia, uhkasi hiljattain tsekkiläisten joukkojen lähestyminen. Samaan aikaan todettiin vastavallankumouksellisten salaliitto, jonka tavoitteena oli tyrannin riistäminen neuvoston käsistä asevoimin. Tämän vuoksi Uralin alueneuvoston puheenjohtaja päätti ampua entisen tsaarin, Nikolai Romanovin. Päätös pantiin toimeen heinäkuun 16. päivänä.

Romanovin vaimo ja poika on lähetetty turvalliseen paikkaan. Salaliittoa koskevat asiakirjat, jotka löydettiin, on erikoislähetti toimittanut edelleen Moskovaan.

Jonkin aikaa sitten oli päätetty saattaa tsaari oikeuteen tuomittavaksi rikoksistaan kansaa vastaan, ja vasta myöhemmät tapahtumat johtivat viivytykseen tässä asiassa. Keskusteltuaan olosuhteista, jotka pakottivat Uralin alueneuvoston tekemään päätöksen Nikolai Romanovin ampumisesta, toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö päätti seuraavaa: Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö hyväksyy Uralin alueneuvoston päätöksen sääntöjen mukaan tehdyksi ja lailliseksi.

Toimeenpanevalla keskuskomitealla on nyt käytössään erittäin tärkeää Nikolai Romanovin tapausta koskevaa aineistoa: hänen omat päiväkirjansa, joita hän piti melkein viime päiviin asti, hänen vaimonsa ja lastensa päiväkirjat sekä hänen kirjeenvaihtonsa, jossa on kirjeitä Grigoli Rasputinilta Romanoville ja hänen perheelleen. Kaikki tämä aineisto tutkittiin ja se julkaistaan lähitulevaisuudessa.”

Tämä kyseinen virallinen lausunto on täyttä valhetta kuten Wilton kirjoittaa (sivut 87 ja 88):

“Tämä virallinen lausunnon jokainen sana on tärkeä, sillä jokainen lause sisältää valheen, ja jokainen valhe osoittaa räikein värein Jakov Sverdlovin ja hänen työrukkastensa ja rikostovereidensa hautoman ja toteuttaman salajuonen pirullisen luonteen. Otan esille perättömät väitteet kohta kohdalta:

1) Toimeenpanevassa keskuskomiteassa julkistettu, Uralin alueneuvostolta tulleeksi väitetty viesti, oli todellisuudessa Sverdlovin sepittämä.

2) Tsekit tulivat Jekaterinburgiin 25. päivänä, yhdeksän päivää ’teloituksen jälkeen, eikä aseellista salaliittoa ollut.

3) Uralin alueneuvoston puhemiehistö ei ’päättänyt’ ampua tsaaria, sillä tuo päätös saneltiin Moskovasta käsin.

4) Vaimoa ja poikaa ei lähetetty turvalliseen paikkaan, vaan heidät murhattiin halpamaisesti.

5) Ei sattunut mitään myöhempiä tapahtumia, joissa jokin mielikuvituksen temppu saisi perusteen olla saattamatta tsaaria oikeuteen, vaikka otaksuttaisiinkin, että todella oli aiottu tehdä niin (itse asiassa tämä tarina ”oikeudesta” oli keksitty).

6) Keisarin kirjeenvaihtoa, joka vietiin muun ryöstösaaliin mukana murhatulta perheeltä, ei ole julkaistu tähän päivään mennessä.

Tähän päivään (elokuu, 1920) mennessä ainoa maailmalle tullut tieto keisariperheen yksityisistä papereista, jotka siirrettiin Moskovaan heidän kuolemansa jälkeen, sisältyy kolmeen lyhyeen sähkeeseen, jotka julkaistiin Times-lehdessä elokuun 16., elokuun 28. ja syyskuun 28. päivänä 1918.”

Ruumiitten hävittämisessä käytettiin esim. bensiiniä ja rikkihappoa. Tästä Wilton kirjoittaa sivulla 90 seuraavaa:

“Kaupungista vietiin 17., 18. ja 19. päivänä suuria määriä bensiiniä ja rikkihappoa rautakaivoksille, ainakin 680 litraa edellistä ja 180 kiloa jälkimmäistä. Koska Jekaterinburg oli platinateollisuuden keskus, tarvittiin suuret rikkihappovarastot kehittämään tälle metalleista kovimmalle tarpeellista kovaa kuumuutta. Talouskomissaarina oli Volkov, Leninin Saksan-junan matkustajia. Juuri hän toimitti Jurovskille hapon ystävänsä Sverdlovin asiamiehenä. (Muistan, että halusin tilata platinasormuksen paikallisesta kultasepän liikkeestä kaupungissa oleskellessani. Kauppias ei voinut toimittaa tilausta, koska rikkihappoa ei ollut ’edellisestä vuodesta lähtien’.)

Ei ole epäilyksen häivettäkään siitä, mitä rautakaivoksen tienoilla tapahtui, niin kuin lukijakin vakuuttuu luettuaan seuraavan luvun. Jurovskin apurit paloittelivat ruumiit, liottivat palaset bensiinissä ja polttivat ne. Rikkihappoa käytettiin liuottamaan isot luut (Wilton 2000).

Muistettakoon, että ruumiitten hävittäminen kokonaisena polttamalla vaatii erittäin suurta lämpöenergiaa. Sen tähden roistot paloittelivat ruumiit, polttamisyrityksen helpottamiseksi. Hävittämisen vaikeudesta johtuen he käyttivät bensiiniä ja rikkihappoa. Rikolliset hävittivät ruumiit mahdollisimman perusteellisesti.

Murhaajat keksivät myös valehautajaiset sen tähden, että he yrittivät harhauttaa yleistä mielipidettä Venäjällä ja ulkomailla. Tähän liittyen lainaus Press-lehdestä syyskuun 23. päivänä 1918 julkaistusta sähkeestä (sivut 90 ja 91):

Amsterdam, 22. syyskuuta. Moskovasta saapuneen sähkeen mukaan Izvestija-lehti esittää seuraavan kuvauksen tsaarin hautajaisista, joka lehtitietojen mukaan kansanarmeijan (sic) joukot järjestivät juhlallisesti Jekaterinburgissa.

Tsaarin ruumis, joka oli haudattu metsään teloituspaikalle, kaivettiin maasta, kun hauta oli löydetty sellaisten henkilöiden antamien tietojen perusteella, jotka tunsivat teloitukseen liittyvät seikat. Maasta kaivaminen, neuvostolehti sanoo, tapahtui monien Länsi-Siperian ylimpien hengellisten viranomaisten edustajien, paikallisten papiston sekä kansanarmeijan valtuutettujen, kasakoiden ja tsekkiläisten läsnä ollessa. Ruumis sijoitettiin sinkkiarkkuun, jonka päällyste oli arvokasta siperialaista setripuuta, ja arkku asetettiin nähtäväksi Jekaterinburgin tuomiokirkkoon sekä paikalle asetettiin kunniavartio, jonka muodosti kansanarmeijan tärkein päällystö. Ruumis haudataan tilapäisesti erikoissarkofagiin Omskiin (Wilton 2000).

 

TÄSTA
Näyttäkäämme vielä esimerkiksi ote asiakirjasta, joka on myös valhetta ja jota juutalaiset järjestöt ovat laajalti siteeranneet. Wilton kirjoittaa, että tämä “varotoimi” oli seurannut vuotta myöhemmin, luultavasti olosuhteiden paineesta ja jossa varmuudella ei otettu huomioon neuvoston aikaisempia tiedotteita, kuten sitä jossa mainitaan, että “Romanovin perhe on siirretty turvallisempaan paikkaan”.


Syyskuun 17. päivänä 1919 Permin neuvoston toimeenpanevan komitean talossa bolsevikit toivat oikeuden tutkittavaksi kaksikymmentäkahdeksan henkeä, jotka oli pidätetty syytettyinä tsaarin ja hänen perheensä murhasta. Seuraava tapahtumaselostus on otettu bolsevikkien lehdestä Pravdasta (sivut 91 ja 92):

”Vallankumousoikeus on harkinnut edesmenneen tsaarin, Nikolai Romanovin, hänen vaimonsa, Hessen prinsessan, heidän tyttäriensä Olgan, Tatjanan, Marian ja Anastasian sekä heidän seurueensa murhaa koskevaa juttua. Kaikkiaan murhattiin yksitoista henkeä. Kahdestakymmenestäkahdeksasta syytetystä kolme oli Jekaterinburgin neuvoston jäseniä: Grusinov, Jahontov ja Malutin. Syytettyjen joukossa oli myös kaksi naista: Maria Apraksina ja Elizaveta Mironova. Seuraava murhan selostus on koottu vallankumousoikeuden tutkittavana olevasta aineistosta:

Tsaari ja kaikki hänen seurueensa jäsenet ammuttiin – ilveilyä tai julmuuksia ei esiintynyt. Jahontov myönsi, että hän oli järjestänyt murhan saattaakseen rikoksen johdosta huonoon valoon neuvostoviranomaiset, joiden vihollinen hänestä tuli, kun hän oli liittynyt vasemmistolaisiin sosialistikumouksellisiin. Tsaarin murhasuunnitelma laadittiin jälkimmäisen oleskellessa Tobolskissa, mutta tsaaria vartioitiin liian tiukasti. Jekaterinburgissa tsekkiläisten joukkojen lähestyessä kaupunkia neuvostoviranomaiset olivat siinä määrin pakokauhun vallassa, että hänen oli helppo käyttää hyväkseen asemaansa erikoiskomission puheenjohtajana, ja antaa käsky tsaarin ja hänen perheensä murhaamiseksi. Jahontov myönsi, että hän osallistui henkilökohtaisesti murhaan, ja että hän otti vastuun siitä. Hän sanoi kuitenkin, että hän ei ollut vastuussa tsaarin perheen omaisuuden ryöstöstä. Hänen valaehtoisen lausuntonsa mukaan tsaari Nikolai sanoi ennen kuolemaansa: ’Tsaarin murhasta Venäjä kiroaa bolsevikit’. Grusinov ja Malutin totesivat, etteivät he tienneet mitään Jahontovin suunnitelmista ja ainoastaan toteuttivat hänen käskyjään. Jahontov todettiin syylliseksi murhaan, ja hänet tuomittiin kuolemaan. Grusinov, Malutin, Apraksina ja Mironova todettiin syyllisiksi tsaarin perheen ryöstämiseen. Heidätkin tuomittiin kuolemaan. Kuolemantuomio pantiin täytäntöön seuraavana päivänä.”

”Useita tsaarin talouteen kuuluneita esineitä löydettiin Kiritshevski– nimiseltä varkaalta, joka väitti, että nämä esineet oli antanut hänelle Sorin-niminen mies, joka oli paikallisen erikoiskomission puheenjohtaja. Murhan aikaan Sorin oli vallankumouspataljoonan komentaja. Sorin oli Beloborodovin henkilökohtainen ystävä. Beloborodov osallistui keisarin murhaan”, Rossja (Pariisi), numero 1, joulukuu 17. 1919.

Wilton kirjoittaa sivulla 92: “Tätä asiakirjaa ovat laajalti siteeranneet juutalaiset järjestöt todistaakseen, että tsaarin murhaa eivät suorittaneet bolsevikit, ja torjuakseen kansallisen rotukoston”. Wilton esittää myös, että valeoikeudenkäynnissä ei ollut ainoatakaan nimeä, joka olisi edes muistuttanut yhtään niistä (Jahontovia ei voi mitenkään samaistaa Jurovskiin). Kyseinen asiakirja syytteineen oli siis tosiasioiden vääristelyä, joilla pyrittiin peittämään kasaarieliitin osallisuus tsaariperheen ja sen seurueen murhaan.

Keisariperheen jäsenten murhaaminen oli kasaari- eli juutalaiseliitin suorittama rikos. Sverdlovin (juutalainen) ja Leninin (myös juutalainen) käskystä heidät murhattiin yöllä heinäkuun 16. päivänä vuonna 1918. Murhan suoritti Jakov Jurovskin (juutalainen) komentama ryhmä. Heidän ruumiinsa tutkittiin ja vietiin sitten pois hävitettäväksi salaa eräässä metsässä.

Juutlaisten osuus neuvostohallinnonalussa alussa (Wilton 2000; liite c)

(Sig! Juutalaiset tässä tarkoittavat sionistista eturyhmää. Kirjoittajan huomautus).
”Silmiinpistävä piirre Robert Wiltonin Venäjän melskeisien vuosien 1917–1919 koskevassa tutkimuksessa on hänen vilpitön tapansa käsitellä kriittisesti tärkeää juutalaisten roolia bolsevikkihallintoa vakiinnutettaessa.

Seuraavat luettelot mainittuna aikana bolsevikkipuolueeseen kuuluneista ja neuvostohallinnossa toimineista henkilöistä korostavat juutalaisten ratkaisevaa osuutta puolueessa ja hallinnossa. Wilton laati luettelot virallisten raporttien ja alkuperäisten asiakirjojen pohjalta. Ne ilmestyivät ensiksi Wiltonin kirjan harvinaisessa ranskankielisessä painoksessa, joka ilmestyi Pariisissa vuonna 1921 Les Derniers jour des Romanoffs -nimisenä. Ne eivät ilmestyneet The Last Days of the Romanovs – teoksen vuonna 1920 julkaistussa amerikkalaisessa tai englantilaisessa painoksessa.

Jos lukija yllättyy havaitessaan juutalaisten käden jäljen joka puolella Venäjän keisariperheen murhajutussa, hänen tulee muistaa, miten pelottavan ylivoimaisia juutalaiset olivat lukumääräisesti neuvostohallinnossa”, Wilton kirjoitti.

Neuvostohallitus eli kansankomissaarien neuvosto (josta käytettiin myös nimitystä Sovnarkom) muodostui seuraavista jäsenistä, Wiltonin toteamus

taulukossa 1:

Taulukko 1.MINISTERIÖ

Puheenjohtaja

Ulkoasiat

Kansallisuudet

Maatalous

Talousneuvosto

Elintarvikkeet

Armeija ja laivasto

Valtion valvonta

Valtion maat

Työvoima

Sosiaaliapu

Koulutus

Uskonto

Sisäasiat

Terveydenhoito

Raha-asiat

Lehdistö

Vaalit

Oikeus

Pakolaiset

Pakolaiset

Pakolaiset

 

 

  

NIMI

V. I. Uljanov (Lenin)

G. V. Tshitsherin

J. Dzhugashvili (Stalin)

Protian

Lourie (Larin)

A. G. Schlihter

L. D. Brontein (Trotski)

K. I. Lander

Kaufmann

V. Schmidt

E. Lilina (Knigissen)

A. Lunatsharski

Spitzberg

Apfelbaum (Zinovjev)

Anvelt

I. E. Gukovs
(ja
G. Sokolnikov)

Voldarski (Goldstein)

M. S. Uritski

I. Z. Shteinberg

Fenigstein

Savitsh (apulainen)

Zaslovski (apulainen)

 KANSALLISUUS

venäläinen*

venäläinen

georgialainen

 

armenialainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

venäläinen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

“Sovnarkomin” 22 jäsenestä, Wilton esitti, kolme oli venäläistä, yksi armenialainen ja 17 juutalaista.
*(Leninin suhteen Wilton erehtyy. Leninin isä oli juutalainen Zederbaum, mutta Uljanov oli adoptoinut hänet. Leninin äiti oli juutalainen ja Lenin puhui sujuvasti jiddisiä, mikä oli yleisin kieli neuvostohallinnon sisäpiireissä. Suom. huom.).

Toimeenpanevan keskuskomitean, Wilton jatkaa, muodostivat seuraavat jäsenet; esitys (taulukossa 2):

Taulukko 2.NIMI

J.M. Sverdlov (Solomon) (puheenjohtaja)
Avanesov (sihteeri)
Bruno
Breslau
(?)
Babtshinski
N. I. Buharin
Weinberg Gailiss
Ganzberg (Ganzburg)
Danitshevski
Starck
Sachs
Scheinmann
Erdling
Landauer
Linder
Wolach
S. Dimanshtein
Encukidze
Ermann
A. A. Ioffe
Karhline
Knigissen
Rosenfeld (Kamenev)
Apfelbaum (Zinovjev)
N. Krylenko
Krassikov
Kaprik
Kaoul
Uljanov (Lenin)
Latsis
Lander
Lunatsharski
Peterson
Peters
Roudzoutas
Rosine
Smidovitsh
Stoutchka

Nahamkes (Steklov)
Sosnovski

Skrytnik
L. Brontein (Trotski)
Teodorovitsh
Terjan
Uritski
Telechkine
Feldmann
Frumkin
Souriupa
Tshavtshevadze
Scheikmann
Rosental
Atshkinazi
Karahane
Rose
Sobelson (Radek)
Schlichter
Schikolini
Tshklianski
Levine (Pravdine)

 KANSALLISUUS

juutalainen
armenialainen
latvialainen*
latvialainen

juutalainen
venäläinen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
saksalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
tsekkiläinen

juutalainen
georgialainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
venäläinen
juutalainen
juutalainen
latvialainen
venäläinen
juutalainen
juutalainen
venäläinen
latvialainen
latvialainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
latvialainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen (?)
armenialainen
juutalainen
venäläinen
juutalainen
juutalainen
ukrainalainen
georgialainen
juutalainen
juutalainen
imeretiläinen
karailainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen
juutalainen

 

Niinpä, Wilton päätteli, 61 jäsenestä viisi oli venäläisiä, kuusi latvialaisia, yksi saksalainen, kaksi armenialaisia, yksi tsekkiläinen, yksi imeretiläinen, kaksi georgialaisia, yksi karailainen, yksi ukrainalainen ja 41 oli juutalaisia. *(Monet latvialaisiksi nimitetyistä olivat itse asiassa Latvian juutalaisia. Suom. huom.).

Moskovan erikoiskomissio (Tseka – Neuvostoliiton salainen poliisi ja GPU:n, NKVD:n sekä KGB:n edeltäjä – muodostui seuraavista (taulukossa 3.):

Taulukko 3.NIMI

F. Dzerzhinski (puheenjohtaja)

Y. Peters (varapuheenjohtaja)

Tshklovski
Heifiss

Zeistine

Razmirovitsh

Kronberg

Haikina

Karlson

Schaumann

Leontovitsh

Jakov Goldine

Galperstein

Kniggisen

Katziz

Schillenkuss

Janson

Rivkine

Antonof

Delafabre

Tsitkine

Roskirovitsh

G. Sverdlov (toimeenpanevan keskuskomitean
puheenjohtajan veli)

Bjesenski

J. Blumkin (kreivi Mirbachin murhaaja)

Aleksandrovitsh (Blumkinin rikostoveri)

I. Model

Routenberg

Pines

Sachs

Daybol

Saissoune

Deylkenen
Liebert
Vogel
Zakiss

 KANSALLISUUS

puolalainen

latvialainen

juutalainen
juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

latvialainen

latvialainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

latvialainen

juutalainen

latvialainen

juutalainen

venäläinen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

venäläinen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

juutalainen

latvialainen

armenialainen

latvialainen
juutalainen
saksalainen

latvialainen

 


”Näistä 36 Tsekan virkailijasta yksi oli puolalainen, yksi saksalainen, yksi armenialainen, kaksi venäläisiä, kahdeksan latvialaisia ja 23 juutalaisia.”
Wilton esittää: ”Ei siis, ole syytä yllättyä juutalaisten hallitsevasta roolista keisariperheen murhassa. Päinvastainen tilanne olisi pikemminkin ollut yllättävä”.

Wilton ei tuntenut juutalaisten syntyperään liittyvää kasaariperimää.

Venäjän vallankumous ei ollut bolsevikkien aikaansaannos, vaan se oli kasaarieliitin organisoima ja rahoittama vallankaappaus Venäjän tsaarilta.

Lopuksi mainittakoon, että kasaarmafian suorittamassa Venäjän vallankaappauksessa 1917, heidän luoman Neuvostohallinnon terrorin uhrina, sekä kyseisen eliitin aikaansaamissa molemmissa maailmansodissa, Irakin sodissa, Libanonissa, Palestiinassa, Jugoslaviassa ja Afganistanissa on saanut surmansa 100 milj. ihmistä. Yksi tehokkaimmista välineistään näiden rikosten toteuttamisessa on ollut kasaarieliitin juutalainen vapaamuurarijärjestö B’nai B’rith. Jumala auttakoon kansakuntia vapautumaan kyseisestä orjuudesta, sillä aikaa on vähän ja käärmeen ympyrän sulkeutuessa vapautuminen on myöhäistä./MJ

 

Lähteet

Elhaik, Eran (2012). The Missing Link of Jewish European Ancestry: Contrasting the Rhineland and the Khazarian Hypotheses.

Lewis, M. Paul (2009). Ethnplogue Languages of the

World. Dallas, Tex.

Khazaria (2013). Saatavilla

Kasaarit 21.9.2012.

Wilton, Robert (2000). Romanovien viimeiset päivät. Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.

Pankkikriisi Eurooppaan! Todelliset syyt romahdukselle pankkiholvien kätköissä


Italian pankkikriisi uhkaa Euroopan taloutta. Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin (DB) nettotulos romahti toisella neljänneksellä 20 miljoonaan euroon. Pankkijärjestelmässä on kypsymässä suuren luokan taloudellinen kriisi. Pankkien konkurssit tullaan korvaamaan entistä enemmän veronmaksajien rahoilla.

Jo Esko Seppänen kirjoittaa uudessa kirjassaan Mistä Suomi vaikenee näihin globaaleihin pankkirosvoihin liittyen, että:

Kansainväliset suurpankit eivät ole helvetin enkeleitä. Ne ovat taloudellisen manalan lauttureita, kharoneja, joiden virtuaalinen mafia on vaarallisempi maailman-taloudelle kuin mikään muu rikollisjärjestö. Ne ovat saaneet kuuden vuoden aikana sakkoja yli 230 miljardin dollarin arvosta mm. valuuttakurssien manipuloinnista. Valvonta ei pysty puuttumaan pankkien ottamiin uusiin riskeihin ja johdannaiskauppoihin.

Nykyisen eurooppalaisen tai maailmanlaajuisen pankkijärjestelmän mukaisesti tavalliset veronmaksajat joutuvat korvaamaan pankkien ”konkursseja” valtioiden suorituksina ja niistä koituneet tappiot rapauttavat yrittäjien ja palkansaajien taloutta.

 

Miksi Saksalaisen suurpankki huojuu? Italian pankkikriisi; maksajat?

Saksalaisen suurpankin (DB) kuten muidenkin suurten saksalais- ja ranskalaispankkien kypsyvien talouskriisien syinä ovat niiden valtavien summien sijoitukset Italian valtion velkakirjoihin.

Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin nettotuloksen romahtaminen johtunee siitä, että pankki on sijoittanut Italian valtion velkakirjoihin.
Saksalaisen suurpankin Deutsche Bankin nettotuloksen romahtaminen johtunee siitä, että pankki on sijoittanut Italian valtion velkakirjoihin.

Yllä mainittujen suurpankkien taantuman siivittämänä euroeliitti haluaa pelastaa Italian pankit, joiden käymistilassa olevan pankkikriisin pelätään romuttavan eurooppalaisten pankkien taseet, tappavan pörssikeinottelijoiden luottamuksen markkinoihin, syöksevän koko Euroopan talouden kriisiin ja johtavan Italian eroamaan Euroopan Unionista.

Tässä operaatiossa keskitytään italialaisten pankkien pelastamiseen. Mainittakoon, että JP Morgan, joka kuuluu maailman kymmenen suurimman pankin ryhmään, on sionistien kontrollissaa oleva rahoituslaitos,1 joka on saanut vainun suuresta rahasammosta Italian pankkikriisissä.

____________

  1. JP Morgan on sionistinen rahoituslaitos: Yhtiön kolmesta suurimmasta osakkeenomistajasta kaksi James Crown ja Matthew Zames ovat ”juutalaisia” ja kolmas James Dimon on naimisissa ”juutalaisen” kanssa.

 

Nimittäin JPMorganin johtama konsortio yhdessä Italian hallituksen kanssa on valmis antamaan ongelmapankille, Monte dei Paschille, viime hetken pelastuspaketin, mikäli EKP näyttää vihreää valoa suunnitelmalle.2

Myös muut sionistien investointipankit, kuten Merrill Lynch, Citi ja Goldman Sachs aikovat yhdessä italialaisen Mediobancan ja sveitsiläisen Credit Suissen kanssa pönkittää Monte dei Paschia yhteensä enintään 5 miljardilla eurolla.2

Lisäksi Monte dei Paschin on kaavaillut Italian hallituksen kanssa perustavansa ”roskapankin”, johon se voisi myydä taseeseensa kerääntyneitä tuottamattomia lainoja noin 10 miljardilla eurolla. Roskalainat putsattaisiin JPMorganin tarjoamilla rahoilla. Mutta on huomattava, että lainojen takaajaksi tulisi Italian valtio.2

EKP ja IMF ovat jo kampanjoineet pankkien pelastamista veronmaksajien rahoilla, joten suunnitelma varmasti menee läpi. Lisäksi Monte dei Paschin suunnittelema pelastuspaketti tulisi olemaan yhdistelmä yksityistä ja julkista tukea.2

Ei pidä siis kuvitella, että ”pelastuspaketilla” säästettäisiin italialaisten ja laajemmin EU:n veronmaksajien kukkaron tyhjennykseltä. Lisäksi varmaa on, että roskapankkien rahoitus tulee olemaan kannattavaa bisnestä JP Morganille.

 

Miksi Italian pankit ovat eliitille tärkeitä? EKP:n yhteydet

Italian pankit tahdotaan pelastaa muun muassa siksi, että suuret saksalais- ja ranskalaispankit ovat sijoittaneet huikeita summia Italian valtion velkakirjoihin. Romahdus Italiassa tekisi rumaa jälkeä kaikkien eurooppalaispankkien taseissa. Lisäksi euroeliitti pelkää, että talouskriisi voisi johtaa Italian eroon EU:sta.

Mario Draghi.
Mario Draghi.

On syytä korostaa, että EKP-johtaja Mario Draghi erikoisesti tahtoo,3 että Italian kriminaalit pankkiirit pelastuvat EU:n veronmaksajien rahoilla.3 Draghi on luonut uraansa johtotehtävissä juutalaisessa keinottelu- ja rikollispankissa Goldman Sachsissa.4

Lisäksi Draghi on toiminut pankkimaailman eliittijärjestön Group of Thirty eli Kolmenkymmenen ryhmän jäsenenä vuodesta 2006.4 Group of Thirty on perustettu sionistisen Rockefellerin säätiön alkurahoituksella, jonka jäseninä ovat maailman suurimpien pankkien ja suurimpien keskuspankkien johtajat. G30 on lobbausjärjestö, joka toimii maailmaa köyhdyttävän kansainvälisen pankkitoiminnan eduksi.

Kansainvälinen pankkiirieliitti haluaa maksattaa tulevan Euroopan pankkikriisin veronmaksajien kukkarosta, sillä se tietää, että EU-maiden hallituksissa istuvat globaalien pankkiirien ja pääoma imperiumien lakeijat.

Miksi Taloussanomat puhuvat jenkkipankeista Italian kriisin ”pelastajina”? Ne eivät ole jenkkipankkeja vaan juutalaisia pankkeja.

 

Mikä aiheutti Italian pankkikriisin?

Ensinnäkin IMF on syyttänyt Italian kriisistä kuluneena kesänä tapahtunutta Brexit-kansanäänestystä. Tämä on IMF:ltä tietoista valehtelua. Jopa Taloussanomat toteavat, että Italian pankkien holveissa muhinut taloudellinen alamäki ei johdu Brexitistä.

Myös pankeissa maksukyvyttömyys iskee, kun velat ovat suuremman kuin varat. Tämä on tietysti vain näennäistä ajattelua, sillä pankeillahan ei ole mitään omaa itsensä hankimaa varallisuutta. Pankit ovat vain toisten työn tuloksella eläviä jättiläisilmakuplia.

Taloussanomien mukaan Italian pankkikriisistä voidaan syyttää pankin asiakkaita, jotka eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin.

Taloussanomat kirjoittaa, että valtaosa varoista on lainoja, joita pankki on myöntänyt asiakkailleen eli esimerkiksi yrityksille ja kotitalouksille. Siten myönnetyt lainat lasketaan pankin varoiksi, koska pankki voi odottaa saavansa asiakkailtaan takaisinmaksuja ja korkotuloja. Viime vuoden lopussa Monte dei Paschin 170 miljardin varoista 120 miljardia oli pankin myöntämiä lainoja. Sen ja muiden italialaispankkien ongelmat johtuvat kuulemma siitä, että kaikki pankin asiakkaat eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin.5

Nyt kuitenkin Taloussanomilta unohtuu se, että asiakkaat ovat jo kerinneet maksaa osan lainojen pääomien kuoletuksista ja niiden kenties suurista koroista pankille. Ilmeisesti kaikki lainan ottajat eivät ole olleet maksukyvyttömiä.

Haluaako taloussanomat ja valtamedia yleensä vaientaa Italian pankkikriisin todelliset syyt, sysäten kaiken asiakkaiden ja viimekädessä veronmaksajien tilille.

Yle ei ole toki ainut valtamedia, joka on päättänyt vaieta Italian pankkikriisin syistä sekä siitä, kuinka vastaavilta vitsauksilta voitaisiin tulevaisuudessa säästyä.

Ajatelkaamme sitä, että pankit ovat hyväksyneet satojen miljardien edestä huonoja lainoja, joita on uusittu sekä salattu, jotta julkinen valta ei mahdollisesti puuttuisi petokseen. Italiassa vallitsee näköjään täydellinen korruptio virkakoneistossa, joka ei ole estänyt petollisten lainojen myöntämistä.6

Huonot lainat ovat tuottamattomia, jota lainsäätäjien lienee vaikea ymmärtää. Esimerkiksi Euroopan tuottamattomien lainojen ongelma on kasvanut niin valtavaksi, että EKP tuntee kutsumusta ostaa liikepankkien lainat omaan taseeseensa. Huonot lainat minimoivat liikepankkien kykyä myöntää uutta luottoa, mikä vaikuttaa alentavasti EKP:n rahapolitiikan harjoitukseen. Huonojen lainojen ansiosta pankit eivät uskalla hyödyntää pääomiaan, mikä johtaa välttelemään esimerkiksi lainojen myöntämistä pk-yrityksille.7

Harjoitetaanko huonojen lainojen antamista siksi, että se näyttää tuottavalta toiminnalta lyhyellä aikavälillä, mutta kun lainojen todellinen luonne paljastuu, niin kiertää jo konkurssi nurkissa? Tällöin kysymyksessä on ollut kirjanpitopetos, joka on rikastuttanut pankkiireja, jotka ilmeisesti eivät joudu rikoksistaan vastuuseen.

 

Päätelmiä

Eikö huonoilla lainoilla ole mitätön vakuutusarvo, joka voi puuttua myös kokonaan. Tästä syystä näiden lainojen korko on myös hyvin korkea.

Vakuutusarvo muodostunee lainan kohteen myyntiarvosta. Vakuutusarvon ollessa korkea on lainan korkoprosentti pienempi. Lainan antajan tehtävä on määrittää lainoitettavan kohteen myytävyys ja sen tuotto lainan antajalle, mikäli velallinen ei selviä veloistaan. Näillä korkea korkoisilla lainoilla pankit nylkevät asiakkaitaan.

Juutalaisen eliitin kansainvälinen pankkitoiminta on todellakin verrattavissa pahanlaatuiseen sairauteen ihmisen elimistössä. Tämä pirullinen järjestelmä syö entistä tehokkaammin kansallisten yritysten, palkansaajien ja valtioiden taloudellisen elinvoiman. Mitä ahkerammin kansalaiset tekevät työtä, sitä suuremman kakun kansainväliset verenimijät saavat heidän työnsä hedelmistä. Tämän kaiken varmistaa valtioiden hallituksiin pesiytyneet isänmaansa viholliset, nuo poliittiset broilerit ja heitä tukeva valtamedia.

Toisin sanoen globaalit rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta.8 Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan.

Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Valtiot, pk-yritykset ja yksityiset taloudet eivät pääse koskaan vaurastumaan näiden kansainvälisten pankkiirieliitin ja pääoma imperiumien kuristuksessa.

On syytä vielä tarkentaa, että poliittinen valtakoneisto on valjastanut yritykset, palkansaajat ja kotitaloudet eli reaalitalouden kansainvälisen pankkiirieliitin ja globaalien megayhtiöiden lypsettäväksi. Nämä vaikuttavat kohoavaan energian hintaan kuluttaen kokonaiskysyntää sekä yritysten kilpailukykyä. Yksityistäminen tuo runsaita voittoja, mutta ne liukuvat reaalitaloudesta erilaisille rahoitusmarkkinoille, jossa ne esim. kohottavat osakkeiden arvoa rikastuttaen pientä kansainvälistä suursijoittajien eliittiä.9

Kansainvälisen pankkijärjestelmän orjuudessa oleva valtio pystyy investoimaan velkarahallaan, kuten kotitaloudetkin kykenevät lainarahalla sijoittamaan. Mutta korkoa, korolle velkarahalla investointi ei tuota sitä hyötyä reaalitaloudessa, mikä koituisi, jos esimerkiksi valtiolla olisi oikeus keskuspankkinsa kautta luoda omaa rahaa ja käyttää sitä investointeihin ilman korkoa. Tällainen itsenäinen talouspolitiikka eli talousdemokratia kartuttaisi valtion vaurauden astetta yhteiseksi hyväksi, hyvinvointivaltiossa.

Suomen on ärsytettävä kansainvälisten pankkiirien sisäpiiriä vallankumouksellisella toiminnalla, luomalla oman rahan ja sen luontioikeuden.

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Yahoo Finance: https://finance.yahoo.com/quote/JPM/holders?ltr=1
  2. Taloussanomat (21.7.2016). Monte dei Paschille pelastus yllättävältä suunnalta: http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2016/07/29/monte-dei-paschille-pelastus-yllattavalta-suunnalta-jenkkipankit-odottavat-enaa-ekpn-lupaa/20168003/12
  3. Wolf Street (21.7.2016). Look Who’s Frantically Demanding that Taxpayers Stop Italy’s Bank Meltdown: http://wolfstreet.com/2016/07/21/taxpayer-bailout-to-stop-italian-bank-meltdown/; Naked Capitalim (21.7.2016). http://www.nakedcapitalism.com/2016/07/draghi-supports-bailout-of-italys-banks.html
  4. EKP: https://www.ecb.europa.eu/ecb/orga/decisions/html/cvdraghi.fi.html
  5. Taloussanomat (17.7.2016). Italian pankkikriisi uhkaa koko Eurooppaa – tästä siinä on suomeksi kysymys.
  6. NEP (29.6.2016). The EU’s Failed Neo-Liberal Policies and BREXIT: http://neweconomicperspectives.org/2016/06/eus-failed-neo-liberal-policies-brexit.html

7.      ZH (5.7.2016). A Look Inside Europe’s Next Crisis: Why Everyone Is Finally Panicking About Italian Banks: http://www.zerohedge.com/news/2016-07-05/look-inside-europes-next-crisis-why-everyone-finally-panicking-about-italian-banks

8.      The New York Times (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman.

9.      Positive Money (22.9.2015). Overt Monetary Financing – dangerous drug or miracle medicine? (Lord Adair Turner)

Suomen ryöstön ja pakolaisvyörytyksen sosiaalinen hinta sekä poliittisetsuositukset


Suomi on rauhan ajan pahimmassa talouskriisissä. Julkista taloutta supistetaan ja työn hintaa kavennetaan. Sipilän hallitus muiden muassa vähentää etuuksia eläkeläisiltä, opiskelijoilta, työttömiltä, sairailta ja vanhuksilta. Esimerkiksi korotetut etuudet kansan- ja leskeneläkkeistä sulavat pois. Samanaikaisesti pakolaisvyörytys vaatii jatkuvasti suurempia osuuksia valtion hupenevasta taloudesta. Poliittinen eliitti syöksee Suomen, sen kansallisvarallisuuden ja suomalaisten työntulokset kasvottomien ylikansallisten rahaimperialistien hyödyksi ja syyllistää kansaa talouskriisin aiheuttajaksi.

Fixit: kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä.
Fixit: kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä.

Aluksi on syytä huomauttaa, että Suomen itsenäistyminen ja taloudellinen riippumattomuus hyvinvointivaltion rakentamiseksi saavat ensiaskeleensa eroamalla Euroopan Unionista. Kanna kortesi kekoon kohti itsenäisen Suomen aamun sarastusta ja allekirjoita lakialoite eli Kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä. Lakialoite voidaan allekirjoittaa sähköisesti täällä. Tunnistautuakseen sivuille tarvitaan suomalaisen pankin verkkopankkitunnukset. Vaihtoehtoisesti voidaan myös ladata, tulostaa ja täyttää paperinen kannatuslomake.

Suositellaan myös rinnakkaisjulkaisua: http://novahierosolyma.fi/wp/category/yhteiskunta/

Sananen Suomen hallituksen muutamista innovaatioista

Suomen ja suomalaisten taloudellista asemaa tuskin helpottaa Sipilän hallituksen päätös yhtiöittää maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto. Oikeusoppineet kummastelevat päätöstä ja pitävät sitä vallankumouksellisena muutoksena, mutta ei positiivisessa mielessä. Kriitikoiden mukaan sote-palveluja siirretään nyt markkinavoimien armoille EU-korttia käyttämällä – vaikka siihen ei olisi ensinkään pakkoa.

Hyvinvointivaltion alasajaminen on käynnissä. Suomessa esimerkiksi pääsääntöisesti verovaroin kustannetut julkisten sektorien terveyspalvelut ovat ehkä mahdollisia tulevaisuudessa varallisuudesta riippuen.
Hyvinvointivaltion alasajaminen on käynnissä. Suomessa esimerkiksi pääsääntöisesti verovaroin kustannetut julkisten sektorien terveyspalvelut ovat kohta historiaa. Terveyspalveluita ehkä tulevaisuudessa saadaan varallisuudesta riippuen.

 

Lisäksi kansantaloudelle tuskin on hyötyä, päinvastoin ostovoiman vähentymisen myötä vahinkoa, hallituksen uudesta huippuinnovaatiosta hallituksen uutena työllistämiskeinona: siitä että työtön tekee töitä ilman palkkaa, työajalta ei kerry lomaa ja eläkettä eivätkä työterveyspalvelut ole käytössä. Tämä moderni orjatyön muoto voi johtaa palkattomien koeaikatyöllistettyjen kierrätykseen. Itse asiassa tämä, kuten muutkin Suomen hallituksen suunnitelmat toimivat tulojen siirtäjinä työntekijöiltä ja yrityksiltä globaalille pankkiirieliitille.

 

Kiky

Myöhemmin alkukesällä valmistuneella kilpailukykysopimuksella (kiky)  kumottiin Juha Sipilän uhkailemat pakkolait. Kiky-sopimuksella kyykytetiin palkansaajat ja osittain yritykset kansainvälisten pankkirosvojen eli korkoa, korolle velan, osittain aiheuttaman taantuman maksumieheksi.  Työ- ja virkasuhteessa olevien työehtosopimusten sopimuskausia jatketaan 12 kuukaudella palkkoja korottamatta.

Kiky-sopimuksella sovittiin esimerkiksi, että: Työaikaa pidennetään palkkaa muuttamatta 24 tunnilla vuodessa.

Julkisella sektorilla lomarahoja pienennetään 30 prosentilla kolmen vuoden määräajaksi vuosina 2017–2019 ja työnantajien maksuja siirretään työntekijöiden maksettaviksi.

Kiky-sopimuksen heikentäessä ostovoimaa, kärsivät myös yritykset ja kilpailukyky. Siten sopimus ei johda työllisyyden parantamiseen ja on siten epäuskottavaa luottaa sopimuksen synnyttävän luvatut 35 000 työpaikkaa.

Leikkaukset ja palkanalennukset suuntautuvat sisäiseen devalvaatioon, eli viennin kilpailukyvyn tehostamiseen.  Euron arvo muuttuu muutamassa kuukaudessa noin 3 prosenttia, jonka kyseisellä sopimuksella ajatellaan parantavan viennin kilpailukykyä, joten todellista kilpailukyvyn kasvua ei ole havaittavissa.

Suomen alijäämään ja taloudelliseen taantumaan yleensä eivät ole syyllisiä palkansaajat, yrittäjät, lapsi perheet, työttömät tai muut tavalliset kansalaiset. Nämä ongelmat johtuvat maan poliittisen valtakoneiston ajautumisesta globaalien pääomaimperialistien asiamieheksi Suomessa.

 

Mitkä ovat syynä Suomen taloudelliseen taantumaan?

Suomen valtaeliitillä on nykyisin menossa todellisen Suomen kansallisvarallisuuden ulosmyynti ja suomalaisten hyvinvoinnin tuhoamiskampanja: Suomen luonnonvaroja yhtiöitetään ja taloudelle keskeisiä yhtiöitä myydään ulkomaille. Erikoisesti Metsähallituksen yhtiöittämiseen liittyen olisi muistettava, että TTIP-sopimuksen myötä yhtiöittämisestä voi koitua kohtalokkaita seurauksia. Se mikä on yhtiöitetty, on myös myytävänä. Yhdysvaltalaiset sijoittajat vaanivat silloin Suomen luonnonvaroja.

Suomen kansallisomaisuuden ulkomaisesta omistuksesta olkoon esimerkkinä kansalle surullisen kuuluisa sähköyhtiö Caruna, joka korotti sähkönsiirto hintaa noin 30 prosentilla, eikä osallistu Suomen hyvinvoinnin rakentamiseen, sillä verotettaviin tuloihin ei verokarhun käpälät ylety.1

Megayhtiöt pystyvät velmuilemaan esim. korkojen kautta siten, että verotettavat tulot siirtyvät ulkomaille verottajan ulottumattomiin. Ulkomaiset rahastot omistavat suuria osuuksia sellaisista yhtiöistä, kuten esimerkiksi Metso, Kone, Fortum, Nokia, Nokian Renkaat, Nordea, Sambo, TeliaSonera, UMP-Kymmene ja Wärtsilä.2

Poliittinen valtakoneisto on valjastanut yritykset, palkansaajat ja kotitaloudet eli reaalitalouden kansainvälisen pankkiirieliitin ja globaalien megayhtiöiden lypsettäväksi. Nämä vaikuttavat kohoavaan energian hintaan kuluttaen kokonaiskysyntää sekä yritysten kilpailukykyä. Yksityistäminen tuo runsaita voittoja, mutta ne liukuvat reaalitaloudesta erilaisille rahoitusmarkkinoille, jossa ne esim. kohottavat osakkeiden arvoa rikastuttaen pientä kansainvälistä suursijoittajien eliittiä.3

Saksan kehitysministeri Gerd Müller toteaa Welt am Sonntag -lehden haastattelussa Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista saapuneen vasta 10 prosenttia perille. Eurooppaan olisi tulossa kesän kuumimpaan aikaan ainakin 10 miljoonaa kehitysmaalaista.4 Tietysti Suomi saisi tästä osansa. Pitäisikö laittaa rajat kiinni? Pitäisi.

Mutta nykyisinhän ei saisi enää olla pakolaiskriittinen: Onhan Suomen poliisi on julistanut aloittavansa uhkailla maahanmuuttovastaisia kansalaisia riippumatta siitä, uskotaanko näiden syyllistyneen rikokseen tai ei.5 Tämä ilmoitus on varmaankin eriasteista viranhaltijakoneistoa ja poliittista kermaa myötäilevän valtavirtaisen tiedonvälityksen mieleen.

 

Muutamia suosituksia taloudellisen ja sosiaalisen taantuman eheyttämiseksi

Suomalaisten hyvinvointi ja työllisyys sitoutuu osaltaan eurovaluutan kohtaloon, minkä vuoksi ajaudumme kansainvälisten kriisien armoille. Suomen ollessa riippuvainen kansainvälisestä taloudesta vaikuttavat ylikansalliset uhkatilanteet kohtalokkaasti maamme talouteen. Siksipä Suomen pitää erota sekä EU:sta että eurosta.

Suomen on luovuttava vapauden illuusiosta ja palautettava henkinen ja taloudellinen itsenäisyytensä. Meidän tulee suosia suomalaista tuotantoa ja harjoittaa omavaraisuutta sekä itsenäistä rahapolitiikkaa.

Suomen poliittinen johto on asettunut myös globaalin pankkiiri eliitin lakeijaksi. Kansainväliset rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen pankkitoiminta on ihmiskunnan talouden syöpäkasvain.6 Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan muiden muassa velallisen tekemän työmäärän palkasta.

Kansainvälinen pankkijärjestelmä kiskoo siis kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään. Tästä tulee irrottautua!

Pankkien kansallistaminen olisi enemmänkin kuin suositeltavaa ja rahan synnyttäminen olisi äkkiä poistettava yksityisten tahojen käsistä. Valtiolla tulee olla oma valuutta ja sen paino-oikeus. Valtion omistuksessa oleva keskuspankki voisi luoda tarvittaessa rahaa velattomasti, jota säännösteltäisiin inflaation ja deflaation (rahan arvon nousu) eliminoimiseksi. Pankit olisivat vain asiakkaiden talletusten vastaanottajia ja siten ne lainaisivat osittain asiakkaiden talletuksia. Velattoman rahan jakelu tapahtuisi esimerkiksi valtion kulutuksen mukaan tai perustulon kautta. Velkarahan tulisi olla korotonta. Tällaista rahaa voitaisiin käyttää investointeihin, jotka lisäisivät työllisyyttä ja siten kulutuksen myötä maan vaurautta sekä omavaraisuutta. Luonnollisesti myös vienti tulee saada vetämään kunnolla: uudet innovaatiot ovat lääkkeenä tähän. Miksi Suomessa ei kehitetä omaa autoteollisuutta ja metsäteollisuuden eri alueita?

 

Lopuksi vielä sananen pakolaispolitiikasta

Mikäli sionistisen mafian ja heidän lukuisten kumppaniensa kansainvälinen valtarakennelma saataisiin murskattua, parantuisivat maailman eri tulehduspesäkkeet tyystin. Luonnollisesti tässä tilanteessa, jossa osa pakolaisista todellakin tarvitsee pelastavaa kättä, olisi järjestettävä kansainvälistä avustustoimintaa paikallisella tasolla, eikä kuljetettava ihmisiä ympäri maailmaa.

Kansainvälistä apua voidaan suunnata esimerkiksi Syyrian lapsille, eikä raavaille irakilaisille miehille.
Kansainvälistä apua voidaan suunnata esimerkiksi Syyrian lapsille, eikä raavaille irakilaisille miehille.

Mistä muusta maailman köyhyys juontuisi kuin talous- ja pankkiirieliitin suoranaisesta laillistetusta ryöstöön perustuvasta kansainvälisestä pankkitoiminnasta? Talmudistien käsissä olevat johtavat kansainväliset rahoituslaitokset ovat pakottaneet Itä-Euroopan ja kolmannen maailman ohjeidensa mukaisiin taloudellisesti kurjistaviin muutoksiin, joita IMF lainan saajille sanelee. Eikö tämä ole osaltaan lietsonut etnisiä konflikteja niin kutsutuissa kehitysmaissa ja muuallakin?

Luettavaa:

Näköislehti: VAINOVALKEA

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Uusi Suomi (9.2.2016). Caruna-piina yrityksissä: ”Arvatkaa mitä tapahtuu, jos me lyömme tällaisen hinnankorotuksen”.
  2. Yle (28.2.2013). Nämä ulkomaalaiset omistavat kotimaisia pörssiyrityksiä – selvitys avaa salatut omistukset.
  3. Positive Money (22.9.2015). Overt Monetary Financing – dangerous drug or miracle medicine? (Lord Adair Turner).
  4. Die Welt (10.1.2016). Erst zehn Prozent der Fluchtwelle angekommen.
  5. Kaleva (11.4.2016). Poliisiylijohtaja: Poliisi puuttuu jatkossa tehokkaammin netin vihapuheisiin.
  6. The New York Times (27.9.2008). Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman.

Tohtorin Mengelen ”kauheudet” ja muita holokaustin salaisuuksia


Joka vuosi tammikuun 27. päivä vietetään kansainvälistä vainojen uhrien muistopäivää, josta suurin huomio lankeaa läntisen valtamedian siivittämänä tarunhohtoiselle myytille holokaustista. MTV.FI alkoikin jo lähes viikkoa aikaisemmin lämmitellä lukijoitaan muistopäivän tunnelmiin maalailemalla hirviömäisiä kauhukuvia tohtori Josef Mengelestä ja tietenkin ilman mitään todistusaineistoa.

Holokaustin uskottavuutta pidetään nykyisin itsestään selvyytenä, vaikka oletetusta joukkotuhosta ei ole jäänyt mitään fyysistä todistusaineistoa ja myös autenttiset dokumentit tapahtumasta puuttuvat. Holokaustista on tullut aikamme sekulaarinen uskonto.

 

Kuoleman enkeli”

Mtv.fi – uutisen mukaan ”natsilääkäri” tappoi kokeillaan tuhansia viattomia. MTV Uutiset julkaisi erikoisartikkelin Mengelen 1940-luvun kuvittelemistaan järkyttävistä teoista yhteistyössä Bonnierin vilkkaaseen mielikuvitukseen perustuvan Tieteen Kuvalehden Historia-julkaisun kanssa. Fantasian vaikutus koskee erikoisesti lehden historian aluetta.

Tohtori Josef Mengele, jonka maine on demonisoitu.
Tohtori Josef Mengele, jonka maine on demonisoitu.

Erikoisuutisissa kuvaillaan kuinka tohtori kyykistyi pienten kaksostyttöjen eteen. Hän taputti näitä hellästi poskille ja puheli pehmeästi. Hän kysyi, halusivatko tytöt makeisia, ja lapset nyökkäsivät varovasti. Sitten upseeri napsautti sormiaan ja vartiosotilas vei kaksoset mukanaan.

Myöhemmin lääkärin yksityislaboratoriossa pikkutytöt makasivat jo sidottuina leikkauspöydällä. Heidän edessään seisoi Mengele, joka oli pukenut valkoisen lääkärintakin SS-univormunsa päälle. Hän ei hymyillyt enää. Hän otti käteensä skalpellin ja ryhtyi karmeaan työhönsä. Onneksi erikoisuutinen on niin yliampuva, että kukaan ajatteleva ihminen ei sitä voi uskoa.

Hitleriä ja ehkä myös Himmleriä lukuun ottamatta kukaan ”natseista” ei ole saanut ”kunniakseen” yhtä demonista kuvaa kuin tohtori Josef Mengel.

Mengelen legendan vanavedessä syntyi kaksi kirjaa, jotka Hollywood on herättänyt henkiin. Toinen filmeistä on William Goldmanin The Marathon Man ja toinen Ira Levinin The Boys from Brazil. Jälkimmäisessä Gregory Peck esittää äärimmäisen pahantahtoista tohtori Mengeleä, joka kloonaa toistakymmentä pikku Hitleriä osana eteläamerikkalaista ”natsisalaliittoa”. Siten rikollinen maailmanvalloitus olisi taas mahdollinen.

Yllä mainittu Hollywoodin Mengelen demonisointi muistuttaa jossakin määrin MTV.FI:n erikoisuutisia ja sen mainostamaa ja sionistisen perhedynastian Bosnierin omistamaa Tieteenkuva lehden Historia julkaisua.

On syytä hiukan valottaa Mengelen toimenkuvaa keskitysleirillä.

Inconvenient History –artikkeli paljastaa kuinka kesällä 1943 romanileirillä puhkesi noma faciei (kasvokuolio) –epidemia. Kasvoihin kuolioita aiheuttavaa tautia esiintyy pääasiassa lapsilla.

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vallitseva noma-epidemia todennäköisesti aiheutti lapsi kuolleisuutta ja samalla saksalaiset lääkärit yrittivät löytää hoitokeinon tutkimalla esimerkiksi tautiin kuolleiden lasten päitä, johon viittaa jäljempänä mainittu rahtikirja.

Mtv.fi uutiset käyttävät rahtikirjaa provosoivasti kontekstistaan irrotettuna yhtenä todistusaineistona, joka voi herättää maallikossa hyvin häkellyttäviä tunteita.

Rajskon Waffen-SS:n hygieniainstituutille osoitettu rahtikirja.
Rajskon Waffen-SS:n hygieniainstituutille osoitettu rahtikirja.

Rajskon Waffen-SS:n hygieniainstituutille osoitettu rahtikirja vahvistaa paketin olleen osoitetun Hygienian ja Bakteriologian osastolle. Merkintöinä ”ruumiin pää” (Kopf einer Leiche), irrotettu ”12-vuotiaalta lapselta” (12-jähriges Kind). Pyyntö tutkimuksesta oli tullut romanileirin vankisairaalasta H-Krankenbau Zigeunerlager Auschwitz II, BIIe).

Mitä järkeä olisi ollut tappaa lapsia, jotka olisivat kuolleet tautiin joka tapauksessa.

Kyseinen pyyntö histologisista tutkimuksista on ainoa Auschwitzin museoon arkistoitu ”todiste” tri Mengelen väitetyistä rikoksista! Tälle perustalle on rakennettu kauhukuvia legenda Auschwitzin ”Kuoleman enkelistä”. Heikosta todistusaineistostaan tietoisena Inconvenient History artikkelissa mainittu H. Kubica tarttuu viimeiseen oljenkorteen, ”silminnäkijä” Miklos Nyiszlin lausuntoihin, jotka osoittavat M. Nyiszlin olleen patologisen valehtelijan.

Yksikään asiakirja ei todista mitään tri. Mengelen väitetyistä rikoksista. Mikään asiakirja ei viittaa siihen, että Mengele olisi tappanut yhtäkään lasta tai ketään olisi tapettu hänen käskystään. Väitteet rikoksista perustuvat yhden ja ainoan huijarin lausuntoihin. Tri Mengelen lähimpien avustajien, mukaan lukien oletettu avaintodistaja (Nyiszlin), sekä 543 ”uhrin” sallittiin selvitä hengissä. Kuinka voimme totisella naamalla kuunnella tarinoita Auschwitzin ”Kuoleman enkelistä”? Mtv.fi uutiset puhuvat pötyä.

 

Muita huomioita

Zyklon b purkit
Auschwitz-Birkenau State Museum: Tyhjiä Zyklon B -kaasupurkkeja.

Nürnbergissä Zyklon-B-purkkien lähetyslaskuja pidettiin yhtenä todisteena ihmisten ”kaasutuksista”. Tuomioistuimessa ei noteerattu ensinkään Zyklon-B:n normaalia käyttötarkoitusta, jonka mukaan sitä käytettiin laajasti sodan aikana esimerkiksi vaatteiden ja patjojen desinfiointiin. Ei ollut ollenkaan epänormaalia, että sotaa käynyt Saksa hankki ainetta tautien riivaamille työleireille.1

Tuomioistuinta ei kiinnostanut laisinkaan se, että saksalainen Degesch-niminen yritys oli varta vasten suunnitellut kymmenenkuutioisen kaasukammion vaatteiden puhdistukseen Zyklon-B:n avulla, jotta pilkkukuume ei leviäisi.1

Kukaan ei kuitenkaan kiistä sitä, ettei Auschwitzin keskitysleirillä olisi ollut myös vahvasti rakennettuja desinfiointikaasukammioita, joita käytettiin ilmeisesti kuuman ilman tai Zyklon B avulla vaatteiden desinfiointiin. Nämä desinfiointikaasukammiot olivat tilaavuudeltaan arviolta noin 1,8–2,0 m3.

Lisäksi Degeschin kaasukammiot asennettiin 1942 saksalaisille työleireille pilkkukuumeen saapuessa. Leirit käyttivät tonneittain Zyklon-B:tä. Majdanekin ja Auschwitzin desinfiointikammiot ovat edelleen pystyssä. Ne tunnistaa Zyklon-B:n värjäämistä sinisistä seinistä. Desinfiointikammiot ovat paljon pienempiä kuin rakennukset, joissa kaasua väitetysti käytettiin ihmisten murhaamiseen. ”Murhakammioissa” ei kuitenkaan ole löytynyt Zyklon-B:n jälkiä!1

Nürnbergin kaasukammioilluusio luotiin yhdistämällä mielivaltaisesti kahden erityyppisen kammion piirteitä. Pienissä desinfiointikammioissa oli ammattimaisesti suunnitellut tuuletuslaitteet, turvallisesti eristetyt ovet, Zyklon-B:n tehokkaasti höyrystäneet lämmittimet sekä johdattimet ja korkeat savupiiput, joilla tappava kaasu poistettiin rakennuksesta.1

”Murhakammioiksi” väitetyt ruumishuoneet olivat täysin erilaisia. Ne olivat pitkiä, kylmiä ja kosteita rakennuksia, kuten jäljempänä mainitaan.

 

Historia-lehden väitteitä

Tilattiinko kaasutiiviit ovet?

Bonnierin omistamassa Historia.fi julkaisussa hyökätään varsin kevein perustein revisionisteja vastaan. Sivustolla yritetään kumota holokaustiin kriittisesti suhtautuvien selvityksiä, väitteillä, joiden mukaan esimerkiksi kaasukammioita varten keskitysleirille oli tilattu kaasutiiviitä ovia, kun päätettiin kaasukammion rakentamisesta krematorion yhteyteen vuonna 1943.

Kaasutiiviit ovet tilattiin väestönsuojia varten.

Kaasutiiviitä ovia ei ollut tarkoitettu kaasukammioihin, eikä niitä niihin käytetty, vaan sotilas- ja siviilikäyttöön väestönsuojia varten. United States Holocaust Memorial Museum, joka on yhdysvaltalainen vuonna 1993 perustettu museo antaa asiasta väärän kuvan, väittäen kaasutiiviitten ovien rekonstruktiossaan tai kopiossaan niiden kuuluneen Majdanekin keskitysleirille, vaikka niiden todellinen käyttötarkoitus oli toisenlainen.2

Räjähdysvaara vai ei?

Historia.fi lehdessä väitetään revisionistien kiistävän Zyklon B –kaasun käyttömahdollisuuden krematoriorakennuksissa sillä perusteella, että tappavan kaasun ja uunien tuottaman lämmön yhdistelmä olisi johtanut räjähdykseen.

Yllä mainitussa räjähdysvaara periaatteessa pitää paikkansa, silti ihmisen tappamiseen tarvittava kaasumäärä ei Historia-lehden mukaan riittäisi aiheuttamaan räjähdystä uunien tuottaman lämmön vaikutuksesta.

Edellä mainittua lehden väittämää ei allekirjoittanut ja varmasti moni muukaan revisionisti kiellä. Kuitenkin jos valtavirtahistorian mukaan ns. kaasukammiot ahdettiin täyteen ihmisiä, niin heidän tappamisensa Zyklon B –kaasulla olisi vaatinut paljon enemmän kaasuuntumiseen johtavaa annostelua kuin tappava vaikutus olisi edellyttänyt. Tästä johtuen teoreettinen tulipalon syttymisen tai räjähdyksen vaaratilanne olisi joka tapauksessa ollut olemassa.

Zyklon B –kaasun käyttö keskitysleirin ympäristössä kuitenkin muilta osin tyrmää joukkotuhon mahdollisuuden.

Professori Faurisson kertoo Auschwitzin päällikön Rudolf Hössin ”tunnustuksesta”, joka oli saatu kiduttamalla. Hössin mukaan ovi kaasukammioon, jossa oli tuhansia uhreja, avattiin puolen tunnin kuluttua kaasuttamisesta ja kammiota alettiin tuulettaa. Ruumiita alettiin heti kantaa ulos. Höss sanoi kantajien kantaneen ruumiita ulos ”tupakoiden ja syöden samaan aikaan”. Faurisson ihmettelee: ”Vain puolen tunnin kuluttua alettiin kantaa ulos ruumiita, jotka olivat täynnä kaasua, syöden ja polttaen tupakkaa? Onko mahdollista syödä ja polttaa ottamatta pois kaasunaamaria? Onko mahdollista polttaa, kun erittäin tulenarkaa kaasua tulvii usean tuhannen ruumiin keuhkoista ja onkaloista? Mahdotonta! Toteaa Faurisson. Vielä viikon päästä kaasutuksesta huoneeseen meneminen ilman kaasunaamaria tappaa! Faurisson sanookin suoraan tunnustuksen olleen vain tekaistu sepitelmä, valhe”.3

Yllä mainittuun viitaten esimerkiksi Mauthausenin keskitysleirillä oletettujen kaasukammioiden tuuletus olisi kestänyt yhden tunnin. Kuitenkin arvioilta jo yhden oikean kaasukammion tuuletus kestää puhdistuakseen noin 20 tuntia.

Rupert Butlerin teos Legions of Death todistaa, että Rudolf Hössin tunnustus saatiin kiduttamalla. Kumpikaan heistä ei ymmärrä paljastustensa merkitystä. Kirjailija lainaa kirjassaan useita kappaleita, jotka on kirjoittanut tai lausunut nauhalle Bernard Clarke. He kertovat avoimesti, että Höss pidätettiin 11.3.1946 ja että häntä oli kidutettava kolme päivää ennen kuin häneltä saatiin “yhtenäinen lausunto”. He eivät näköjään ymmärtäneet, että oletettu “yhtenäinen lausunto” ei ole muuta kuin epätoivon huokaisu, jonka vapiseva ja puolustuskyvytön uhri allekirjoitti klo 2:30 aamuyöllä.

Tarunhohtoisissa kaasukammioissa ei ollut riittävää ilmastointia ja ne olivat muutenkin täysin sopimattomia väitettyihin teloitusoperaatioihin:

Murhakammioiksi väitetyt tilat olivat pitkiä, kylmiä ja kosteita rakennuksia, jotka oltiin rakennettu osaksi maan alle, jotta ne pysyisivät viileinä. Ilmanvaihto oli tehotonta ja katoista puuttui aukot Zyklon-B-rakeiden pudottamista varten. Keskellä huonetta oli suurikokoinen pöytä, johon ruumiit olisi tarinan mukaan asetettu, ennen kuin ne olisi kuljetettu viereisen huoneen polttouuneihin.4

Lisäksi Ken Wilson, ilmakuvaspesialistin mukaan ihmisten surmaamiseen uskotelluissa Auschwitzin ja Birkenaun kaasukammioissa ei ollut savupiippuja kaasun poistamiseen, mikä olisi ollut välttämätöntä. The Rudolf Report, tiedotteessa selitetään tieteellisesti todetun, ettei kaasukammioiden seinämissä ole lainkaan syanidijäämiä.5

Yllä olevasta voidaan päätellä, että kuvatuissa kaasukammioissa ei joukkotuhonta olisi ollut mahdollista. Jos saksalaiset olisivat todella käyttäneet tiloja tappamiseen kaasulla, olisi ensimmäinen vaatimus ollut valmistaa kammioista tiiviitä ja asianmukaisella ilmastoinnilla ja tuuletuksella varustettuna, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen kaasukammiot olivat. Lisäksi kaasukammioissa olisi pitänyt myrkkykaasu levittää jonkin kaltaisen paineilmalevittimen avulla, jolloin sopivassa lämpötilassa ja riittävässä ilmankosteuden yhdistelmässä, tappava kaasu olisi levinnyt tasaisesti kaasukammion jokaiseen kolkkaan.

Lisäksi, jos jokin oletettu ilma tiivis tila täytetään hyvin tiiviiksi ihmisillä, niin tunnin kuluttua tuskin kukaan olisi elossa, sillä he olisivat kuolleet hapen puutteeseen. Mihin saksalaiset olisivat silloin kaasua tarvinneet? Vaatteiden ja tekstiilien desifiointiin.

 

Syanidijäämät

Auschwitzin, Birkenaun, Stutthofin ja Majdanekin syöpäläisten hävityskammioiden seinät ovat kyllästettyjä syanidiyhdisteillä, eikä vain pinnallisesti, vaan koko muuraustyön syvyydeltä, kuten The Rudolf Report paljastaa.5

Syanidiyhdisteet juurtuvat helposti rautapitoisuuksiin. Rautaa löytyy luonnossa lähes kaikkialla, ilmentyen tavallisimmin ferro-oksidina (”ruosteena”). Betoniin ja laastiin käytettävä hiekka esimerkiksi sisältää ainakin neljään prosenttiin asti rautaa. Niinpä oletettujen kaasukammioiden seinistä olisi pitänyt löytyä jo niiden rautapitoisuuksien takia jäämiä syanidiyhdisteistä. Näitä jäänteitähän löytyi juuri desifiointikammioiden seinistä.

Historia.fi väittää, että murhakammion seinät olisi pesty aina käytön jälkeen, joten siksi syanidin tähteitä ei seinistä löytynyt. Tästä huolimatta syanidijäänteitä olisi jäänyt jo siitäkin syystä, että korkeat seinät olisivat olleet hyvin työläät puhdistaa. Lisäksi huokoisten seinien kunnollinen puhdistaminen olisi ollut vallitsevissa olosuhteissa epäuskottavaa.

 

Nürnbergin tuomioistuimessa käytettiin vääristeltyä todistusaineistoa6

Holokaustin todistusaineisto on valtaosaltaan paperisia. 1945–1946 OSS (Office of Strategic Services, CIA:n edeltäjä) ja OCC (Office of Chief of Counsel, Nürnbergin syyttäjän virasto) väärensivät nopeasti asiakirjatodistuksia sodan hävinnyttä Saksaa vastaan saadakseen maan johdon tuomittua Nürnbergissä.

Ensin Pariisin dokumentoinnin divisioona teki kopioita (englannin kielellä), määritteli ne autenttisiksi ja lähetti aineiston syyttäjälle Nürnbergiin. Samaan aikaan alkuperäiset asiakirjat, jos sellaisia edes oli, katosivat jäljettömiin. Ainoastaan englanninkieliset kopiot ovat jäljellä.

Englanninkieliset kopiot käännettiin saksaksi ja lähetettiin puolustukselle Nürnbergiin. Puolustus sai paperit aivan viime hetkellä, joten syytetyillä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta tutustua asiakirjatodisteiden luotettavuuteen.

Kun SS-kenraali Hans-Adolf Prützmann, SS-johtaja Heinrich Himmler ja SS-kenraali Odilo Globocnik tekivät väitetysti ”itsemurhan”’ brittien pidätyssellissä toukokuussa 1945, alkoi omituinen Auschwitzin leiriin kytkeytyneiden saksalaisten murhasarja. (Murhat toteutti DIN-niminen juutalainen terroristiryhmä.)

Joseph Bellinger on kirjoittanut vastikään kirjan Himmlerin murhasta. Bellinger osoittaa kuinka sodan loputtua käytännössä kaikki Kolmannen valtakunnan juutalaispolitiikan sisäpiiriläiset murhattiin kuuden kuukauden sisällä!

 

Loppupäätelmät

Hyvin harvoin holokaustin yhteydessä kyseenalaistetaan sitä, että joukkotuhonnassa ei jäänyt mitään fyysisiä jälkiä. Perusteluiksi eivät sovellu väittämät siitä, että saksalaisten olisivat tuhonneen rakentamansa infrastruktuurin, ettei heidän yleismaailmallisesti uskoteltu kauhu –projektinsa olisi paljastunut.

Ensinkään ei tarvitse kummeksua sitä miksi Bonnier Publications Oy:n omistama Historia-julkaisu yrittää todistella epätoivoisesti holokausti myyttiä todeksi, sillä Bonnierit edustavat sionistista perhedynastiaa. Bonnierit ja muut sionistiset mediamogulit hallitsevat valheellisella ja rappeuttavalla propagandallaan erikoisesti Suomen ja Ruotsin yhteiskunnallista-, poliittista- ja mielipideilmastoa.

Miksi Saksan armeija olisi vuodesta 1942 alkaen epätoivoiseksi muuttuneiden taisteluiden myötä tuhlannut resurssejaan täysin hyödyttömään ja saksalaisille vahingolliseen joukkotuhon toteuttamiseen?

Jos he lajittelivat keskitysleirivankeja työkuntoisiin ja sairaisiin, niin mitä järkeä olisi ollut ryhtyä vielä järjestelmällisesti tappamaan sellaisia ihmisiä, jotka olisivat kuolleet tauteihinsa joka tapauksessa?

Eikö ajatus juutalaisten etnisestä hävittämisestä ole absurdi, kun huomioidaan, että myös muissa maissa asui paljon juutalaisia, kuten Neuvostoliitossa, englannissa ja Yhdysvalloissa jne.. Holokaustin kaltaisiin infernoihin ei järkevällä ja älykkäällä Hitlerillä ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa.

Holokausti myytti on toiminut sionistisen eliitin poliittisena instrumenttina Israelin valtion perustamisessa sekä kansainvälisen poliittisen hegemonian lujittamisessa, välineenä saksalaisiin toisen maailmansodan jälkinäyttämöllä kohdistuneessa kansanmurhan peittelyssä ja tietysti ehtymättömänä rahasampona juutalaiselle eliitille.

 

Markku Juutinen

Lähteet

  1. Michael Hoffman, The Great Holocaust Trial, IHR 1985, p.55; Directives for the Use of Prussic Acid (Zyklon) for the Destruction of Vermin (Disinfestation), from US public health authorities: http://www.codoh.com(info)/incon/inconusphr.html http://www.codoh.com(info)/incon/inconzyklon.html; The book, Nazi Mass Murder, a documentary History by Kogon et. al., YUP 1993, Appendix 5 p.244 has a diagram of ”Krema-II,” averring that a long room ”is the gas chamber”; turning to Rudolf 2003, p. 92, this room is seen to be a morgue.
  2. Historical Revisionism. Saatavilla: http://www.vho.org/GB/c/DT/gcturen.html
  3. Spotlight -lehti 1.9.1990 ja 24.12.1979). (Truth in Press -järjestön suorittama Faurissonin haastattelut, jotka julkaistiin Spotlight -lehdessä).
  4. The book, Nazi Mass Murder, a documentary History by Kogon al., YUP 1993, Appendix 5 p.244 has a diagram of ”Krema-II,” averring that a long room ”is the gas chamber”; turning to Rudolf 2003, p. 92, this room is seen to be a morgue.
  5. The Rudolf Report.
  6. The Auschwitz ”Gas Chamber” Illusion; Le´on Poliakov (1979). Harvest of Hate.

 

Maailman holokaustit


Maailma on pakotettu viettämään holokaustin uhrien muistopäivää vuosittain 27.1. Miksi juuri tämä kärsimyksen tarinaksi muotoutunut tapahtuma saa niin hirvittävästi huomiota? Tiedämmehän, että maailman historia on täynnä kansanmurhia, joiden muistoa ei kansainvälisesti kunnioiteta.

Vaikka 27. 1 vietettävä ”vainojen uhrien muistopäivä” kantaa yleismaailmallista nimeä, silti juutalaisten väitetty ”joukkotuho” on vuodestatoiseen valtamedioiden ja koulumaailman polttopisteenä.

Tässä kirjoituksessa käsitellään Euroopassa ja Aasiassa 1900-luvun aikana ja 2000-luvun alussa tapahtuneita kansanmurhia. Artikkelissa ei tarkastella ”juutalaisten holokaustia” sen epämääräisyyden takia. Useiden tutkijoiden mukaan kansanmurha kuudesta miljoonasta tuhotusta juutalaisesta on vailla tieteellistä perustaa. Virallisen holokaustitarinan poliittiset, taloudelliset, historialliset ja tekniset yksityiskohdat eivät vakuuta.

Jos ”holokausti” on osa valheellista voittajien historiankirjoitusta, tulisi saksalaiset ja muukin länsi vapauttaa moraalisesta syyllisyydentaakasta, sillä ilman päteviä todisteita holokaustia ei voida pitää muuna kuin myyttisenä ja lähes uskonnollisena tabuna [lähteitä artikkelin lopussa].

Kirjoitukseni ei suinkaan käsittele kaikkia maailman kansanmurhia, vaan muodostaa läpivalaisun muutamista niistä merkittävimmistä.

 

Sionistien vallankaappaus tsaarilta (1917) ja Venäjän sisällissota

Ennen kansanmurhien esittelyä on syytä viitata vallankaappaukseen Venäjällä vuonna 1917. Robert Wilton toimi 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana. Hän näki vuoden 1917 bolsevikkikumouksen myllerrykset tapahtumapaikalta.

Tsaariperhe – sionistisen eliitin salaliiton uhri.
Tsaariperhe – sionistisen eliitin salaliiton uhri.

Wilton julkaisi bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsentenluettelot, joissa hän kirjoittaa jäsenten nimet ja kansallisuuden. Luettelon hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä. Listauksesta paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä!

Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli ollut sionistisen organisaation, eliitin suorittama vallankaappaus Venäjällä (Wilton 2000).

Valtaosin juutalaisista koostuneen eliitin johtamat bolsevikit murhasivat Venäjän vallankumouksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan 2 003 285 ihmistä. Käytännöllisesti katsoen siinä oli koko Venäjän sivistyneistö: tsaarinperhe, piispat, papit, opettajat, lääkärit, upseerit ja älymystön edustajat. Lisäksi surmatuissa oli työläisiä ja talonpoikia.

Neuvostoliiton työleirien uhrit (1918–1956)

Vapaamuurareiden ujuttaminen neuvostohallintoon ei riittänyt, koska vuosisatojen aikana olivat Venäjän kansan kollektiiviseen sieluun juurtuneet tsaarinvallan autoritääriset rakenteet. Niinpä koko valtio piti muuttaa ”sosialistiseksi” yhteiskunnaksi (Steinhauser 1994). Siten tarvittiin myös työleirit.

Juutalaisen eliitin vaikutus Neuvostoliiton hallinnossa oli voimakasta aina vuoteen 1939 saakka. Tämän oligarkian vaikutus säilyi tietyllä tasolla aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka, ja jopa nykyisen Venäjän kaudelle. Myös Wiltonin teos Romanovien viimeiset päivät antaa viitteitä sionistivaikutuksesta Neuvostoliitossa. Tätä tukee myös sionistien välineinä operoineiden vapaamuurareiden läsnäolo Neuvostoliiton hallintoelimissä, kuten tuonnempana esitetään.

Kirjailija Alexandr Solženitsyn mainitsee kymmenittäin juutalaisia Neuvostoliiton talouden merkittävissä asemissa: ”Neuvostovaltio pyrki järjestelmällisesti ensin hyödyntämään ja sitten tuhoamaan kaikki, joita vainoharhaisesti kuviteltiin Neuvostoliiton hallinnon vastaiseksi voimaksi.” Hän päätyi siihen tulokseen, että ”Neuvostojuutalaiset hankkivat itselleen huomattavan osuuden valtion, teollisuuden ja talouden vallasta kaikilla Neuvostoliiton hallituksen tasoilla.” (MacDonald 2010).

Solženitsyn kirjoittama jättiläismäinen teos Gulag – vankileirien saaristo pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja yli kahdensadan muun ihmisen selontekoon.

Vangit työssään kanavatyömaalla.
Vangit työssään kanavatyömaalla.

Kirjassa kuvaillaan laajasti järkyttäviä tapahtumia leirien ja vankikuljetusten oloista, nälkään ja työhön näännyttämisestä, mielivallasta sekä selviytymisen keinoista. Nämä pakkotyöleirit olivat sionistisen Neuvostoliiton mustia aukkoja, joista visusti vaiettiin ja virallisesti niitä ei edes ollut olemassa.

Usein Neuvostoliiton vankileireille kyyditettiin täysin tekaistuilla syillä. Mielenkiintoista on, että Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saariston osan III mukaan (s. 60) Gulagin yhtenä alkuperäisenä kehittäjänä pidetään turkinjuutalaista Naftali Frenkeliä. Vankileirit suunnattiin ainakin poliittiseen ja taloudelliseen tarkoitukseen: pyrittiin eliminoimaan kaikki sellaiset voimat, jotka edustivat vanhaa tsaarin aikaista järjestelmää, johon sisältyi myös kristillisyys. Mahdolliset ”vastavallankumoukselliset” voimat haluttiin murskata. Tuhovimma kosketti kymmeniä miljoonia yksilöitä, usein kokonaisia väestönryhmiä.

Taloudelliseen pyrkimykseen viittaa se, että jo vuonna 1928 aloitettiin Neuvostoliiton teollistaminen ja sitä seuraavana vuonna maatalouden kollektivisointi. Nämä molemmat ohjautuivat pakonprinsiipillä, sillä ensimmäisen viisivuotissuunnitelman rakennushankkeita toteutettiin vankityövoimalla, jonka määrän kollektivisointia seuranneet karkotukset moninkertaistivat. Miljoonia talonpoikia – heidän joukossaan tuhansia inkeriläisiä – kyyditettiin kotiseuduiltaan sosialismia rakentamaan ”erikoissiirtolaisina”, käytännöllisesti katsottuna vankeina (Gulag 2002).

Sionistisen eliitin hengenheimolaisten hegemoniaa on pintapuolisella tarkkailulla vaikea erottaa edesmenneestä Neuvostoliiton hallinnosta, sillä se verhoutui kommunistisen puolueen valtaan ja sen oletettujen vihollisten hävittämiseen.

Kysymyksessä ei tietenkään ollut juhlapuheissa lupailtu ”tasa-arvoon” tähtäävä ”sosialismi”, vaan aatteita käytettiin vallankaappauksen työkaluna. Useat Neuvostoliiton Gulag-leirit toimivat käytännössä myös tuhoamis- ja kuolemanleireinä. Vankileirien saariston toisessa osassa tulee hyvin esille juutalaisen mafian rooli. Nimittäin kunkin vankileirin komentajana hääräsi Gulag-järjestelmässä yhden ja saman etnisen vähemmistön edustaja.

Neuvostoliitto oli todellakin hirmuvaltio, joka Nobel-kirjailija Solženitsyn arvion mukaan on murhannut ainakin 30 miljoonaa ihmistä (Solženitsyn 1974).

Neuvostoliiton hirmutyöt ovat yleisesti tunnustettuja, mutta tämäkään kärsimyshistoria, suoranainen kansojenmurha, ei ole saanut kansainvälistä muistopäivää. Miksi? Ehkäpä siksi, että sen yhtenä pääarkkitehtina toimi sionistinen eliitti.

 

Holodomor (1932-1933)

Holodomor eli ukrainalaisiin suuntautunut kansanmurha keinotekoisen nälänhädän välityksellä surmasi jopa 14 miljoonaa ihmistä. Tästä kansanmurhasta voidaan syyttää silloista sionistista eliittiä,1 joka oli luonut Neuvostoliiton ja vaikutti siihen voimakkaasti.

Jo neuvostovaltion alkuaikoina hallintoelimet muodostuivat juutalaisesta eliitistä. Juutalaisten eliitin asema johtavissa asemissa väheni sittemmin, mutta on vaikutusvalta säilyi vapaamuurarijärjestön kautta. Edesmennyt tohtori Karl Steinhauser osoittaa teoksessaan EU huomisenpäivän super-neuvostoliitto sen, kuinka mainitusta vallankumouksesta aina Neuvostoliiton myöhempään vaikutukseen saakka hallintoelimissä kuhisi vapaamuurareita ja heidän toimihenkilöitään (Steinhauser 1994). Nämä vapaamuurarit ja niiden toimihenkilöt olivat sionistisen eliitin poliittisia instrumentteja.

Ukrainan kansanmurha tapahtui juutalaistaustaisen Lazar Kaganovitsin johdolla. Myös Neuvostoliiton johdossa ollut Josif Stalinin suku oli ilmeisesti juutalainen.2 Tähän viittaa osaltaan juutalaisjärjestö B’nai Brith’n Messengerin lausunto (3.3.1950), jonka mukaan entinen neuvostoliittolainen kenraali sanoi, että ”Stalinin suku on juutalaissuku”. Joka tapauksessa Stalin oli sionistien hyödyllinen pelinappula. Kuinka helposti he olisivat voineet raivata ”Isä aurinkoisen” pimentoon, mutta heidän ei tarvinnut.

Steinhauser kirjoittaa, että Josef Stalin ei mahdollisesti kuulunut mihinkään loosiin. Hän oli siis ehkä ”vapaamuurari ilman kilttiä”. Mutta tästä huolimatta hän oli vapaamuurareiden salapuolueen keskuksessa ahkera ja luotettava, de facto –toimihenkilö.

Dokumentoitu kansanmurha oli todellinen historiallinen tapahtuma.
Dokumentoitu kansanmurha oli todellinen historiallinen tapahtuma.

Kansalaisten nälkään näännyttämisestä huolimatta kommunistinen puolue pakkolunasti yli kolmanneksen viljasta ”työläisille”, ja pakko-otettua vehnää vietiin ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Puolue kidutti viljaa piilottelevia kolhoosilaisia ja tuomitsi kymmeniätuhansia kuolemaan tai vankileirille muutaman viljantähkän ottamisesta pellolta.1 Sionistinen Neuvostoliiton johto ei sietänyt kansallismielistä Ukrainaa. Tässä ilmeisesti oli syy ukrainalaisten joukkosurmaan.

Harjoitamme tässä tutkivaa journalismia. Oletetaan, että holodomoriin viittaava lähdettä (1) ei pidettäisi yleisesti luotettavana. Tästä huolimatta Ukrainan kansan nälällä tappamisesta on muutakin luotettavaa tietoa esimerkiksi täällä Internet encyclopedia of Ukraina sekä mainitun sivuston lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa, josta julkaisemme osan tämän artikkelin lopussa. Ukrainan tragediasta on virallinen tiedote tässä.

Myös Euroopan parlamentti on todennut, että holodomor oli Stalinin kyynisesti ja julmasti suunnittelema rikos ukrainalaisia ja ihmisyyttä vastaan.

Lisäksi luodessamme katseemme Wiltonin ja Steinhauserin tuotantoon varmistumme sionistivaikutteisen Neuvostoliiton osuudesta kansanmurhiin niin Ukrainassa kuin myös neuvostovaltion työleireillä.

 

Dresdenin 14 tunnin helvetti (1945)3

Helmikuun 13. päivänä 1945 puolustuskyvytön saksalainen kaupunki ja yksi Pohjois-Euroopan huomionarvoisimmista kulttuurikeskuksista joutui liittoutuneiden sadistisen kansanmurhan sekä järjettömän väkivalta-aallon raunioittamaksi. Noin kolmannes eli mahdollisesti puoli miljoonaa Dresdenin asukkaista tuhoutui 14 tunnin sisällä kaikkien aikojen hirvittävämmässä verilöylyssä.

 

Dresdenin uhreja

 

Liittoutuneiden julmat pommitukset polttivat uhreja elävältä Frankfurtissa, Hampurissa, Münchenissä, Kasselissa, Würtzburgissä, Darmstadtissa, Pforzheimissä ja etenkin Dresdenissä. Tämä oli kaikkien aikojen kansanmurha, jonka demonisuutta on vaikeaa aukottomasti ihmiskielellä kuvata. Tässä voimme havaita aidon holokaustin sen pirullisimmassa merkityksessään.

 

Dresden jätettiin aluksi rauhaan

Liittoutuneiden pommikoneet moukaroivat Saksaa, kylväen kuolemaa toisen maailmansodan lopulla, mutta Dresdenin saksilainen kaupunki kulttuurikeskuksena sekä ilman sotilaallista merkitystä jätettiin terrorin ulkopuolelle.

Dresden oli taiteilijoiden ja käsityöläisten kaupunki, kuitenkin siellä oli hiukan satsattu ilmatorjuntaan ja kaupungista oli siirretty pois tärkeämpiin kohteisiin siellä hetken aikaa toiminut Luftwaffen ilmalaivue. Oli siis olemassa herrasmiessopimus, jonka mukaan Dresden oli avoin kaupunki.

 

Pakolaisia kertyi kaupunkiin turvallisin mielin

Laskiaistiistaina helmikuun 13. päivänä 1945 pakeni saksalaisten pakolaisvirta puna-armeijaa, noin sadan kilometrin päästä, Dresdeniin kasvattaen väestön yli miljoonaan. Jokainen uusi pakolainen toi pelottavia uutisia Neuvostoliiton hirmuteoista. Punaista terroria pakenevat eivät osanneet kuvitella, että he tulisivat kuolemaan pahemmassa verilöylyssä, jollaista edes Stalin ei voisi suunnitella.

Laskiaistiistai oli Dresdenissä yleensä täynnä karnevaalihenkeä. Vuonna 1945 tunnelmat olivat kuitenkin synkät. Talot olivat täynnä pakolaisia, ja tuhannet joutuivat asumaan kaduilla kylmyyden keskellä. Ihmiset tunsivat olonsa kuitenkin melko turvalliseksi; vaikka tunnelma oli synkkä, houkutteli sirkusesitys tuona iltana paljon katsojia, jotka toivoivat unohtavansa hetkeksi sodan kauhut.

Karnevaaliasuihin pukeutuneet pikkutytöt koettivat kohottaa yleisön mielialaa. Vaikka vaisut hymyt tervehtivät nauravia tyttöjä, parani tunnelma illan aikana.

Kukaan ei osannut kuvitella, että 24 tunnin kuluessa nämä samat viattomat lapset kuolisivat Churchillin tulimyrskyssä. Kukapa tätä tiesi silloin, sillä venäläisiä pidettiin raakalaisina ja sen sijaan luultiin amerikkalaisten sekä brittien olevan “kunniallisia”.

Ensimmäisten hälytyksien varoittaessa 14 tunnin infernosta, Dresdenin asukkaat suuntasivat tottelevaisesti suojiinsa. He eivät kuitenkaan olleet toimissaan kovinkaan ripeitä, sillä hälytysten ajateltiin olevan vääriä – eihän kaupunkia ollut koskaan uhattu ilmasta. Monet eivät koskaan astuneet ulos elävinä, sillä tuo ”suuri ja demokraattinen valtiomies”, Winston Churchill, ja toinen ”suuri ja demokraattinen valtiomies”, Franklin Delano Roosevelt, olivat päättäneet, että Dresden tulisi hävittää maan tasalle mattopommituksessa.

 

Dresdenin tulimyrsky

Tulimyrsky syntyy, kun tuhannet pienemmät tulet muodostavat yhden suurpalon. Suuri määrä ilmaa pääsee ruokkimaan tulta, jolloin syntyy keinotekoinen tornado. Tuulen tielle joutuneet ihmiset sinkosivat katujen mitalla liekkeihin. Maan alta suojaa etsineet taas tukehtuivat useasti ilman imaistaessa kaiken hapen kasvattamaan tulta. He saattoivat myös kuolla valkohehkuun, joka on niin kuumaa, että se voi sulattaa ihmislihan.

 

Churchil hirviönä

Churchillin motiivit Dresdenin holokaustiin näyttävät olleen enemmänkin poliittisia kuin sotilaallisia. Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei Dresdenillä ollut sotilaallista arvoa. Siellä oli keskitytty lähinnä savukkeiden ja posliiniastioiden tuotantoon.

Tulossa oli kuitenkin Jaltan-konferenssi, jossa neuvostoliittolaiset ja heidän länsimaiset liittolaisensa neuvottelisivat Euroopan jäännösten jakamisesta. Churchill halusi valttikortin – murskaavan angloamerikkalaisen tuhoamisen – jolla tehdä “vaikutus” Staliniin.

 

Palestiinalaisten kansanmurha (alkaen 1945)

Israelin valtion perustamisessa keskeisimpänä tavoitteena on ollut voimakkaan sotilasvaltion luominen Lähi-itään. Tämä pyrkimys on toteutunut ja tästä johtuen saamme miltei päivittäin kuulla uutisia terroristivaltio Israelin barbaarimaisesta julmuudesta palestiinalaisia kohtaan. Juutalaisvaltio luotiin sionistisen eliitin hegemoniaa varten. Sionistinen valtio perustettiin Palestiinaan siksi, että se on poliittisesti keskeisessä suhteessa Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan nähden. Siten Israel muodostaa myös sotilasstrategisen polttopisteen maailman valta-asemaa ajatellen (Rami 1988). Israel on USA:n tuella hampaisiin saakka aseistettu vaarallinen ydinasevaltio, jonka vaikutus Israel-lobbyn välityksellä Yhdysvaltoihin ja Natoon, tekevät siitä voimakkaan sotilaallisen vaikuttajan.

Juutalaisvaltion terrorismin uhri.
Juutalaisvaltion terrorismin uhri.

Jo manan maille menneen Ariel Sharonin tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan sotilasuransa eri vaiheissa ovat karmaisevat. Tästä esimerkkinä olkoon muun muassa Sabran ja Shatilan verilöyly eli joukkomurha (Alakhbar 2002 ja YK 1982). Verilöylyä edelsi Ariel Sharonin ilmoitus pakolaisleirillä piileskelevistä 2 000 ”terroristista”, joista kunkin nimet Israelin armeijalla muka oli olemassa. Mutta todisteita ”terroristeista” ei ole koskaan saatu.

Israel hyökkäsi Gazaan 27. joulukuuta vuonna 2008, kun palestiinalaistaistelijat olivat ampuneet itsepuolustukseksi raketteja Israelin kaupunkeihin. Sodassa kuoli ainakin 1300 palestiinalaista ja 13 israelilaista (The Guardian 2009 ja HS 2009). Huomautettakoon, että Israelin armeija ampui 400 palestiinalaista lasta. Israel on ollut sotaisa naapureitaan kohtaan. Se hyökkäsi esimerkiksi Libanoniin vuonna 2006 (BBC 2006).

Israel teki ilma- ja maahyökkäyksen toisen kerran Gazaan vuonna 2014. Tekosyyksi ”operaatio suojaava reuna” –nimetylle joukkomurhalle ilmoitettiin palestiinalaistaistelijoiden hyökkäystunneleiden ja sotilasrakettien tuhoaminen. Israelin armeija murhasi ainakin 1700 palestiinalaista, joista valtaosa oli siviilejä (Yle 2014), esimerkiksi lapsia ja vanhuksia.

Molemmat Israelin Gazaan hyökkäykset olivat silkkaa teurastusta ja etnistä puhdistusta.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet:

Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.

Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.

MacDonald, Kevin (2010). In the 1930s: Chapter 19 of Alexandr Solzhenitsyn’s “200 Years Together”: Saatavilla.

Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand Stockholm.

Rami, Ahmed (1988). Vad är Israel? Stockholm: Kultur förlag.

Alakhbar 2002: Saatavilla.

16. joulukuuta 1982 YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn ja julisti sen olleen kansanmurha.

The guardian 2009: Saatavilla.

HS 2009: Saatavilla.

BBC 2006: Saatavilla.

Yle-uutiset 2014. Saatavilla.

Tiedostot:

http://www.ihr.org/books/rassinier/debunking.shtml

http://www.ihr.org/jhr/v01/v01p103_Faurisson.html

http://vho.org/GB/Books/thottc/

http://vho.org/D/dam/

http://vho.org/GB/Books/trr/index.html

http://www.vho.org/GB/Books/al/

http://vho.org/GB/Books/dth/found.html

http://www.vho.org/GB/Books/loth/

 

1. Ukrainan kansanmurha: Internet encyclopedia of Ukraina ; Council of Europe

2. The Six Million Reconsidered (1979). Noontide Press.

3. George T. Parker NS Bulletin, 1985

 

Holodomoriin viittaavaa kirjallisuutta:

Chamberlin, William H. Russia’s Iron Age (Boston 1934)
United Ukrainian Organizations of the USA. Famine in Ukraine (New York 1934)
Ammende, Ewald. Human Life in Russia (London 1936; Cleveland 1984)
Sova, H. Holod na Ukraïni 1933 r. (Munich nd)
Pidhainyi, S. (ed). The Black Deeds of the Kremlin: A White Book, 2 vols (Toronto 1953; Detroit 1955)
Pigido-Pravoberezhny, Fedir. The Stalin’s Famine: Ukraine in the Year 1933 (London 1953)

Uusi poliittinen ohjelma (osa 2.)


Tämä kirjoitus on julkaistu Magneettimediassa jo kesäkuussa vuonna 2015. Julkaisemme tämän jälleen päivitettynä lisäluvulla varustettuna. Ajankohtaistetun version julkaisua tarvitaan yhteiskunnallisen tilanteen kiristymisen takia.

Lisäys

Poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän muutos on Suomessa välttämätöntä. Tätä silmällä pitäen huomioimme seuraavaa:

  • Euroopan Unionista irrottautuminen
  • Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU:ta) eli eurosta eroaminen
  • Itsenäinen talouspolitiikka; oma raha ja sen paino-oikeus
  • Hyvinvointivaltion uudelleen perustaminen sekä sen kehittäminen
  • Erottava isäntämaasopimuksesta
  • Luotava ystävälliset ja yhteistyökykyiset suhteet Venäjään (puolueettomuuspolitiikka kunniaan)

Muita tavoitteita:

  • Suomea ei saa kytkeä Pohjois-Atlantin liiton Naton-jäseneksi
  • Suomi ei saa liittyä vapaakauppasopimuksiin (esim. TTIP)
  • Lisäksi pakolaisvyörytys on loputtava ja elintasopakolaiset palautettava lähtömaihinsa
  • Puoluetuki lopetettava

Suomessa puoluetuki on puoluelaissa säädetty avustus, jota jaetaan eduskunnassa edustettuina oleville puolueille, niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän perusteella. Valtioneuvosto myöntää puoluetuen, jonka käyttöä valvoo oikeusministeriö.

Puoluevallan yksinvaltiudesta on päästävä irti. Puoluevalta ei saa kahlita kansanvaltaa, joka vapautuu, kun puolueiden asema saadaan sellaiseksi kuin se oli ennen puoluetuen säätämistä noin 49 vuotta sitten. Puolueet ovat edustuksellinen kansanvallan osa, mutta niiden on kerättävä varansa kannattajilta vapaaehtoislahjoituksina. Puoluetuki tulee lopettaa.

Erikoisesti kansanedustajan tulisi ymmärtää, että hän todellakin on kansan edustaja. Siten kansanedustajan ei pidä alistua sen enempää puoluejohdon, eduskuntaryhmän tai puoluetoimistojen kuin komission tai ”markkinoiden edun” käskettäväksi.

Arvostettu unkarilainen taloustieteilijä tohtori László Bogár esitti lausunnon Unkarin Echo TV-kanavalla maahanmuuttajien lisääntyvästä rikollisuudesta valkoisia eurooppalaisia vastaan. Hänen mukaansa varsinaiset raiskaajat ovat kuitenkin globaalit pankkiirit, jotka ovat lobanneet haittamaahanmuuton puolesta keinoja kaihtamatta. Bogárin mukaan pakolaiskriisi on kansainvälisen eliitin systemaattisesti toteuttama hanke.

Bogárin mukaan eliitin tavoitteena on synnyttää Eurooppaan sisällissota, jokatulee myös toteutumaan. Sisällissodassa vastakkain tulisivat olemaan maahan tunkeutujat ja Eurooppalaiset. Tästäkin syystä vallan pitää vaihtua ja poliitikoilta täytyy vaatia rajojen totaalista sulkemista pakolaistulvalta.

Ennen kuin siirrymme poliittisen ohjelman vanhaan versioon, huomioikaamme, että:

Sipilä on jo uhkaillut komission puuttumisella leikkauksiin, ellei Suomen alijäämää saada kuriin. Juuri yllä mainitut poliittiset ratkaisut (ajautuminen globaalien pääomaimperialistien uhreiksi) ovat vaikuttaneet Suomen velkaantumiseen, eikä palkansaajat, yrittäjät, lapsi perheet, työttömät etc. Myös Sipilän tulisi muistaa, että uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun velkaannutaan yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ilmaisena rahana. Korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan esimerkiksi velallisen tekemän työmäärän palkasta. Kansainvälinen pankkijärjestelmä kiskoo siis kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään. Mutta Suomen nykyinen hallitus ja erikoisesti Sipilä on selvästi asettunut Suomea ja sen kantaväestöä sortavan ja köyhdyttävän kansainvälisen rahaeliitin asiamieheksi. Eikö poliittista johtoamme hävetä?

Onko jälleen vapaustaistelu edessä?
Onko jälleen vapaustaistelu edessä?

Uuden hallituksen säästöohjelma on saanut voimakasta kritiikkiä osakseen, sillä ne suuntautuvat lähes täysin yhteiskunnan köyhimpiä kohtaan. Poistoja kaavailtiin ennen Sipilän suurta puhetta kohdistuvaksi asuntovelallisen korkovähennysoikeuden eliminoimiseen, työttömyysturvan puolittamiseen, pitkäaikaistyöttömien ohjaamiseen kunnan vastuulle, pyhäkorvauksien poistamiseen, sähköveron nostamiseen, lapsilisän sekä opintotuen indeksisidonnaisuus lakkauttamiseen. Muitakin kavennuksia oli suunniteltu, kuten esimerkiksi palkansaajien palkkojen pienentämistä 10 prosentilla ja palkankorotuksien pysäyttämistä hamaan tulevaisuuteen [1].

Kuntapolitiikkaa ei myöskään saa laiminlyödä, sillä kunnallisella tasolla päätetään nimenomaan monista ihmisille tärkeistä arjen asioista, kuten esimerkiksi terveyden- ja sairaudenhoidosta, päiväkodeista, lasten peruskoulutuksesta, infasruktuurista jne.

Lisäksi tulee myös muistaa, että lait ja lainsäädäntö tulee palvella tasapuolisesti koko kansaa yhteiskunnallisesta statuksesta riippumatta, eikä niin, että laki olisi vain yhden ja harvan eliitin lyömäase yhteiskunnan muita kerroksia vastaan.

 

Vanhaa versio

Uuden hallituksen säästöohjelma on saanut voimakasta kritiikkiä osakseen, sillä ne suuntautuvat lähes täysin yhteiskunnan köyhimpiä kohtaan. Poistot kohdistuvat asuntovelallisen korkovähennysoikeuden eliminoimiseen, työttömyysturvan puolittamiseen, pitkäaikaistyöttömien ohjaamiseen kunnan vastuulle, pyhäkorvauksien poistamiseen, sähköveron nostamiseen, lapsilisän sekä opintotuen indeksisidonnaisuus lakkauttamiseen. Muitakin kavennuksia on tiedossa, kuten esimerkiksi palkansaajien palkkojen pienentämistä 10 prosentilla ja palkankorotuksien pysäyttämistä hamaan tulevaisuuteen.1

Yhteisöveroa alennettiin 4 prosenttia. Tämä toimisi yritystoiminnalle piristysruiskeena ja siten talouden elvyttäjänä, jos ei toisaalta annettaisi varakkaiden pörssiyhtiöiden jaella valtavia summia osinkoja, joista ainakin puolet siirtyy ulkomaille.2

Myös eläkeläisten asumistuki ohjautuu yleiseen asumistukeen. Eli uudistuksen jälkeen eläkkeensaajan asumistuen sekä julkisen asumistuen välinen valintaoikeus menetettäisiin. Tällöin myös eläkkeensaajan asumisetuutta nauttineet lapsiperheet siirtyisivät yleisen asumistuen piiriin.3

Lisäksi hyvin härskiä on koulutuksesta leikkaaminen. Esi- ja perusopetuksesta jo vuoden 2014 hallituksen toimesta supistettiin 600 miljoonaa euroa. Toisen asteen eli ammattikoulujen ja lukioiden menoja vähennettiin 500 miljoonalla ja ammattikorkeakoulujen 350 miljoonalla.

Myös vuoden 2015 hallitus supisti koulutuksesta 600 miljoonaa euroa. Koulutuksesta karsiminen on vähän niin kuin leikkaisi oksaa, jolla istuu. Korkealaatuisella koulutuksella pidetään yllä kansakunnan huipputasoista osaamista ja tiedon tasoa, jotka ovat edellytyksenä sivistykselle ja vauraudelle tulevaisuudessa.

 

Suurin osa säästöistä ja sopeutuksesta kohdistuu toisen asteen koulutukseen. Lisäksi vähennetään opintotukea, jonka indeksisidonnaisuus myös lakkautetaan. Niin ikään rajataan opintokuukausien määrää.

Hallitus tekee kuitenkin siinä oikein, että asettaa lukukausimaksut EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille. Myös kehitysavusta karsiminen ja maanpuolustuksen vahvistaminen olivat hyviä ratkaisuja.

Palkkojen ja etuuksien kaventaminen sekä hyvinvointivaltion raunioittaminen vähentävät vain kansalaisten ostovoimaa alentaen osaltaan kansantaloutta.

 

Poliittinen ohjelma

Nykyinen hallitus jatkaa Kataisen ja Stubbin hallituksien jalanjälkiä. Ellei se paranna tapojaan ja eroa EU:sta ja eurosta, täytyy eduskunnan sekä hallituksen erota. Tämä tarkoittaisi tietyn kaltaista vallankumousta, jolloin luotaisiin täysin uusi ja kehittyvä valtiojärjestelmä. Poliittisilla muutoksilla pyrittäisiin saamaan isänmaamme jälleen itsenäiseksi, omavaraiseksi ja oikeudenmukaiseksi valtioksi. Edessä on väistämättä itsenäisyystaistelu, joka toivon mukaan olisi veretön. Joka tapauksessa isänmaallisten ihmisten on koottava vapaustaistelijoiden joukko ja pelastettava jälleen kerran Suomen vapaus.

Viimeisen 20 vuoden aikana itsenäisyys ja osa Suomen kansallisvarallisuutta, sekä osittain suomalaisten verorahat ovat häipyneet globaalien- talous- ja pankkiirieliittien pohjattomaan säkkiin. Köyhyys on suorastaan ryöpsähtänyt silmille. Maasta on tulossa kerjäläisten valtakunta, joka komeilee jo lähes miljoonan köyhän ihmisen joukolla. Samaan aikaan maa on jakautunut yhtäältä ökyrikkaisiin ja toisaalta rutiköyhiin ihmisiin. Tämä ei ole kansalaisten vika, vaan johtuu poliittisesta eliitistämme.

Esitämme lyhyesti poliittisen ohjelman.

 

1. Erotaan Euroopan unionista ja eurosta.    

Hallituksen tulee aloittaa parlamentaarinen työskentely Euroopan Unionista eroamiseksi, Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU:ta) luopumiseksi, Itsenäiseen talouspolitiikkaan ja omaan valuuttaan siirtymiseksi, hyvinvointivaltion uudelleen luomiseksi ja sen kehittämiseksi.

EU-jäsenyyden kirjaamisella Suomen perustuslakiin turvattiin Suomen sitoutuminen liittovaltiokehitykseen ja mahdollisesti maan tulevaisuus syrjäisenä liittovaltion maakuntana. Tätä kirjaamista ei olisi vaatinut edes Euroopan unioni.

Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joka takaisi yhtäläiset oikeudet kuin EU. Emme siis tarvitse EU:n jäsenyyttä.

Suomen ja suomalaisten rakentama hyvinvointivaltio on kohta historiaa. Entistä maatamme hallitsee demokratian ulottumattomissa oleva Super-neuvostoliitto alati kasvavine direktiivien viidakkoineen. Lisäksi globaalien talous- ja pankkiirieliittien kuristusote erilaisine vapaakauppasopimuksineen on jättämässä Suomen periferiaan kuuluvaksi Euroopan unionin maakunnaksi. Kaikki tämä tapahtuu Suomen poliittisen johdon siunauksella. Kansa myydään ylikansallisille eliiteille, jotka tuhoavat viimeisenkin yksilöllisen ja kansallisen riippumattomuuden.

Suomi on menettänyt henkisen ja taloudellisen itsenäisyytensä ja tilalle on tarjottu vapauden illuusiota. Emme saa enää suosia suomalaista tuotantoa emmekä harjoittaa omavaraisuutta sekä itsenäistä rahapolitiikkaa. Kansalaisten hyvinvointi ja työllisyys on liittynyt eurovaluutan kohtaloon, minkä vuoksi olemme kansainvälisten kriisien armoilla. Suomalaisen työn hedelmät ropisevat globaalien korporaatioiden ja pankkimafian hyödyksi.1

 

1. 1 Eurosta eroon

Suomen liittäminen Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n on aiheuttanut osaltaan Suomen ylivelkaantumista euroon sitoutuneena maana. Suomen tulee erota eurosta. Valtion velka onkin kasvanut tasaisesti vuodesta 2006 alkaen.

Liittyminen euroon on ollut Suomelle taloudellisesti arvaamatonta ja turmiollista.
Liittyminen euroon on ollut Suomelle taloudellisesti arvaamatonta ja turmiollista.

Suomalaisten hyvinvointi ja työllisyys sitoutuu osaltaan eurovaluutan kohtaloon, minkä vuoksi ajaudumme kansainvälisten kriisien armoille. Suomen ollessa riippuvainen kansainvälisestä taloudesta vaikuttavat ylikansalliset uhkatilanteet kohtalokkaasti maamme talouteen.

Samoin eurojäsenyys tarkoittaa, että näihin kriiseihin tai euroalueen sisäisiin talousahdinkoihin ei voida harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa, vaan siitä päätettään EU:ssa.

 

2. Suomen ei tule liittyä Natoon eikä muihin itsenäisyyttä uhkaaviin järjestöihin

Suomen ei pidä solmia Nato-jäsenyyttä. Lisäksi meidän tulee erota isäntämaasopimuksesta. Puolueettomuuspolitiikka luo Suomelle parhaimman turvallisuuden.

Suomessa on jo vuosikymmeniä vaikuttanut globaalin kapitalistisen pankkiiri- ja talouseliitin horjumaton tukijalauma, nimittäin Suomen poliittinen eliitti. Ylikansallisen neoliberalistisen oligarkian pyrkimykset siunataan valtioterroristien käsikassaran, Naton välityksellä.

Naton operointi juuri hyödyttää globaaleja eturyhmiä ja rakenteita, kansainvälistä pankkiirieliittiä, investointipankkeja, IMF:ää, EVM:ää, EKP:tä, (ehkä) vapaakauppasopimuksia jne.

Yleisesti ottaen mainittu ”puolustusliitto” hyödyttää kaikkia niitä organisaatioita ja instituutioita, jotka ovat kansainvälisten sionistien hapatuksella ”suurustettu”.

Pienen maan on parempi pysyä loitolla suurten ongelmista.
Pienen maan on parempi pysyä loitolla suurten ongelmista.

Koska Suomen poliittinen johto katsoo, että ”maallemme” on erinomaisen tärkeää ja moraalista, että

  1. a) Natoon liittymisen myötä saamme tilaisuuden puolustaa ylikansallisia verenimijöitä,
  2. b) saamme epärealistisen optimaalisesti näyttää pitkää nenää Venäjälle ja harrastaa muuta kevyttä ulkopoliittista naljailua idän suuntaan,
  3. c) vihdoin saamme tilaisuuden puolustaa sionisteja, tuota väärin ymmärrettyä mafiaa
  4. d) ja lopuksi meille löytyy tilaisuus tapattaa itsemme kasvottomien pankkiiri- ja korporaatioeliittien alttarille,

niin siten suomalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata orjuuttajiaan ja purjehtia Naton turvaisaan satamaan. Vai pitääkö meidän sittenkään?

Naton haitat Suomelle lyhyesti: Naton kaltaisessa globaalissa sotilasliitossa pienellä Suomella ei olisi tarpeeksi sananvaltaa, vaan siinä olisi tyytyminen isompien päätöksiin. Siten on aivan turhaa väittää, että tulee olla siellä missä päätöksiä tehdään. Sama pätee Euroopan Unionin päätöksentekoon. Unionissa tosin korostuvat useiden johtavien yritysten etujärjestöjen ohjeistus.

Esimerkiksi Euroopan teollisuustyönantajien pyöreä pöytä ajoi voimakkaasti yhteismarkkinoiden luomista ja nykyään sen syventämistä ja laajentamista myös palvelualalle. (ERT)

Nato-jäsenenä suomalaiset sotilaat joutuisivat kenties uhraamaan henkensä ylikansallisen kapitalismin päämäärien alttarille. Onko jo nykyisin sotilasvalaan tehty muutoksia vastaamaan Nato-jäsenyyttä? Aikaisemmin ei ainakaan sellaista velvoitetta ollut.

Oleellinen tekijä on myös Suomen ja Venäjän yhteinen – pitkä rajalinja. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaallisesti strategiset järjestelmät synnyttäisivät paineen Venäjälle vahvistaa sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan.

Strategisena keskipisteenä Suomi joutuisi pommitusten kohteeksi selkkauksen sattuessa lännen ja idän välille. Tähän liittyen Suomen hallituksen ja presidentin tulisi ottaa vakavasti Ukrainan kriisin näkyvät ja näkymättömät viestit. Mainitun konfliktin välityksellä pyritään myös Naton eskaloitumiseen itään.

Natoa voidaan pitää valtioterrorismin instrumenttina, sillä se nujertaa ne valtiot, jotka eivät taivu neoliberalistisen eli Uuden maailmanjärjestyksen vaatimuksiin, joiden mukaan Suomi on vain eräs tulevan Euroopan unionin liittovaltion imperialistiseen hallintaan sisältyvä syrjäinen maakunta.

Suomen on aivan turha nojautua Naton helmoihin, sillä tarvittaessa Naton sotavoimat kootaan jäsenvaltioiden sotavoimista, joiden käytön osallistumisesta päättävät jäsenvaltiot. Sieltä ei ole pienelle Suomelle apua saatavilla. Myös puolustuksellisesta turvallisuudesta on huolehdittava itse.

 

2. 1 Isäntämaasopimuksesta on luovuttava

Suomen on peruttava Isäntämaasopimus, joka muodostaa sotilaallisen miehistön vastaanottamisen kriisitilanteessa aiempaa helpommaksi.4 Näin Suomen integrointi lähemmäs Natoa etenee jälleen yhden harppauksen. Tällä sopimuksella Suomi antaa pyydettäessä ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton käyttöön.

Kyseinen sopimus rikkoo Suomen ja Venäjän solmimaa Naapuruussopimusta, joka ei salli Nato-joukkoja Suomen maaperällä ja siten myös ilmatilan, satamien ja lentokenttien käyttäminen Naton tarkoituksiin olisi kiellettyjä.5

 

3. Suomen ei pidä liittyä vapaakauppasopimuksiin

Suomen ei tule allekirjoittaa Vapaakauppasopimuksia, joita ovat esim. ehkä EU:n ja USA:n välille syntyvä Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus-sopimus (TTIP), CETA ja TISA.

TTIP-sopimuksen neuvotteluita on käydään suljettujen ovien takana. Toteutuessaan sopimukset mitätöivät demokratian sekä osaltaan valtioiden itsemääräämisoikeuden.

TTIP-sopimuksen investointisuoja luovuttaa ulkomaisille sijoittajille vahvan painostuskeinon valtioiden kanssa käytäviin neuvotteluihin. Välimiesoikeudessa kansallisen oikeusjärjestelmän rinnalle perustetaan kansainvälinen oikeusjärjestelmä, jossa asiat hyväksytään vain jälkimmäisen oikeus-systeemin päätöksillä. Proffessori Martti Koskenniemen mukaan investointisuojan realisoituessa yritykset voisivat lähettää lakimiehensä lakimuutosta työstävään sosiaali- ja terveysministeriöön kertomaan, ettei esitystä hyväksytä ja mikäli se toteutuu, luvassa on haaste kansainväliseen välimiesoikeuteen.

 

3. 1. Maanpuolustusta on kehitettävä

Suomen maanpuolustuksen tueksi pitäisi saada oikeus perustaa kodinturvajoukot. Tähän todella olisi tarvetta, sillä Suomen puolustusta on ajettu asteittain alati alemmaksi. Sionistisen lännen ja ennen muuta Amerikan Yhdysvaltojen uhmakkuus Naton geopoliittiselle laajentumiselle itään, on luonut turvallisuusuhan Suomelle. Tätä vaaratekijää on kärjistetty vielä harkitsemattomilla ulkopoliittisilla päätöksillä. Näitä ovat yllä mainittu Suomen solmima isäntämaasopimus ja sotatarvikkeiden myyminen Ukrainaan yms. ajattelemattomat ulkopoliittiset signaalit esimerkiksi Venäjää kohtaan.

Kodinturvajoukkoja ovat vastustaneet julkisesti perussuomalaiset, sosiaalidemokraatit, keskusta, ruotsalainen kansanpuolue ja kokoomuslaiset ovat pysytelleet välinpitämättömänä.

Suomen puolustusvoimien tehostamisella ja kodinturvajoukkojen perustamisella olisi kysyntää. Tämä siitäkin syystä, että Suomen poliittisen eliitin on aivan turha nojautua Naton turviin, kuten edellä jo esitettiin.

 

5. Rahanluontioikeus tulee olla valtiolla

Esimerkkinä mainittakoon kuinka Amerikan Yhdysvaltojen Keskuspankki Federal System (FED) on yksityisen sionistisen pankkiryhmän omistuksessa ja tälle yksityisten pankkien liittymälle saatiin rahanpainamisen monopoli vuonna 1913. Niinpä USA:n hallitus on velkaantunut tälle ”rajanväärentäjä” koplalle jo yksistään korkoina tähtitieteellisiä summia. Kuinka hirvittävästi valtio olisi säästänyt, jos se olisi varannut itselleen rahanluontioikeudet. Sitä ei uskalla edes ääneen lausua (Steinhauser 1994).

Nämä sionistisen eliitin pankit eivät tuota mitään hyötyä maailmalle. Pankkiiri eliitti lainaa rahaa maailman valtioille, ottaen korkoa ja vielä koron korkoa.

Rahanluonti oikeus tulee olla valtiolla.
Rahanluonti oikeus tulee olla valtiolla.

Kansainvälinen pankkitoiminta on ihmiskunnan talouden syöpäkasvain.

Osa rahasta on virtuaalisena ja osa painettuina seteleinä, jotka keskuspankit luovat Yhdysvalloissa ja EU:n alueella tyhjästä.

Siten uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ynnä lainan pääoman ilmaisena rahana. Erikoisesti korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan esimerkiksi velallisen tekemän työmäärän palkasta. Kansainvälinen pankkijärjestelmä kiskoo siis kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään. Tästä tulee irrottautua!

Juuri yllä mainittu aiheuttaa niukkuutta.

Plutokratian (talous- ja rahanvalta ovat suppean rikkaan eliitin kontrollissa) sijaan tulisi ottaa käyttöön talousdemokratia (talous- ja rahanvalta ovat kansan hallinnassa).

Rahanluontioikeus tulisi varata valtiolle. Pankit siis kansallistettaisiin, eikä rahan synnyttäminen olisi yksityisten tahojen käsissä. Pankit olisivat vain asiakkaiden talletusten vastaanottajia ja siten ne lainaisivat osittain asiakkaiden talletuksia. Tämä tarkoittaa tietyn asteista reservivaatimusta.

Valtionvelan ja velkakierteen katkaisemiseksi on parasta luoda oma valtiollinen valuutta.

Valtion omistuksessa oleva keskuspankki voisi luoda tarvittaessa rahaa velattomasti, jota säännösteltäisiin inflaation ja deflaation (rahan arvon nousu) eliminoimiseksi. Velattoman rahan jakelu tapahtuisi esimerkiksi valtion kulutuksen mukaan tai perustulon kautta. Velkarahan tulisi olla korotonta.

Nykyisin on ainakin osittain käytäntönä virtuaaliraha. Mutta, jos painetaan rahaa konkreettisesti ja päästetään se kiertoon, niin tällöin syntyy inflaatiota.

Virtuaalirahassa on asia hiukan toisin:

On syytä huomauttaa, että setelirahoitus ei ole sama asia kuin rahan painaminen. Setelirahoituksessa keskuspankki (KP) esimerkiksi ostaa kiinnitysvakuudellisia velkakirjoja liikepankeilta, hyvittää (KP) silloin suorituksen sähköisesti. Tätä rahaa ei liikepankki kuitenkaan saa lainata asiakkaille, jos sitä ei saada vaihdettua muiden pankkien paperivarallisuuteen. Mikäli kyseinen raha ei päädy reaalitalouteen, ei se silloin synnytä inflaatiota. Kuitenkin usein riskinä on, että setelirahoitus kiihdyttää pääomien virtausta maasta, tukalin taloudellisin seurauksin.

Pankkimaailmaan viitaten voitaisiin vielä esittää, että liikepankit tulisi erottaa spekulatiivisista investointipankeista sekä arvopaperikeinotteluista. Tämä estäisi tallettajien varojen anastamisen liikepankeista, sillä tällainen ryöstely voisi olla mahdollista myös Suomessa, ellei talous ja pankkimaailmaan löydy inhimillisempää suuntausta.

 

6. Erotaan kansainvälisistä rahoitusinstituutioista noudattaen itsenäistä talouspolitiikkaa.

Suomen olisi erottava Kansainvälisestä valuuttarahastosta (IMF), velkariisinhallintavälineistä, kuten EVM sekä ERVV. Kuten myös eduksi olisi olla Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) ulkopuolella. BIS on tietyn kaltainen pankki maailman keskuspankeille. Näiden globaalien rahoitusinstituutioiden jäsenenä ei tulisi olla siksi, että esim. rahan antaminen EVM:lle, IMF:lle ja muille sen kaltaisille instituutioille ja kriisimaihin ovat puhtaasti elitistisiä toimenpiteitä, jossa valuutat, lainat, eivät mene Euroopan, tai minkään velkaisen valtion yhteiseen hyvään. Rahat häipyvät uudelleen sijoitettaviksi kansainvälisten pankkien kautta. Nämä globaalit rahoitusinstituutiot ruokkivat vain valtion orjallista asemaa, josta todellakin täytyy vapautua.

Uusliberalistista globaalia talous- ja pankkiirieliittiä ei tule pönkittää. Suomen ei tule pumpata rahaa yksityisille pankeille ja kansainvälisten pankkiirien sekä rahoituslaitosten raiskaamiin valtioihin.

 

7. Suomen kansan ei tule alistua monikulttuurisuuteen.

Isänmaallisuus tulee palauttaa jälleen sille kuuluvaan arvoonsa. Suomalaisuutta romutetaan itsekkyyteen tähtäävällä sionistisella ”Hollywoodin” kaltaisella henkisellä jätteellä. Lisäksi meitä manipuloidaan pakkomonikulttuurisuudella. Maamme väestönkasvusta likipitäen 80 prosenttisesti saadaan maahanmuutosta – ja vieraskielisten osuus on tätäkin mittavampi. Luonnollisesti meidän tulee olla avoimia ja oppivaisia muiden kansojen kulttuureista ja pyrkiä elämään harmoniassa maassa olevien vieraiden kulttuurien kanssa.

Kritiikkiä tulee kohdistaa maahanmuuttovirastoja sekä pakolaispolitiikasta päättäviä politiikkoja kohtaan.

Tulee muistaa, että monikulttuurisuuden agenda on osittain sionistisen eliitin poliittinen välinen länsimaisten valtioiden ja kansojen hajottamiseksi ja hallitsemiseksi. Tästä esimerkiksi Ruotsin ja Suomen monikulttuurisuus ovat malliesimerkkejä.

Pakolaiskiintiöt on pidettävä sellaisena, ettei sopeutettavien määrä aiheuta ongelmia kantaväestölle missään olosuhteissa. Tilastot kertovat synkkää tarinaa monikulttuurisuuden ihanuudesta. Jo vuoden 2009 tilastojen (tilastokeskus) mukaan Suomessa asuville ulkomaalaisille väkilukuun suhteutettuna kertyi rangaistuksia tuomioista 1,6 kertaa eli 60 prosenttia enemmän kuin Suomalaisille.

Rikostilastot ja taloudellisen tilanteen huomioiden herätti runsaasti ihmetystä Stubbin hallituksen päätös, jonka mukaan Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan 750 henkilöstä 1050 henkilöön (hallituksen pakolaiskiintiö esitys vuodelle 2014). Suomi ei voi ottaa enää vastaan pakolaisia, sillä maan täytyy hoitaa sisäiset asiansa järjestykseen.

 

8. Tiedotusvälineiden on oltava avoimia sekä totuudellisia. Edistetään Suomen alkuperäiskulttuuria.

Suomalainen valtamedia jäljittelee uskollisesti kansainvälisen lehdistön valtavirtaa. Se ajaa yksityisten pankkien, monikansallisten suurkorporaatioiden ja EU:n etua. Suomessakin massamedia suosii maahanmuuttoa ja suomalaisen alkuperäiskulttuurin mitätöintiä. Nykyisin Pohjoismaiden voimakkaimmat mediayhtiöt ovat järjestään juutalaistaustaisia – esimerkkeinä Erkon suvun Sanoma sekä Bonnierin ja Hjörnen mediaimperiumit. Valtiolla on oltava oikeus tarvittaessa kansallistaa suuret tiedotusvälineet, mikäli ne tekevät aktiivista työtä kansan hyvinvointia vastaan.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on, että maan kansalaisista on huolehdittava ensisijaisesti ja omaa kulttuuriperintöä tulee vaalia harmonisesti toisten kulttuurien rinnalla nostamatta vieraan populaation kulttuuri-historiaa tärkeimpään valokeilaan. Oma kulttuuriperinne tuo rikkautta ja eikö kulttuurien sekamelskassa katoa moninaisuus kulttuurien sekä kansojen väliltä, synnyttäen lopulta monokulttuuria.
Joku voi ajatella, että luonnollisesti pakolaisista on huolehtiminen, koska heidät on maahan otettu vastaan. Mutta kysymys kuuluukin, että onko pakolaisille avattava portteja, kun oma valtio on ”rauniona” mitättömien ja eliittejä palvelevien poliittisten päättäjien ansiosta?

 

9. Kansa on kansanedustajien työnantaja.

Hallituksen ja yleensä kansanedustajien täytyy palvella Suomen kansaa, sillä kansa on heidän työnantajansa.

Alkuvaiheessa poliittinen järjestelmä voisi hyvin olla sama kuin aikaisemmin, mutta vain sillä erotuksella, että uuden maailmanjärjestyksen lakeijoiden paikalle istuisivat oikeamieliset ja lähimmäistään kunnioittavat ja humanitäärisiä arvoja toteuttavat henkilöt.

Edellinen kappale velvoittaa, että puoluevallan totalitäärisyydestä on päästävä irti. Puoluevalta ei saa kahlita kansanvaltaa, joka vapautuu, kun puolueiden asema saadaan sellaiseksi, kuin se oli ennen puoluetuen säätämistä noin 44 vuotta sitten. Puolueet ovat edustuksellinen kansanvallan osa, mutta niiden on kerättävä varansa kannattajilta vapaaehtoislahjoituksina. Puoluetuki tulee lopettaa.

Erikoisesti kansanedustajan tulisi ymmärtää, että hän todellakin on kansan edustaja. Siten kansanedustajan ei pidä alistua sen enempää puoluejohdon, eduskuntaryhmän tai puoluetoimistojen kuin komission tai ”markkinoiden edun” käskettäväksi. Ei siis tarvita mitään auktoriteettiuskollisuutta.

 

10. Koulutus- ja kasvatusjärjestelmä tulee olla laadukasta.

Myös nykyinen hallitus on alkanut tuhota suomalaisen koulutuksen rakenteita. Koulutus täytyy pitää korkeatasoisena, mutta ulkomaisille opiskelijoille ei pidä tarjota ilmaista opetusta, jota ei onneksi nyt olla täysin antamassakaan.

Esi-, perus-, toisen asteen ja korkeakoulutus on miltei täysin sionistisen eliitin saastuttamia.

Tästä koulutus- ja kasvatusmaailman perikadosta olkoon esimerkkinä Tukholman Södermalmilla toimiva Egalia-niminen esikoulu, jossa pyritään pojista ja tytöistä eliminoimaan sosiaalisen lobotomian avulla sukupuoliroolit. Tässä esikoulussa on keskitytty sukupuolipedagogiikkaan, ja kaikki leikkimiseen ja oppimiseen käytetty kirjallisuus ja välineistö on suunniteltu palvelemaan sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteita.6

Tämä sukupuolirooliton indoktrinaatio on rantautunut myös Suomeen. Sen mukaan tarhan pojat pukeutuvat mekkoon ja tytöt leikkivät autoilla. Tämä villitys on otettu käytäntöön Etelä-Haagan-päiväkodissa Tottulassa. Kyseisessä hölmöydessä on ollut mukana muutamia päiväkoteja Helsingistä.6

Yllä mainituilla menetelmillä kasvatetaan vain persoonatonta massaa, jota on helppo manipuloida kansainvälisen talous-, pankkiiri- ja poliittisen eliitin uskollisiksi lakeijoiksi.

Koulutusmaailmaan tulee vaikuttaa julkisen vallan rooli, jos julkinen valta saadaan palvelemaan oikeudenmukaisia ja hyviä arvoja. Juuri yllä esitettyihin negatiivisiin asioihin vaikuttavat oppimateriaalien hankinnat, joita kustantavat Pohjoismaissa sellaiset sionistiset toimijat kuten esimerkiksi Sanoma ja Bonnier. Näissä materiaaleissa pakkosyötetään sukupuolineutraaliutta, monikulttuurisuutta, historian sekä yhteiskunnan vääristelyä jne..

Opetuksen ei tule olla ”arvoneutraalia”, vaan opetuksen täytyy olla isänmaallisia, yhteisvastuullisia, perinteiseen perhemalliin liittyviä ja uskonnollisia arvoja sekä opetuksia edistävä instituutio. Nykyinen suomalaisvastainen opetusmateriaali on siis poistettava oppilaitoksista.

Luonnollisesti koulutusmaailman on pysyttävä teknisen ja automaatio kehityksen mukana sekä huomioitava tämä opetuksessa.

 

11. Perinteisiä perhearvoja on vaalittava.

Yhteiskunnan tulee asettaa sellaiset edellytykset, että ne suosivat perinteisen miehen ja naisen muodostaman avioliiton ja sitä kautta lapsiperheen perustamista. Jo koulutuksesta lähtien ihmiset tulee kasvattaa henkisesti takaisin oikeille perhearvoille. Luonnollisesti taloudelliset edellytykset tulee säilyttää perheen perustamista kannustaviksi. Lapsilisä ei siis tule alentaa ja työllisyysaste täytyy yrittää pitää korkeana. Nykyisin kasvatusmaailman lisäksi viihdeteollisuus halventaa perinteisiä arvoja ja markkinoi ydinperheen tilalle kaupallistettua seksuaalisuutta, sinkkuelämäntapaa ja sukupuolivähemmistöjä. Tästä tulee irtisanoutua.

Perhe muodostaa yhteiskunnan perussolun.
Perhe muodostaa yhteiskunnan perussolun.

Sionistien instrumentiksi naamioitu vasemmisto kannattaa yliampuvan hölmöä ja suorastaan kylmänkiskoista ja aggressiivista feminismiä ymmärtämättä, että vain oikeassa uskonnonfilosofiassa toteutuu naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo. Tällaisen uskonnonfilosofian mukaan metaforisesti ilmaistuna, avioliitossa nainen toimii puolisonsa sydämenä ja mies vastaavasti vaimonsa keuhkona. Tässä sydän merkitsee vastaavaisuuden tieteen mukaan hyvyyttä viisaudessa ja keuhkot puolestaan viisautta hyvyydessä. Tällainen liitto on taivaallinen avioliitto ja puolisot ovat sielultaan kuin yksi, mutta vartaloiltaan kaksi.

Yllä mainitun kaltaisessa avioliitossa toteutuu siis myös naisen tasa-arvo täydellisenä ja siitä pitäisi terveellä järjellä ottaa oppia myös aikamme feminististen fanaatikkojen.

 

12. Julkinen sektori vastaisi terveyden- ja sairaudenhoidosta.

Terveyden- ja sairaudenhoidon palveluja ei saa antaa yksityisen sektorin hoidettavaksi. Ne tulee olla julkisten palveluiden piirissä. Terveyden- ja sairaudenhoidon alueelle tulee valtiovallan antaa tarvittavat resurssit sekä taloudelliset edellytykset. Tämä alueet tulee säilyttää korkeatasoisena ja laadukkaana. Sama koskee myös vanhustenhoitoa, jossa vallitsee myös räikeitä epäkohtia, kuten esim. huutavaa pulaa henkilökunnasta.

Kuten olemme todenneet, on kansalaisten terveys liian arvokas asia, jotta siitä huolehtiminen voitaisiin globaalissa talousjärjestelmässä jättää yksityisen sektorin vastuulle.

Nykyisin on jo yksityisiä lääkärikeskuksia.

Suurimmat yksityiset lääkärikeskukset – Mehiläinen, Attendo ja Terveystalo – ovat ulkomaisessa omistuksessa. Näiden yhdysvaltalaiset omistajat tulisivat saamaan muun muassa TTIP:n myötä merkittävän roolin valmisteltaessa säädöksiä, joilla puututtaisiin lääkärikeskusten tuottoihin. Nämä ulkomaiset omistajat eivät ajattele ihmisten hyvinvointia, vaan taloudellisen voiton maksimointia.

Elintarvikkeiden aluperä esimmerkiksi TTIP:n myötä tulisi olemaan entistä arveluttavampi.
Elintarvikkeiden aluperä esimmerkiksi TTIP:n myötä tulisi olemaan entistä arveluttavampi.

TTIP-vapaakauppasopimus paljastaa, että monikansalliset geenimuunnellut elintarvikkeita tuottavat yhtiöt ovat maailman voimakkaimpia lobbaajia. Poliitikkojen lisäksi varakkaat suuryhtiöt vaikuttavat tiedotusvälineiden ja yksittäisten toimittajien työhön. Näennäiset objektiiviset lehtiartikkelit valehtelevat meille lääkkeillä ja lisäaineilla kyllästetyn ravinnon turvallisuudesta. Kritiikille ei juuri anneta kuuluvuutta. Monikansallisen rahan ylivalta on turmelemassa suomalaisen kansanterveyden.

Suomessa on ryhdyttävä tuottamaan luomuruokaa ilman mitään terveydelle haitallisia lisäaineita. Jos olisimme itsenäinen valtio, voisimme panostaa tällaiseen agraarituotantoon tehokkaasti ja työvoimaa kyllä olisi tarjolla.

 

13. Yhteiskuntajärjestyksestä yms.

Yhteiskuntajärjestelmä voi tarkoittaa taloudellisen ja poliittisen valta-aseman organisointia yhteiskunnan sisällä. Käytännön yhteiskuntajärjestelmät ovat tavallisesti olleet valtion laajuisia. Näitä järjestelmiä ovat edustaneet esimerkiksi kapitalismi, reaalisosialismi, diktatuuri, proletariaatin diktatuuri jne.

Seuraavaksi argumentoimme hiukan taloudellisten toimijoiden, esim. yrityksien funktioita.

Perusideana on jo esille tullut omavaraisuus: Ongelmana on vain se, että yritystoiminta on globalisoitunut ja siksi kilpailu on kovaa. Naapurimaista ja varsinkin köyhistä maista tuleva tuonti tekee paikallisen yrittämisen mahdottomaksi. Suomessa ei enää juurikaan ole esimerkiksi vaateteollisuutta, koska se on kannattamatonta.

Suomessa olisi tehtävä yritystoiminta niin edulliseksi, että firmoja ei siirrettäisi ulkomaille. Jos suomalaisten palkkatasoa ja hyvinvointia ei lasketa, niin silloin meillä olisi varaa ostaa aina kotimaisia tuotteita, vaikka ne maksaisivatkin hiukan enemmän kuin vastaavat ulkomaiset artikkelit.

Lisäksi voitaisiin ajatella tukipaketteja yrittäjille, näihin löytyy rahaa esimerkiksi kiristämällä todella rikkaiden ihmisten verotusta.

Valtio, joka valmistaisi kaiken tai lähes kaiken kotimaassaan, joutuisi sulkemaan rajansa halpatuonnilta. Kansainvälinen kauppa voitaisiin vapauttaa vain sellaisten tuotteiden ja yritysten osalta, jotka olisivat sitoutuneet korkeisiin työvoimaa ja ympäristöä koskeviin standardeihin ja palkkoihin.

Suomi voisi kehittää myös omaa vientiteollisuutta, kuten metsäteollisuudessa. Lisäksi Suomen tulisi käyttää tehostetusti kotimaisia energian muotoja ja lisätä agraaritaloutta. Lisäksi tulisi kehittää auto- ja kaivosteollisuutta.

Suomen kaivoslakiin tulisi tehdä sellainen muutos, joka kieltää ulkomaisten toimijoiden tekemästä aluevaltauksia Suomessa.

Selvää tietysti on, että ihmisten työhönsä panostettu energia tuottaa tuotteiden kautta karttuvan hyödyn. Näin on asianlaita muun muassa maatalouden, rakennusalan, terveyden- ja sairaanhoidon sekä teollisuuden eri tuotannonalojen suhteen.

Mikäli hyöty näistä tuotannon hedelmistä putoaisivat omaan maahan ja sen kansalaisille, eikä välistä vetäville globaalisteille, vaurastuisi valtio, joka oikeudenmukaisesti hyötyä jakamalla turvaisi kansalaisilleen taloudellisen ja sosiaalisen elämän korkean tason.

Koska yllä mainittu systeemi toimii omavaraisena valtion sisällä, vaatii se myös runsaasti kotimaista työvoimaa. Näin ollen voisi ajatella, että sana ”työttömyys” olisi harvinaisuus esittämässäni valtiossa.

 

13. 1 Osuuskuntien verkosto

Osuuskunta (osk.) on yksi yhtiömuodoista ja osk:n päätäntävaltaa käyttävät sen jäsenet. Osuuskunnan pyrkimyksenä on tyydyttää jäsentensä sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia tarpeita sekä päämääriä yhteisomistukseen perustuvan demokraattisesti hallinnoiden yrityksen avulla.

Oikeudenmukaisesti toteutettuna osk sallii jäsenilleen taloudellisen, kulttuurillisen ja yhteiskunnallisen vapauden irrottautumiseksi globaalien valtaeliittien taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta orjuudesta.

Suomeen luotaisiin siis osuuskuntienverkostot, joita sijoitettaisiin jokaiseen kuntaan. Osuuskuntina olisivat esimerkiksi seuraavat sektorit:

  • tuottajaosuustoiminta
  • kotieläinjalostusosuuskunnat
  • liha- ja einesalan osuuskunnat
  • munapakkaamo-osuuskunnat
  • osuusmeijerit
  • vihannesosuuskunnat
  • metsäosuuskunnat

Metsäosuuskuntiin liittyen olisi mahdollista laajentaa toimintaa puutavaran jatkojalostamiseksi, ei vain paperi- ja lautatavarana, vaan myös käsityöteollisuudessa.

  • kuluttajaosuustoiminta
  • osuuskaupat
  • puhelinosuuskunnat
  • sähköosuuskunnat
  • vesiosuuskunnat
  • palveluosuustoiminta
  • osuuspankit
  • luotto-osuuskunnat
  • keskinäiset vakuutusyhtiöt (muistuttavat osuuskuntia)
  • palvelu- ja asiantuntijaosuuskunnat
  • hankintaosuuskunnat
  • kehittämisosuuskunnat
  • kulttuuri-, kustannus- ja viestintäosuuskunnat
  • markkinointiosuuskunnat
  • matkailuosuuskunnat
  • sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan osuuskunnat
  • energiaosuuskunnat

Myös valtamedia voisi sisältyä osuuskunnan piiriin.

 

13. 2 Työeläkerahastot

Tulee kiinnittää huomiota myös työeläkerahastoihin, joita rahaverkosto hallitsee ja saavuttaa itselleen ja kuppikunnilleen ekonomista hyötyä ja valta-asemia. Myös tämä kansallisvarallisuuden alue on siirtymässä EU:n rahaeliittien kontrolliin ja isännöintiin.

Luonnollisesti tämä, kuten muukin kansallisvarallisuuden lähde pitää saada Suomen kansalaisten etuudeksi. Nämä varat pitäisi saada kansalaisten hallintaan ja oikeudenmukaiseen valvontaan. Pääomia ei saa hallita vain harvat ja valitut, joten suosittelisin hajautettua mallia.

Toinen asia on, että kansaneläkerahastojen tulisi hankkia tuottoa oikeudenmukaisilla tavoilla, eli muulla kuin erilaisella keinottelulla. Eläkerahastot olisi erinomainen kehitysavun muoto, jota voitaisiin käyttää investointeihin kehittyvissä maissa (liian suuret valtion epävakauteen liittyvät riskit tietysti huomioiden).

 

13. 3. Lisää vihjeitä talouden ja työllisyyden elvyttämiseen

Koska työeläkerahastot ovat periaatteessa työntekijöiden ja yrittäjien omaisuutta, niin lyhyesti voidaan ehdottaa tästä rahastosta otettavaksi tiettyä summaa energiainvestointeja varten. Näin suomalaisten oma varallisuus hyödyntäisi kansantalouttamme ja etuudet pysyisivät kotimaassa.

Energiataloudessa voisimme hyödyntää metsiämme, roskapuustoa, soitamme sekä muita luonnonvaroja.

Hyödynnettäviä kohteita voisivat olla esimerkiksi:

  • Kotimaiseen energiaan perustuvat voimalat, kuten esim. biokaasuvoimalat, aurinkoenergian, tuulivoiman, maalämmön, turve-energian, hakkuujätteiden, jätteiden ja roskapuun hyväksikäyttäminen energiamuotona.
  • Myös rakennukset voisivat toimia kotimaisella energialla.
  • Myös autoteollisuutta Suomessa voitaisiin kehittää. Esimerkiksi valmistaa biokaasu- ja sähköenergialla toimivia autoja.
  • Kaikkia maamme ylijäämäpeltoja olisi hyvä käyttää kotimaiseen hyötytarkoitukseen kuten biopolttoaineen tuotantoon.
  • Lisäksi osuuskunta toiminta tulisi palauttaa toimintaansa. Tämä vapauttaisi ihmiset ja yhteisöt ylikansallisten talous- ja pankkiirieliittien ja heidän suomalaisten kätyriensä orjuudesta.
  • Kansalle on annettava kansanäänestyksillä valta, joka on ylempi kuin hallituksella.

Lisäksi seuraavaa:

  • Poliittista päätöksentekoa valvoisi tehtävään asetettu puolueeton perustuslakituomioistuin.
  • Poliittinen, taloudellinen ja lainsäädännöllinen hegemonia tulee palauttaa takaisin Suomeen sekä suomalaisille.
  • Yllä oleva velvoittaa, että taataan riittävä sosiaaliturva, korkeatasoinen terveyden- ja sairaudenhuolto palvelut, tasokas peruskoulutus, ammatti- ja korkeakoulutus. Niin ikään huolehditaan teiden ja viemäreiden sekä yleensä infrastruktuurin kunnosta.
  • Siten päättäjillä tulee olla vastuu, että suomalaisille opiskelijoille ja työntekijöille on kylliksi vuokra-asuntoja, etteivät he joudu määräämättömäksi ajaksi asuntojonoihin.
  • Suomen luonnonrikkauksia ei luovuteta ulkomaiseen käyttöön, eikä Suomesta tehdä ydinjätteen kaatopaikkaa.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet

Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky

1. Valtioneuvosto/hallitusohjelma.

2. Veronmaksajat/yhteisveroprosentit.

3. Ajankohtaista-henkilöasiakkaat.

4. Yllättävä Nato sopimus nostaa kynnystä uhata Suomea.

5. Finlex.fi/sopimukset.

6. Stockholm.se/Serviceenhetsdetaljer/; Mtv.fi/uutiset/stereotypiat-romukoppaan-tarhan pojat mekoissa.

Riittääkö rahaa Turkkiin taloustaantumasta huolimatta?


Vaikka Suomessa rimpuillaan epätoivoisesti taloudellisen taantuman kourissa, silti suunnitteilla on rahojen ilmainen jakaminen ulkomaille. Lisäksi Sipilä uhkaili jälleen nyt uudenvuoden puheessaan taloudellisilla poistoilla ja veronkorotuksilla, mikäli kilpailukyky ei parane. [1]  Rahaa kyllä riittäisi pakolaisrasitukseen ja ulkomaille. Suunnitteilla on Turkin mittava avustaminen.

 

Rahaa riittää Suomesta Turkkiin

Euroopan komissio on esittänyt kolmen miljardin euron suuruista rahoitusmekanismia, jolla Eurooppa pystyisi sponsoroimaan Turkkia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja majoittamisessa. [2]

Mekanismi tulisi toimimaan vuosina 2016 ja 2017. Rahoitus hoidettaisiin Euroopan Unionin budjetista sekä osittain suoraan jäsenmailta. Komission laskelmien mukaan Suomen maksettavaksi koituisi noin 35,5 miljoonaa euroa. [2]

Kummeksumista herättää Suomen mahdollinen myötämielisyys rahojen tuputtamiseen ulkomaille näinkin viheliäisen alijäämän aikoina. Suomen poliittisella johdolla ei ole minkään kaltaista hyvää tahtoa rakentaa maasta itsenäistä, omavaraista ja kansaansa palvelevaa hyvinvointi yhteiskuntaa.

Sipilä uhkaili jälleen uudenvuodenpuheessaan leikkauksilla. Luottamus Juha Sipilään on romahtanut.
Sipilä uhkaili jälleen uudenvuodenpuheessaan leikkauksilla. Luottamus Juha Sipilään on romahtanut.

Aikamme poliittisissa päättäjissä on entistä enemmän erittäin rikkaita bisnesmaailman edustajia ja jälki on sen näköistä. Kansallisvarallisuus ja verorahat uhrataan kasvottomien ylikansallisten pankkiiri- ja jättiläistalouseliittien hyödyksi.

 

Turkki on pakolaisvirtojen takana; tukirahat eivät auta

Euroopan komissio on tukenut aikaisemminkin Turkkia mainituilla perusteilla, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Pakolaisvirta Turkin kautta Eurooppaan on vain kiihtynyt.

Suvaitsen epäillä avustusrahojen hiipivän korruptoituneen Turkkilaisen poliittisen eliitin taskuihin, mitä vahvistaa jo sekin, että joulukuussa 2013 Turkin hallitus ajautui uuteen kriisiin ja mittavaan korruptioskandaalin syövereihin. [3]

Järjetöntä on syytää rahaa tietämättä onko tukemisesta hyötyä suunnitellulle tarkoitukselle eli tässä tapauksessa pakolaisvirtojen tyrehdyttämiselle. Tukemisesta tulisi huolehtia niiden tahojen, jotka aiheuttavat ja villitsevät ”pakolaisuutta.” Tätä aihetta sivuamme jäljempänä.

Elintasopakolaisia kanavoituu paljon Turkin kautta.
Elintasopakolaisia kanavoituu paljon Turkin kautta.

Alan Salehzadeh (AS) on geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hänen mukaansa Suomeen tulevista pakolaisista suurin osa saapuu Irakista, eikä Syyriasta. Heidän hakeutumisensa Eurooppaan juuri nyt johtuu pakolaisväylän avautumisena tiettyä reittiä pitkin. AS pitää Turkin osuutta pakolaisten massatuloon vaikuttavimpana tekijäksi. [4]

 

Sionistinen eliitti ja länsimaat ruokkivat pakolaisuutta

Erään itävaltalaisen tiedustelupalveluosastontyöntekijän mukaan on olemassa havaintoja siitä, että yhdysvaltalaiset organisaatiot maksavat ihmissalakuljettajille, jotka kuljettavat päivittäin tuhansia pakolaisia Eurooppaan. [5]

”Ihmissalakuljettajat vaativat pöyristyttäviä summia pakolaisten kuljettamisesta Eurooppaan. Olosuhteet ovat usein kehnot, mutta siitä huolimatta kuljetus maksaa 7 000 – 14 000 euroa riippuen alueesta ja salakuljettajaorganisaatiosta,” toteaa Direkt – sivusto.

Turkin mielestä Israel ja USA eivät ole liittolaisineen riittävästi yrittäneet syöstä Bashar alAssadin hallintoa vallasta ja lisäksi ei ole estetty Syyrian kurdien itsehallinnon muodostumista Pohjois-Syyriassa. Niinpä Erdogan on alkanut painostaa Eurooppaa pakolaisvyörytyksellä. Turkki siis pelaa pakolaiskysymyksellä, joten rahan tuputtaminen ei johda odotettuun tulokseen, vaan Turkin korruptio hallinnon lihottamiseen.

Muistettakoon, että Lähi-idän kansannousut sotaisuuksineen sekä jihadisti-terroristeineen ovat juuri Israelin ja sionistisen lännen, erikoisesti Yhdysvaltojen luomia. [6] Syyrian konflikti on suurelta osaltaan kasaarieliitin kontrollissa olevan USA:n ja Israelin taidonnäytös. Sionistisen Israelin osuutta Lähi-idän konflikteihin vahvistaa sekin, että sotahaukka Bernard-Henri Lévyn kaltaiset ”juutalaiset” sionistit ovat myöntäneet avoimesti arabikevään koituneen siunaukseksi Israelille.

Ansaitusti kakutettu Bernard-Henri Lévyn on lobannut Libyan sotaa ja kehuskellut arabikevään tuoneen siunausta Israelille.
Ansaitusti kakutettu Bernard-Henri Lévyn on lobannut Libyan sotaa ja kehuskellut arabikevään tuoneen siunausta Israelille.

Onhan arabikevät heikentänyt arabihallituksia sekä Irania, vahvistaen puolestaan Israelia. Nämä synnytetyt levottomuudet ja suoranaiset sodat ovat ruokkineet osaltaan pakolaisuutta.

Jos yhdysvaltalaiset organisaatiot palkkaavat ihmissalakuljettajia, niin silloin on hyvin mahdollista, että kasaarieliitti muodostaa liikkeellepanevan voiman tässäkin asiassa. Nimittäin massaliikehdinnät palvelevat sionistien kansainväliseen hegemoniaan suunnattuja tavoitteita. Heikentäähän kansojen sekoitus kansallisvaltioita ja niiden kansallista identiteettiä.

Kasaarieliitillä oli jo ennen Euroopan Unionin perustamista suunnitelmissa synnyttää Eurooppaan eri populaatioiden ja kulttuurien sekamelska. Siten sionistit löysivät hahmotelmilleen inspiraatiota Coudenhove-Kalergin kirjoituksista, joissa ennustettiin tulevaisuuden Euroopasta muodostuvan eri populaatioiden ja kulttuurien sulatus-uuni. [7]

Juutalaisen eliitin osallisuutta ihmismassojen vyörytykseen voidaan pitää hyvin todennäköisenä jo siitäkin syystä, että mainittu mafia on aina ollut kiinnostunut kansallisvaltioihin kytkeytyvän yhteiskuntarauhan rikkomisesta. Sanoohan Frankfurtin koulukunnan edustava juutalaistaustainen kommunisti Max Horkheimer, että:

Vallankumousta ei tehdä asein, muutos tulee tapahtumaan pikkuhiljaa, vuosi vuodelta, sukupolvi sukupolvelta. Solutamme heidän koulutusjärjestelmänsä sekä poliittiset instituutionsa, teemme niistä hiljalleen marxilaisuuden pesäkkeitä, siirtyessämme ajan myötä kansainväliseen egalitarismiin. [8]

Lisäksi Amerikan juutalaiskomitea paljasti juutalaisen eliitin hallitsevan sekä Euroopan että Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikkaa, vannoen samalla puhtaan juutalaisen Israelin puolesta. Senaattori Jacob Javits lausui: ”AJC on avannut maahanmuuttoportit Amerikkaan ja Eurooppaan.”

Koska Israel, Turkki ja USA ovat synnyttäneet massaliikehdintää, niin eikö silloin ole kohtuullista vaatia näiden maiden täydellistä vastuuta pakolaisuuden aiheuttamiin kustannuksiin? Suomella ei ole mitään tekemistä näiden pakolaisvirtojen leviämisessä Eurooppaan, joten kieltäytykäämme kustannuksista, kuten muidenkin EU:n maiden pitäisi kieltäytyä.

Lopuksi on syytä mainita, että Suomen vallanpitäjät ovat halveksineet päätöksillään ja teoillaan Suomen itsenäisyyttä ja sen kantaväestöä niin loukkaavasti, että he eivät ansaitse minkään kaltaista kunnioitusta, vaan pelkästään halveksuntaa.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Sipilän uu­den­vuo­den­ter­veh­dys.
  2. EU skramlar miljarder för turkisk flyktinghjälp.
  3. Ankara Turkki: Korruptioskandaali ja Turkin EU-jäsenyys.
  4. Miksi turvapaikanhakijat läksivät liikkeelle juuri nyt?
  5. Insider: Die USA bezahlen die Schlepper nach Europa!
  6. US Created The Islamic State (ISIS) for Sake of Israel and Military Industrial Complex: Ex-CIA contractor; The Paris Terrorist Attacks, “9/11 French-Style”; Twenty-six Things About the Islamic State (ISIL) that Obama Does Not Want You to Know About; UN Reveals Israeli Links With Syrian Rebels; Israeli Military Support to Syria Al Qaeda Terrorists, Operating out of the Golan Heights.
  7. Coudenhove-Kalergi (1925). Praktischer idealismus. PANEUROPA-VERLAG WIEN-LEIPZIG.
  8. Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W. (1944, 2008). Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita. (Suom. Veikko Pietilä). Tampere: Vastapaino.